Jonna 5.8.2018 6:04:38 EEST
N 8° 28.990', W 79° 56.652'
Tänään tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun irroitimme köydet Hoskin laiturista Helsingin Lauttasaaressa. Jotenkin tuntuu, että eihän siitä niin kauaa ole, mutta kyllähän viisi vuotta kai on aika pitkä aika. Parhaiten sen ehkä näkee Facebookissa kavereiden perhepotrereista. Yhtäkkiä pienet lapset ovatkin jo teini-ikäisiä.
Meidän elämä ei tässä paljon ole muuttunut. Toki olemme siirtyneet mantereelta toiselle ja samoin valtamereltä toiselle, mutta matkapurjehtijan arki pysyy aina samana. Venetöitä riittää. Joskus kuulee matkapurjehduksen olevan veneen korjaamista eksoottisissa kohteissa. No, sitäkin tämä elämä toki on, mutta kylllä tähän mahtuu paljon muutakin. Jotenkin nämä remontit kuitenkin aina päätyvät blogeihin. Se taitaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että harva meistä tavallista arkista aamupalaa syödessään ottaa valokuvia ja keksii niistä kirjoitettavaa. Sitten kun seuraavaksi pääsemme taas liikkelle, tulee toivottavasti kirjoitettua enemmän purjehduksesta ja uusista purjehduskohteista.
Viime blogissamme odottelimme pakettia. Sitä odotellessa rupesimme asentamaan edellisessä paketissa olleita varusteita. Olimme suunnitelleet tekevämme tämän joskus paljon myöhemmin valtameren tuolla puolen, mutta nyt siihen oli aikaa, kun olimme jumissa täällä Panamassa. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia polttoaineen suhteen, mutta päätimme kuitenkin vaihtaa kokonaan uuteen vedenerottimeen ja esisuodattimeen. Suurin syy tähän oli se, että Vetuksen vanhassa systeemissä vedenerotin oli läpinäkymätöntä peltiä. Jos siis halusi tarkistaa mahdollisen veden olemassa olon, piti avata ruuvi ja valuttaa dieseliä (ja mahdollista vettä) johonkin purkkiin, jotta näki tilanteen. Nyt uudessa vedenerottimessa on läpinäkyvä kulho, joten sitä on helppo vilkuilla vaikka joka päivä.
Niin ja tuo kuva. Uusi suodatin oli helppo kiinnittää samaan metallipalkkiin kuin vanhakin. Ensiksi piti vain kiivetä sohvan ja turkin alle, jotta sai porattu uudet reiät kiinnitystä varten.
Timo jäi veneelle tekemään muita töitä ja minä lähdin uuden ystäväni Taran kanssa Panama Cityyn etsimään uutta osaa. Karibian saarilta tällaisen vielä olisi löytänyt suht helposti. Siellä oli venetarvikeliikkeissa hyvin sekä eurooppalaista että amerikkalaista tavaraa. Täällä on jo toisin. Suhasimme puoli päivää pitkin poikin Cityä. Aluksi metrolla ja sen jälkeen taksilla. Minulle oli valmiiksi annettu vinkkejä, mistä tällainen osa voisi löytyä. Aina kun menimme uuteen paikkaan, sieltä neuvottiin edelliseen. Kun sanoimme tulleemme juuri sieltä, saimme onneksi aina jonkin uuden vaihtoehdon.
Nyt jäljelle jääneitä osia on sen verran kovin vasaralla paukutettu, että ihan hapertuneita eivät voi olla. Olemme jo aiemmin päättäneet vaihtaa kaikki nämä putkiosat metallista komposiittiin. Tämä on tarkoitus toteuttaa Uudessa-Seelannissa,kunhan ensin sinne pääsemme. Meidän eurooppalaisten ongelma on se, että käytännössä kaikki putkiosat ovat messinkiä, joka on herkkä korroosiolle. Amerikkalaisten käyttämä pronssi on paljon parempaa. Euroopastakin on mahdollista saa pronssiosia, mutta käytännössä mikään venetarvikeliike ei niitä myy. Ennen taisi asiat olla tämänkin suhteen paremmin, vanhoissa veneissä niitä pronssiosiakin on...
Lopulta tuo paketin harharetkikään ei enää niin paljon harmita, sillä TNT hyvitti koko kuljetuslaskun, kun paketti katosi. Parin viikon odotuksella säästimme yli 400 euroa.
Hieman haastava homma välillä oli. Meillä oli sovittu tietyt koputukset viesteiksi toisillemme. Timo kuitenkin joutui välillä paukuttamaan vanhaa laakeria akselista irti, joten aina välillä piti tulla perähyllylle kysymään, että olikohan tuo paukutus vai koputus. Aika äkkiä kuitenkin opin kuulemaan paukutuksen ja koputuksen eron...
Niin ja siitä lähdöstä. Saimme moottorimme vihdoin käyntiin tällä viikolla ja laakerit/nivelet koekäytettyä. Niinhän siinä vähän kävi, kuten pelkäsimmekin, että vaihdelaatikko kolisi järjettömästi ja köne hyppi pukillaan. Vaihdelaatikkokin on siis vaurioitunut. Uusi on jo tilattu Suomen kautta Italiasta. Toivottasti TNT ei tällä kertaa hukkaa pakettia.
Voi olla ,että lukijoistamme tämä kuulostaa siltä, että meillä olisi uskomattoman huono tuuri. Niin meillä onkin. Mutta valitettavati tämä koskee vähän kaikki täällä. Tänään yksi ystäväpariskuntamme palasi lähisaaristosta tänne takaisin. Heidän piti olla maksimissaan pari viikkoa siellä. Ensimmäisenä yönä heillä oli kuitenkin alkanut tulvia vettä sisään potkuriakselin tiivisteestä. Oli todella hyvä tuuri, että eivät uponneet. Seuraavaksi heiltä hajosi perämoottori, joten varaosia odotellessa eivät päässeet edes maihin. Taksiveneellä pääsivät, mutta se oli kallista. Sitten oli vedentekolaite hajonnut. No ei hätää, täällähän on sadekausi. Mutta ei, seuraavaan viiteen päivään ei satanut.
Tällaista siis tämä matkapurjehtijan arki. Päivääkään en silti näistä vuosista vaihtasi pois. Tai no, ehkä jonkun pahimman...