Vielä vähän Martiniquelta

Jonna 8.3.2016 4:32:05 EET

N 15° 34.689', W 61° 27.641'

Sainte-Annesta lähdimme laskettelemaan myötäiseen pelkällä keulapurjeella. Välillä tuuli oli vähän turhankin myötäinen eli purje ei oikein jaksanut pysyä vedossa. Onneksi matka oli lyhyt ja kiirettä ei ollut. Paljon veneitä tuli vastaan, osa puksutti koneella vastaiseen ja ehkä se pienempi osa kryssi.

Saaren kulmalla sijaitsevalle saarelle, Rocher du Diamant, ei edes suomalainen onnistuisi rantasaunaa rakentamaan.

Saapuessamme suunniteltuun ankkuripaikkaan Grande Anse d'Arletsiin, kiikaroimme jo kaukaa mereltä sitä, ovatko veneet ankkurissa vai poijussa. Näytti, että veneet äärireunoilla olivat poijuissa ja veneet keskellä lahtea ankkurissa. Yhdessä päätimme, että ajetaan tuonne, missä on tuo suuri Suomen lippu. Suomalainen vene oli S/Y Alice (syalice.blogspot.com), jonnka olimme jo tavanneet le Marinissa.

Ankkuripaikka ja kylä olivat mukavat. Ongelmaksemme kuitenkin koitui huono ankkurin pitävyys. Saavuimme sen verran myöhään, että emme enää oikein nähneet, miten ankkuri makaa. Hyvin kuitenkin pysyttiin paikoillaimme yön yli. Seuraavana päivänä snorklaamalla näki hyvin, mitä ankkurille kuuluu. Täällä ei kuulunut hyvää. Satuin juuri olemaan sitä katsomassa, kun näin ankkurin liikkuvan pohjassa muutaman metrin. Toivoa paremmasta ei myöskään ollut. Koko pohja oli aivan kasvuston peitossa ja ankkuri vain liukuu kasvuston päällä ilman, että kärki uppoaisi sen alla olevaan hiekkaan. Tuuli ja aallokko olivat nousemaan päin, joten katsoimme parhaaksemme vaitaa maisemaa.

Lähtövalmisteluja teimme aika vähän. Jollasta nostimme koneen pois, mutta kannella olevat peitotkin jätimme paikoilleen. Seuraava ankkuripaikka oli vain reilun tunnin koneajon päässä. Anse a l'Ane sijaitsee vastapäätä Fort de Francea, saaren pääkaupunkia. Lahti on suuri, mutta matala. Periaatteessa minne vain olisi voinut ankkuroitua. Yksi vene olikin pari päivää hyvin ulkona lahdella, ehkä mailin rannasta. Lähellä oli kuitenkin merimerkki, joten arvelimme heidän olevan sukeltelemassa matalikolla.

Me kuitenkin ankuroimme melko lähelle kylää ja kylän laituria. Martiniquella joka paikassa oli tosi hienot laiturit, mihin jollalla voi hurauttaa. Tähän, kuten moneen muuhunkin, ajaa myös vesibussit, joten jollat pitää kiinnittää lähelle laiturin tyveä. Nuo maininut vesibussit ajavat ristiin rastiin Fort de Francen lahtea. Vaikka ankkuripaikka on muuten suojainen, ei pöydille pitä jättää mitään, mikä voisi kaatua. Vesibussit ajavat lähes täyttä vauhtia laituriin asti, muodostaen aivan valtavat aallon. No, sitä ankurielämä muutenkin on, että koskaan ei tiedä, milloin heilahtaa vähän kovemmin. Hyvä puoli toisaalta on, että vene pitää koko ajan pitää ns. merikunnossa, joten lähteminen on helppoa.

St. Pierressä ihmettelimme paikallista kalastusta. Ensin kaverit ajelivat ympäriinsä heitellen sokeriruo'on palasia mereen. Jotain he sieltä sen jälkeen havaitsivat, koska äkkiä ajoivat veneellä ympyrän heitellen samalla verkkoa veteen. Jonkinlainen nuotta oli siis kyseessä. Se, mitä saaliksi saivat, jäi meille arvoitukseksi. Kerran näin yhden kaverin jonkun pikkusintin ottavan verkosta ja heittävän veneen pohjalla. Ehkä niitä oli joskus verkontäydeltä.

