Ankkurielämää

Jonna 27.10.2014 22:25:01 EET

N 28° 7.870', W 15° 25.498'

Viime blogissa olin jo varma, ettei lisäaikaa satamassa enää heru. Onneksi minun mielipiteelläni ei ollut vaikutusta, vaan sataman ystävällinen henkilökunta antoi meille vielä parikin kertaa jatkoaikaa. Taisi olla silläkin oma osuutensa asiaan, että säät eivät olleet kovin suotuisia Euroopasta tänne tulemiseen. Jostain blogista luin, että Cascaisissa oli paljon veneitä odottamassa sopivaa sääikkunaa. 

Tässä ollaan matkalla kohti ankkurissa olevaa suomalaista S/Y Himeneä. Markus kävi moikkaamassa meitä Las Palmasissa olleessa lähes joka päivä, parhaimpina parikin kertaa. Markuksen blogia ollaan seurattu keväästä asti, joten pitihän meidän käydä katsomassa, miltä yksinpurjehtijan vene näyttää.

Jollaa on käytetty viime kuukausien aikana ahkerasti "muuttoautona". Aallonmurtajan ulkopuolella ei oltu kuitenkaan käyty kuin kerran. Mantalle käytiin vilkuttamassa, kun he lähtivät pari kuukautta sitten kohti Etelä-Ameriikkaa.

S/Y Himene, Laurinkoster 28.

Markus omassa kodissaan.

Viime tiistaina tuli selkeä viesti, että sunnuntain jälkeen ei lisäaikaa enää saada. Eilen siis irroitettiin köydet laiturista yli 10 kuukauden jälkeen. Voi sitä riemun määrää, minkä ihminen voi saada 5 minuutin koneajelusta. Tuuli oli etelästä, jonne ankkuripaikka on täysin avoin. Oli siinä meillä ihmettä, kun ei olla edes merellä oltu. Satama on ollut niin rauhallinen, että melkein kuin olisi kivitalossa asunut. Nyt piti pitää kiinni ja mitään ei oikein voinut jättää pöydälle.

Uimaan kuitenkin uskaltauduttiin. Veden lämpötilan ollessa 26 astetta ja ilman vähän enemmän, on uiminen lähes pakollista, jos siihen on mahdollisuus. Taisi olla Timon ensimmäinen kerta ilman saunaa sitten Suomesta lähdön jälkeen. Vappuna uitiin samalla ankkuripaikalla Mantan saunasta, silloin vesi oli paljon kylmenpää.

Iltaa kohden tuuli onneksi rauhoittui ja kääntyi pohjoiseen, josta sen yleensä pitäisikin puhaltaa. Rauhallinen tämä ankkuripaikka ei koskaan ole, koska laivoja menee koko ajan ohi. Ja niiden lisäksi hinaajat ja luotsiveneet, ympäri vuorokauden.

Yksin ei Iiris ankkurissa keiku, vaan ympärillä on lähes 40 muutakin venettä.

Suomenlippuja täällä näkyy aina vaan enemmän, tässä yksi niistä. Tänään lisäksi tuli yksi vene lisää, Safa. Vielä ei olla kaikkien kanssa ehditty puheisiin, mutta eiköhän tässä vielä ehditä.

Leopard vaanii nurkan takana.

Tässä veneessä ei liehu Suomen lippu, mutta suomalaisväriä tulee olemaan. Vene on ARC:ssä mukana nimellä Leopard by Finland ja lähtee hakemaan reittiennätystä. Vanha ystäväni, entinen kotkalainen, Samuli Leisti,on projektin vetäjänä.

Mukavasti me valokuvaajat heijastutaan keulasta :)

Seuraavat 4 viikkoa nautitaan nyt ankkurielämästä. Ja jos alussa vähän keikutti, niin me silti nautittiin täysin siemauksin. Nyt kun on rauhallisempaa, on elämä tietysti myös helpompaa. Kaiken sen kamalan työn jälkeen, mitä kesä tehtiin, me voidaan nyt ottaa rennosti. Kaikki hommat eivät edelleenkään ole valmiita, mutta Iiris on kuitenkin taas asuttavassa kunnossa ja tiedetään, että runko on hyvässä kunnossa.