28.3.22

Melkein lähtökuopissa

Jonna 28.3.2022 11:30:43 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Iiris on jo tullilaiturissa Marsden Cove Marinassa, mutta emme kuitenkaan ole vielä lähdössä minnekään ainakaan seuraavaan kuukauteen. Pandemian alun jälkeen Opua on ollut ainoa satama, jonne huviveneet ovat voineet saapua ulkomailta. Niinpä täällä marina on ottanut paikat muuhun käyttöön. Tarvetta paikoille myös on, sillä nytkin oli 12 metriset paikat jo loppu ja meidät laitettiin 14 metriseen paikkaan, onneksi kuitenkin laskuttavat veneen koon mukaan.

Me olisimme jo valmiit lähtemään, mutta Eteläisen-Tyynenmeren hirmumyrskykausi jatkuu vielä huhtikuun, joten aikaisintaan huhti-toukokuun vaihteessa lähdemme kohti Fidziä.

Ja eipä venekään taas ole aivan valmis lähtöön. Tai oli, mutta aina tulee jotain pientä huollettavaa. Kun kolme viikkoa sitten palasimme Whangareihin, huomasimme potkuriakselista kuuluvan ylimääräisen kolinan. Moottorilla ajaessa sitä ei huomaa, mutta kun nostamme purjeet ja sammutamme moottorin, pyörii meidän potkuri hetken vapaasti kunnes laitamme vaihteen päälle. Tässä vaiheessa kuului kolina jota ei pitäisi kuulua. Paikallistimme äänen potkurin ja sitä lähimmän laakerin paikkeille.

Whangareissa juttelimme sekä ammattilaisten että amatöörien kanssa. Moni oli sitä mieltä, että potkurissa voisi vain olla vähän kookkaampi näkki tai osteri. Kaupungissa vesi on kuitenkin sameaa ja ällöttävää, joten ei tullut siellä mieleenkään sukeltaa potkuria tarkastamaan.

Vedenalaiset työt piti siis unohtaa hetkeksi ja oli aika asentaa uusi tuulimylly. Pari vuotta sitten teetätimme tolpan toiselle tuulimyllylle ja asensimme siihen SilentWindin. Toiseen tolppaan jäi henkitoreissaan tärisevä Suomesta hankittu AirBreeze, joka oli valitettavan lyhytikäinen. Emme kuitenkaan halunneet ostaa kahta samanlaista myllyä kerralla. Nyt saimme kesän aikana hyviä käyttökokemuksia, joten uskalsimme tilata toisen samanlaisen. Viimeisin testi oli Taurangan myrsky. Hetken jo luulimme sen olevan mennyttä kalua kun 25 m/s puuskassa kuului kamala vinkuna ennen kuin automaattinen jarru sai lavat pysähtymään. Olimme varmoja, että se oli nyt sitten siinä. Kelin kevennyttyä se kuitenkin jatkoi tyytyväisenä töitään. Meillä oli jo lasku uudesta myllystä odottamassa sähköpostissa ja seuraavana päivänä maksoimme sen tyytyväisinä.

Timo teki korkean paikan työt.

Ja minä hoidit kytkennät vähän ahtaammassa paikassa.

Whangareissa on viime vuosina panostettu paljon ihmisten viihtyvyyteen, sekä paikallisten että turistien. Tässä on vasta valmistunut taidemuseo. Näyttelyä emme käyneet katsomassa, mutta syntymäpäiväni kunniaksi kävimme siellä sijaitsevassa ravintolassa syömässä. Ennen päivällistä oli pienet juhlat marinassa. Lähes kaikilla on ollut marinassa tapana kutsua koko marinan porukka drinkeille kun on jotain juhlittavaa. Syntymäpäivät, vesillelasku, läksiäiset, riittäähän niitä syitä. Meillä tuli tässä samalla ehkä hoidettua ne läksiäiset synttäreiden varjolla. Autokyydillä tulee vielä varmasti Whangareissa käytyä ennen lähtöä, mutta veneellä tuskin enää ajamme takaisin ylös jokeen.

Tänään kävin sukeltamalla tarkistamassa potkurin. Aivan puhdas se ei ollut, mutta ei kovin huonossakaan kunnossa. Puhdistuksen jälkeen oli koeajon aika. Täysi vauhti päälle ja sitten moottorin sammutus. Sama kolina siellä oli edelleenkin. Ylihuomenna nousemme telakalle täällä Marsden Cove Marinassa selvittämään potkuriakselin kolinaa.

Tuntuu, että vähän joka paikassa on täyttä. Saimme viimeisen telakkapaikan. Seuraavien pitää odottaa, että veneitä tulee takaisin veteen.