Kesäloma

Jonna 6.7.2017 4:36:03 EEST

N 12° 4.839', W 68° 51.778'

Vähän turhan usein meidän blogissa kerromme erilaisista venetöistä. Nyt emme kerro. Nyt olimme pari viikkoa totaalisesti lomalla.

Joku saattoi vähän ihmetellä meidän pikaista siirtymista Curacaolle. Tai ainakin sitä, että jätimme Bonairen väliin tänne tullessamme. Syy tähän oli se, että meillä oli vaihteeksi aikataulu. Timon veljentytär Viivi lensi tänne meidän iloksemme. Uskomme, että riemu oli kyllä molemminpuoleista. Kahdessa viikossa ehdimme sopivasti viettää turistin elämää, mutta myös vain ottaa rennosti.

Joskus sitä tulee lähdettyä merta edemmäksi kalaan. Nämä kalat lopulta löytyivät kävelymatkan päästä veneeltä. Palataan siihen kuitenkin vasta myöhemmin.

Vuokrasimme auton, jotta pääsimme tutkimaan saarta vähän laajemmin. Playa Lagun oli meidän ensimmäinen snorklauskohde. Pieni ja suojainen lahti, jossa oli erittäin kirkas vesi. Tästä oli hyvä aloittaa. Rannalta löytyi myös erinomainen lounaspaikka, joka tarjoili loistavaa tuoretta tonnikalaa ja erinomaista kanaa. 

Täällä minä olin vielä kuivalla maalla, koska vuorottelimme Timon kanssa snorklausvuoroja. Rannalle jäänyt piti taskussaan auton avaimia, lompakoita yms., joita ei voi jättää rannalle odottamaan. Seuraavassa lahdessa Timo jäi maavahdiksi.

Yhden päivän kiersimme rantoja, seuraavan sisämaassa. Tai no, ei täällä voi kovin sisämaasta puhua, kun leveimmilläänkin saari on vain reilut 10 km. Pituuttakaan saarella ei ole kuin vähän yli 50 km, joten minnekään täällä ei ole kovin pitkä matka.

"Sisämaapäivän" pääkohde oli Cristoffel Park, Curacaon kansallispuisto. Alunperin luulimme tekevämme siellä pienen vaelluksen. Lipunmyyntipisteessä meille kuitenkin suositeltiin "autovaellusta". Aluksi se tuntui vähän hassulta ajatukselta, mutta päivän aikana valkeni, että se oli ehdottomasti paras tapa liikkua puistossa. Eri kohteiden etäisyydet olivat pitkät ja tallustaminen 32 asteen lämpötilassa rutikuivassa maastossa ilman varjoa olisi ollut vähän liikaa. Tai sitten lenkki olisi jäänyt tosi pieneksi ja emme olisi nähneet juurikaan mitään.

Puiston kiertävä tie oli kapea ja välillä oli lähes hirvittävän jyrkkiä mäkiä ja mutkia.

Aina välillä löytyi parkkipaikka ja jotain tarkemmin tutkittavaa. Tässä näköalapaikka merelle.

Kävimme myös isossa luolassa, tutkimassa intiaanien kalliomaalauksia, erilaisilla raunioilla ja tietenkin tutkimme luontoa. Kovin korkealle ei autoreitti vienyt, mutta kasvillisuudessa oli kuitenkin huomattavissa suuri ero. Täällä on (ainakin tällä hetkellä) tosi kuivaa, mutta heti kun menimme vähän korkeammalle, alkoivat kasvit vihertämään ja kaktuksetkin kukkimaan.

Purjehtimaan Viivi ei valitettavasti tällä matkalla päässyt, mutta vähän kuitenkin merelle. Parin mailin päässä Spanish Waterista on Fuik Bay. Lahti on erittäin suojainen, kapean riutan takana. Sisäänajo reitti on kuitenkin selkeä, koska heti aukolla sijaitsee laivalaituri. Itse lahdessa teollisuudesta ei paljon näy eikä kuulu. Ruuhkaakaan ei ollut. Päivällä joitain veneitä kävi lahdella pyörähtämässä, mutta yöt olimme aivan yksin.

Täälläkin snorklasimme. Lähden pohjukasta löytyi hieno kalliokielele, jonka vieressä/alla oli paljon värikkäität kaloja ja hienoja koralleja.

Lähes vuoden tauon jälkeen Pooh pääsi myös vesille. Kajakilla oli mukava tutkia lahden rantoja.

Uiminen oli myös mukavaa. Yleensä kaikki meidän ankkuripaikat ovat olleet hyvin tuulisia. Tuuli sinänsä on hyvä asia, koska siitä tulee sähköä ja vene pysyy viileänä, muttta uiminen töppyräaallossa ei ole niin kivaa. Täällä oli vaihteeksis tosi nautinnollista uida. Ja sitä uimista harrastettiin paljon. Yleensä käymme vain illansuussa uimassa ja pesulla, mutta täällä uimme monta kertaa päivässä.

Niin, jos tuota nyt voi uimiseksi laskea...

Joitain päiviä oli kahden viikon ainaka, ettemme tehneet juurikaan mitään. Olimme vain lomalla.

Ne parhaat snorklauskohteetkin löytyivät lopulta kävelymatkan päästä. "Tugboat", paikallinen hinaaja, joka on aikoinaan uponnut rantaveteen, oli ehdottomasti paras kohde. Tämän blogin kansikuva eli ensimmäinen kuva on sieltä.

Vielä hinaajaakin lähempää, viiden minuutin kävelymatkan paastä, löytyi hienot kalat ja korallit. 

Nämä siniset kalat olivat hassuja. Parvi eteni rauhallisesti ja yhtäkkiä ne "hyökkäsivät" valtavan ankkuriketjun kimppuun. Mitä lie löysivät sen pinnasta. Saman liikkeet tekivät myös vanhan laiturin betonilaatan päälle.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja nyt Viivi on jo takaisin Suomessa. Me sen sijaan jatkamme täällä rennosti ottamista. Paitsi, saattaa meillä taas olla joku pikku projekti odottamassa. Ei kuitenkaan mitään suurta. Karibian hurrikaanikausi vietetään täällä ABC-saarilla, piilossa hurrikaaneilta. Nyt olemme C-saarella ja ehkä kuukauden päästä lähdemme käymään Bonairella, jonne on vain 40 mailia matkaa, vastatuuleen kylläkin. Aruban saatamme jättää kokonaan väliin.