Maalausprojekti

Jonna 12.3.2020 9:27:18 EET

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Yli kaksi kuukautta mennyt edellisestä blogipäivityksestä. Ihan niin pitkää taukoa ei pitänyt tulla. Maalauksen ei myöskään pitänyt ihan näin kauaa kestää.

Tänään Iiris näytti tältä, kiiltävältä.

Palataan nyt kuitenkin vielä pari kuukautta ajassa taaksepäin.

Tasan kaksi kuukautta sitten Iiris nousi telakalle Whangareissa. Tässä nosturissa meidän vene näyttää aika pieneltä, nosturi jaksaa nostaa 100 tonnia ja leveyttäkin on, no, paljon.

Edellisessä blogissa jo paljastimme ryhtyvän hetkeksi maakravuiksi. Olimme varanneet kahdeksi kuukaudeksi majoituksen Airbnb:n kautta. Asuntomme on autotallin yläkerta. Aivan fantastinen pikku kämppä meille, mutta mikä parasta, saamme myös käyttää alakerran tilan eli autotallin. Sitä emme tienneet ennen vuokraemännän tapaamista.

Jokainen joka on asunut veneessä pienenkään remontin ajan, vaikka ihan suomalaisen kesäloman aikana, tietää kuinka vaikeaa veneessä on mitään tehdä, kun tavaroita pitää koko ajan siirtää edestakaisin. Tällä kertaa ei tarvitse.

Telakoinnin syynä tällä kertaa oli vähän suurempi projekti. Veneen rungon hiekkapuhallus ja maalaus. Äkkiähän veneen puhalluskuntoon laittaa. Niin luulisi. Meillä meni kolme viikkoa tyhjentää vene ja laittaa se puhalluskuntoon. Pari kertaa päivässä veimme autokuormallinen tavaraa autotalliimme, jonne telakalta on reilu 8 kilometriä. Muita hommia oli mm. peräsimen irroitus, maston lasku, runkoikkunoinen vaihto vanereihin yms.

Meillä oli myös muutamia pikku hitsaustöitä, jotka piti hoitaa ennen hiekkapuhallusta. Yksi niistä oli ankkurirullan siirto kauemmaksi rungosta. Hankimme Rocna Vulcan ankkurimme jo vuosia sitten Karibialta. Se ei kuitenkaan ole Iiriksen keulalle oikein kivasti sopinut. Nyt oli aika mitoittaa keula ankkurin mukaiseksi. Ankkuri sinänsä on ollut kuitenkin aivan loistava valinta. Pito aivan toista luokkaa verrattuna vanhaan CQR:ään.

Tahitilla olimme myös löytäneet pari pientä reikää ankkuriboksista, jotka oli takoitus nyt hitsata umpeen. Yllätys oli suuri, kun aamulla saavuimme veneellä. Pari pikkureikää oli kasvanut aika isoksi aukoksi.

Tässä irtileikattu pala. Noita reikiä oli siinä sen verran paljon, että oli helpompaa leikata pala pois ja laittaa uusi tilalle. Samalla ankkuriboksiin sai paremman pääsyn hiekkapuhaltajalle.

Ei ankkuriboksi muualtakaan ihan hyvältä näyttänyt ja joitain muutakin kohtia siitä piti korjailla.

Osa hitsauksista piti tehdä veneen sisältä käsin. Olin ihan telakan virallisissa papereissakin nimetty palovahdiksi. Vaikken olisi ollutkaan, niin olisin kyllä silti vahtinut kunnolla. Aika hurjaa, kun kipinät lentää ja hitsausliekki välkkyy veneen sisällä. Joissain paikoissa "piilotin" Paneken "majaan" palopeitteen alle tai taakse. Ihan aina se ei kuitenkan ollut mahdollista.

Samalla, kun Paneke hitsasi, oli maalaustiimi hommissa rakentamassa telttaa veneen ympärille. Ei riitä, että vene on hallissa säältä suojassa, lisäksi pitää muut hallissa olijat suojata hiekkapuhallukselta.

Kun koko runko oli hiekkapuhallettu, oli helpotus nähdä, että Iiriksen pellit ankkuriboksia lukuunottamatta ovat aivan erinomaisessa kunnossa. Tiedämmehän toki jo sen, että jos sinkit ovat kunnossa, ei vene vesirajan alapuolelta ulkopuolelta ruostu. Jos peltiveneissä on ongelmia, ne ovat yleensä rungon sisäpuolella ja/tai vesirajan yläpuolella.

Tasan kuukausi halliin siirtymisen jälkeen oli pinnassa vihdoin ensimmäinen pohjamaali.

Vesiraja olisi tietysti ollut helppo laittaa siihen missä se oli ollut ja mihin telakan kaverit sen oli mitannut. Tai no, telakalla vasta huomasimme, että kaikki nämä vuodet se oli ollut eri korkeudella eri puolilla venettä. Eihän sitä huomaa, sillä kuka koskaan näkee molemmat kyljet samalla kertaa. Vesiraja oli myös hieman liian alhaalla, sillä levä oli tupannut kasvaa kovastikin meidän "myrkkymaalin" yläpuoliselle valkoiselle kyljelle. Nyt oli aika korottaa vesilinjaa.  

Olimme kuvitelleet, että vesirajan määrittelyssä olisi ollut käytössä laser tai jotain muuta hienoa. Ei ollut, työkaluina oli vain mittanauha, silmät ja maalarinteippi.

Ei se määritteleminen ihan helppoa ollutkaan. Olimme ennen maalausta itse mitanneet pari kohtaa, mutta jotenkin nekään eivät keulaan täsmänneet. Meille ehdotettiin paria eri vesilinjaa.

Kipparikin välillä mittasi.

Lopulta päädyimme siihen, että vene ei kellu ihan samassa asennossa kuin se on telakalle tuettuna, todellisuudessa perä on syvemmällä. Lisäksi kyljellä vesilinja saa olla vähän korkeammalla kuin keulassa, sillä venehän keikkuu koko ajan (ankkurissakin).

Tänään Iiris paljastettiin vihdoin teippausten alta. Huomenna tulee meidän kaksi kuukautta täyteen autotallin yläkerrassa. Nyt on torstai ja vasta ensi maanantaina veneen alle voi laittaa lisätuet takaisin ja pääsemme jatkamaan hommia veneen sisällä. Maalauksen ajaksi vene on tuettu pukkiin vain varvaslistasta, jotta koko rungon pystyi maalaamaan kerralla. Vene kyllä pysyy pystyssä kölin varassa, mutta kannelle ei uskalla kiivetä.

Ja vaikka veneeseen jo pääsikin emme voisi kaikkia tavaroita sinne muuttaa tai muuten loppujen töiden teko olisi todella vaivalloista. Rupesimme jo kuukausi sitten kysymään vuokraemännältä jatkoa. Meidän varauksen jälkeen kuitenkin oli jo seuraava varaus. Onneksi vain muutamaksi päiväksi. Keskiviikkona saamme palata takaisin "kotiin" vielä kolmeksi viikoksi. Meidän onneksemme saamme myös jättää tavaramme alakertaan. Pari päivää olen niitä pakannut nättiin kasaan. Siinä ne nyt odottaa meitä ensi viikkoon.