30.9.15

Iiris kuivalla maalla

Jonna 1.10.2015 0:36:14 EEST
N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Viime vuonna tähän aikaan meillä oli jännät paikat. Saadaanko lisäaikaa satamassa vai ei? Tänä vuonna oli paljon helpompaa.Tiesimme, että syyskuun lopussa Las Palmasin satamasta pitäisi poistua. Meillä on kuitenkin nyt vene kunnossa eli voimme mennä minne tarvitsee tai huvittaa. Iiriksen pohja on huollettu viimeksi Lindgrenin telakalla Helsingissä reilu kaksi vuotta sitten, joten nyt alkoi olla taas sen aika. Olimme varanneet ajan syyskuun viimeiseksi päiväksi, jottei tarvitsisi mennä ruikuttamaan lisäaikaa marinan laiturissa. Tänä aamuna kello oli soimassa puoli kahdeksalta. Puoli yhdeksältä piti olla telakan nostopaikalla. Laittoivat ensin yhden moottoriveneen veteen ja sitten oli meidän vuoro liinoissa. Nosto viivästyi vain 45 minuuttia. Meitä oli etukäteen peloteltu kaikenlaisilla viivästyksillä ja olimmekin seuranneet telakan tilannetta jo varmaan ainakin viikon. Telakka on hyvin pieni, joten sinne ei kaikki halukkaat aina välttämätä mahdu. Meillä kuitenkin oli jo varasuunnitelma, kuten kaikilla kunnon merenkulkijoilla aina on. Jos emme jostain syystä pääse tänään ylös, menemme ankkuriin odottamaan vuoroamme.

Tähän nosturiin olisi mahtunut vähän suurempikin alus. Maksimi veneen paino 64 tonnia.

Jo nostopaikalle saapuessa, saimme henkilökunnasta sen kuvan, että ovat oikeita ammattilaisia. Sama meininki jatkui, kun tukivat veneen kentälle. Todella tarkkaan myös katsoivat, että vene on täsmälleen vaaterissa ja että kippari on tyytyväinen kaikkeen.

Timo joutui taas "rälläkkä-hommiin". Viimeksi kyseistä työkalua on enemmän käytetty viime vuonna pohjan sisäpuolisten ruosteiden poistoon. Onneksi nyt selvittiin paljon vähemmällä. Muutamista paikoista oli primeri puhki tai kuplalla, joista piti pinta hioa siistiksi. Suurista alueista ei kuitenkaan ole kysymys. Ennen iltaa saimme maalattua ensimmäisen kerroksen primeria paikattaviin kohtiin. Maalia sekoitettiin 60 ml, josta jäi vielä roskiinkin kaadettavaksi.

Päivän vinkki: apteekista ostettavat ruiskut sopivat loistavasti pienen kaksikomponenttisen maalierän (tai lakan tai epoksin) mitaamiseen. Olemme käyttäneet tätä menetelmää jo vuosia. 

Kevällä sukeltaja kävi pesemässä pohjan Puerto de Moganissa. Silloin olimme vähän huolissamme meidän potkurin sinkistä. Sukeltaja kuitenkin vakuutti, että potkuri voi hyvin ja sinkkiäkin on jäljellä. Tämen verran oli puolikiloisesta tänään jäljellä. Hyvä näin, pääasia on, että jotain oli jäljellä ja parin vuoden huoltoväli on siis ihan ok.

Kohta pari vuotta olemme kuunnelleet "kummituksia". Vilkkaimmillaan ne ovat auringon sarastaessa tai sitten me olemme silloin herkimmillämme niitä kuulemaan. Nämä kummitukset ovat kaloja, jotka kovalla kallollaan tai hampaillaan yrittävät rikkoa näitä kotiloita uimalla täysillä päin veneen runkoa. Teräsveneessä aiheuttavat muuten välillä melkoisen metelin, jos ovat joukolla liikkeellä. Tämä kaveri on selvinnyt kalojen hyökkäyksestä, muttei ehkä vielä ole tiedostanut, että nousuvesi ei tuokaan vettä takaisin.

Voi olla, että kohta tuntuu kummitusten äänet vain mukavina muistoina. Nyt meidän äänimaailman täyttää moottoritien liikenne.

Huomenna jatketaan pohjan kimpussa. Muutamia muitakin pikkujuttuja on. Toivottavasti ei paljon yli viikkoa tarvitsisi kuivalla maalla elää. Kuiva maa ei niinkään ole se ongelma, vaan se, että venettä ei ole suunniteltu kuivalle maalle. Vedet ja viemärit eivät toimi ihan niinkuin ne on suunniteltu.