Takaisin Las Palmasissa

Jonna 27.5.2015 23:36:06 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Lähdimme kevätretkelle maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Nyt kesäkuu kolkuttelee jo ovella, joten kevätretken aika oli päättyä. Retki jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, mailien suhteen. Ensin odotimme Puerto de Mogánissa tuulia, sitten pelkäsimme öljyä ja lopulta rupesimme tekemään elektroniikkahommia ja kehittämään veneen järjestelmiä. Emme siis vielä tällä erää päässeet tutustumaan pikkusaariin. 

Eilen ajoimme Moganista takaisin Las Palmasiin. Todellakin ajoimme. Ensin muutaman tunnin tyynessä maisemista nauttien. Oli ihan mukava nähdä, miltä kuoleman tien maisemat näyttivät mereltä katsottuna, kun autosta niitä on katsottu jo useamman kerran. Maspalomasin dyynien jälkeen tuuli ja aallokko nousi hetkessä. Tuuli oli kuitenkin aivan nenästä ja kryssikulmat jyrkässä aallokossa olisivat jääneet niin huonoiksi, ettei olisi varmasti edetty sitä vähääkään, mitä koneella päästiin etenemään. Pari kertaa jysähti aaltoon niin, että vauhti putosi nollaan. Ei ole turhaan tuonne nurkalle kymmeniä tuulimyllyjä pystytetty. Siellä ne viuhuu lähes aina.

Vaihtaessamme vahtia tämä ja monta muuta tornia näkyi harmaina kaukana edessä. Hetken ihmettelin, että mitä ihmeen kylää ja kirkontornia kohti me oikein ajamme, kunnes tajusin... Näitä eri kokoisia ja näköisiä porauslaivoja on Las Palmasin redillä useampia.

Auringon juuri laskiessa kiinnitimme Iiriksen tuttuun reception-laituriin. Aamulla saimme paikan R-laiturista, joka on aivan vastakkaisella puolella kuin missä olimme aiemmin. Ihan mukavaa vaihtelua olla välillä täällä puolella. Polkupyöriä meillä ei ollut mukana kevätretkellä, ne olivat säilyneet hyvin satamakonttorin seinustalla. Mitä nyt jarrut olivat vähän jumittuneet ja aurinko polttanut satuloita.

Palaaminen tuttuun kaupunkiin oli vähän ristiriitaista. Toisaalta täällä on helppoa, kun tietää, mistä kaikki löytyy. Toisaalta täällä oltiin jo kertaalleen niin pitkään, että palaaminen tuntui vähän tylsältä. Varsinkin, kun pahimpiin remontteihin ei välttämättä aina kovin suloisia muistoja liity. Tänään kuitenkin tuli jo monta tuttua vastaan ja nyt tuntuu ihan hyvältä olla täällä. Esim. wifi-myyjä, ledi-kauppiaan vaimo ja pari tarjoilijaa tuli iloisesti kädestä tervehtimään ja tuli heti taas tosi tervetullut ja kotoisa olo. Ledi-kauppiaan vaimo tosin ei kätellyt vaan vaihdettiin poskisuukot. Ledi-kauppias vaimoineen asuu tässä meidän uudessa laiturissa. Myös ennestään tuttuja purjehtijoitakin tuli heti vastaan. 

Tänne palaamiseen oli useampi syy, mutta myös raha vaikutti päätökseen paljon. Puerto de Moganin satamamaksu vesineen ja sähköineen on lähes kolmin kertainen Las Palmasiin verrattuna. Olennaisin paluun syy oli kuitenkin remonttien viimeistely. Vessa on koottu vasta tilapäisillä ratkaisuille. Täältä saa kaikkia tarvikkeita ja sitten se helpottava asia, tiedetään jo valmiiksi mistä ne löytyy. Muutenkin jatketaan vähän veneen varustelua, ostoslista on pitkä.

Useimmat haukkuvat Las Palmasin vettä huonoksi, taidetaan jossain sanoa, ettei sen juomista edes suositella. Toisaalta turisteja varoitetaan helposti hyvästäkin vedesta, ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään me valutimme iloisina molemmat tankit täyteen ja juotiin taas pitkästä aikaa hyvää Las Palmasin hanavettä. Puerto de Mogánissa oli niin huono vesi, että jopa meidänkin piti siirtyä pulloveden kuluttajiksi. Ei se ehkä haitallista ollut, mutta siinä maistui niin kovasti suola, ettei sitä voinut juoda. Eihän tuo pullovesi kallista ole, euron iso kanisteri, mutta jotenkin sen kantaminen tuntui niin turhalta. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä matkalla, kun meidän piti pulloveteen turvautua.

Tässä vielä vähän kuvia Moganinissa vietetystä ajasta.

Muutaman päivän Timolla oli kolvi kuumana. 

Tässä yksi lopputuloksista. Näistä tulee varmasti lisää tietoa tulevaisuuden blogeissa. 

Askartelutöiden jälkeen Timo keskittyi koodaamaan. Pelkillä laitteilla kun ei tee mitään ilman ohjelmistoa. Kehitystyö jatkuu nyt täällä, ihan ei vielä päästy härveleitä matkalla testaamaan

Toiset rakentaa, toiset purkaa. Viime kesänä minun tablettini sammutti valot, eikä ottanut enään latausta vastaan. Pois en kuitenkaan ole sitä vielä heittänyt, mutta en myöskään ollut ehtinyt kurkistaa sen sisälle. Minähän en siis missään nimessä voi heittää yhtään elektroniikkahärveliä pois purkamatta sitä ensin. Tämä laite ei kuitenkaan vielä lähtenyt roskiin. Kiinasta on nyt tilattu uusi akku. Katsotaan herääkö laite henkiin, kun joskus uuden akun saan. Näiden nykylaitteiden akkujahan ei ole kuluttajan suunniteltu vaihtavan. Tässä on kuitenkin ihan siisti pikku liitin ruuvien lisäksi, joten no problem. Toki vika voi olla jossain muussakin osassa.