Hieman myös snorklasimme tällä ankkuripaikalla ja vedessä todellakin oli pikkuisia sinttejä välillä valtavia parvia. Kerran jäin paikoilleni seuraamaan suurta vastaan tulevaa parvea. Varmaan viisi minuuttia kului ja ehkä miljardi kalaa meni ohi.

Snorklatessa näkyi taas myös hyvin ankkuri ja sen ongelmat. Täälläkin meillä oli vaikeuksia saada meidän CQR-ankkurimme pitämään. Timo sattui puhumaan isäni kanssa puhelimessa ihan toisesta syystä, mutta otti myös puheeksi tämän ankkurointiongelman. Isäni kertoi lukeneensa 10 vuotta sitten jonkun ulkolaisen purhehduslehden ankkuritestin, jossa CQR:ää ei oltu millään saatu uppoamaan kasvillisuuden läpi. Sitä emme tiedä, onko kasvillisuus vuosien saatossa lisääntynyt, mutta jotenkin meistä tuntuu, että purjehdusoppaissa puhutaan hiekkapohjasta ja nyt sen päälle on kasvanut tämä kasvillisuus. Onko syynä vessojen aiheuttama rehevöityminen, ilmaston lämpeneminen vai molemmat. Sitä emme tiedä.

Paikkaa vaihtamalla löysimme vähän paremman pidon. Nyt kasvillisuuden keskeltä löytyi joitain hiekkaläiskiä, joihin ankkurillamme on jotain mahdollisuuksia kaivautua. Myös kuvassa näkyviä käärmeitä näkyi tällä alueella paljon.

St. Pierren ankkuripaikka.

Dominican muodollisuudet on mahdollista hoitaa osittain tietokoneella. Niin mekin teimme. Martiniquelta lähtiessä teimme SailClear-järjestelmässä saapumisilmoituksen kaikkine paperitöineen internetin välityksellä. Saapuessamme Roseaun tulliin, meille kuitenkin annettiin papertit täytettäväksi. Täytimme aivat samat paperit manuaalisesti, mitkä oli jo kerran netissä täytetty. Ehkä he saavat jossain vaiheessa tännekin tarvittavat tietokonepäätteet

Paperityöt olivat kuiitenkin helpot ja mitään tietoja ei tarvinnut kirjoittaa kuin kerran. Kalkkeripaperi hoiti kopiointityöt.

Saapuessamme ankkuripaikalla, tuli paikallinen yrittäjä tiedustelemaan aikomuksiamme. Ankkuriin vai poijuun? Hänellä olisi kaksi hyvää ja vahvaa poijua hintaan 40$EC/yö (n.14?). Silloin vielä harkitsimme ankkuroitumista ja lupasimme palata asiaan, jos haluamme poijun.

Kirkkaassa vedessä näkyi hyvin pohja. Täällä ei ollut liikaa kasvillisuutta, mutta korallia oli siellä sun täällä. Korallia emme halua tuhota. Purjehdusoppaassamme kerrottin Fort Young Hotellilla olevan poijuja. Yhden sellaisen löysimme hyvin läheltä rantaa ja siihen päätimme kiinnittyä, köysi ja poijupainokin näyttivät melko uusilta. Tässä poijussa vietimme kaksi yötä, eikä kukaan tullut pyytämään rahaa. Hotellilla oli ihan kohtuullinen jollalaituri, josta saimme myös täytettyä vesikanisterit, joita käytämme itsemme pesuun. Sen verran rahaa kuitenkin hotellille jätimme, että parit oluet siellä joimme,  samalla kun surffasimme tableteilla heidän netissä.

Roseau on Dominican pääkaupunkina myös saaren suurin kaupunki. Minulle jännittävintä oli kuitenkin risteilylaiturin läheisyys. Oli mielenkiintoista aamuin illoin seurata laivojen liikkeitä.

Nyt olemme jo Porthsmouthissa, mutta siitä lisää seuraavassa blogissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että siitä blogista ei ylistyssanoja tule puuttumaan, Tämä on loistava paikka!