Kesä meni, takaisin Whangareissa

Jonna 8.3.2022 9:17:07 EET

S 35° 43.690', E 174° 20.030'

Iiris ankkurissa Tauranga Harbourissa Omokoroan edustalla. Myrskyn jälkeen todellakin tulee aina poutasää. 

Olimme päättäneet lähteä takaisin kohti pohjoista, mutta tuulet myös päättivät puhaltaa sieltä. Kiirettä meillä ei ollut minnekään, joten oli aika välillä heittäytyä turistiksi. No, Omokoroassa ei paljon nähtävyyksiä ollut. Mr Gerald V Crapp on tässä ikuistettuna, hän eli ja syntyi Omokoroan niemellä ja vuonna 1975 lahjoitti niemen kärjen valtiolle ja siitä tehtiin suojelualue. Tässä olikin sitten kaikki merkittävimmät paikalliset turistikohteet.

Alue sinänsä oli hieno. Puut oli ehkä mielenkiintoisempia kuin patsaat, ainakin suurempia ja näyttävämpiä. Timo kuvassa mittatikkuna.

Myrsky oli maissakin tehnyt tuhojaan. Puita ja oksia oli katkennut jonkin verran. Myös sähköt olivat menneet koko niemeltä. Me huomasimme sen vasta myrskyä seuraavana päivänä, kun meidän kännyköistä hävisi internet. Ehkä lähimmästä tukiasemasta oli loppunut akku.

Historiallisen alueen jälkeen jatkettiin niemen kävelypolkua. Jos en olisi tästä etukäteen lukenut, niin en tiedä olisimmeko uskaltaneet jatkaa matkaa. Vähän tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun takapihalla.

Itse kylä oli melko korkealla ja rannat olivat jyrkät. Vähän väliä kuitenkin meni portaat tai polku alas rantaan. Aina alhaalta löytyi ainakin paikallisten kajakkeja tai pienia soutuveneitä. Tässä sattui olemaan jopa picnic-alue.

Monessa paikassa portaat jatkuivat aivan rantahiekalle asti. Tuo puun runko oli tuossa ollut varmasti jo kauan. Hienoa oli se, että rankaa ei oltu ruvettu poistamaan ja pilkkomaan, siihen oli vain pultattu kiinni portaat, jotta huonompijalkaisempikin pääsee uimaan.

Yhtenä päivänä meillä oli jännittävää seurattavaa. Tai olisi ehkä ollut, jos olisi ollut tuulta. Tämä kuva on otettu vähän ennen lähtöä, kun kaikki veneet ajoivat lähtölinjaa kohti koneella. Kun oli lähdön aika, kaikki veneet liikkuivat vuorovesivirran mukana takaperin. Yksi toisensa jälkeen laskivat ankkurin. Ehkä tunti lähdön jälkeen alkoi tuuli vähän viriämään ja aloimme taas kuulla ankkuriketjujen kolinaa. Vähän siitä eteenpäin kaikki pääsivät linjan yli. Lyhyen lenkin kävivät heittämässä, parin tunnin sisään olivat jo takaisin. Ehkä lauantain purjehduskilpailua tärkeämpää oli venekerholla jatkunut jälkipeli.

Muutama viikko sitten olin putsannut pohjaa marinassa. Siellä sukellusaika oli kuitenkin vuorovesivirran vuoksi hyvin rajoitettu. Pahimmillaan marinan läpi vesi virtasi parin solmun nopeudella, siinä ei paljon enää pysyisi veneen alla. Sukellusaika oli siis vain reilu puoli tuntia ylä- tai alavedellä. En saanut siellä pohjaa ihan vielä valmiiksi. Sen lisäksi jäimme vielä Taurangan sisävesille muutamaksi viikoksi aivan kamalan rehevöityneeseen veteen. Kun vihdoin lähdimme merelle, oli meidän vauhti taas aivan hukassa. Heti seuraavassa mahdollisessa paikassa oli taas aika jatkaa pohjan siivoamista. Nyt vesi oli niin lämmintä, että kipparikin ustaltautui veteen.

Edellisessä blogissa tätä vasta rakennettiin. Meidän uusin miehistön jäsen: automaattiohjaus "Benkku". Meillä on tässä viime viikkoina ollut ihan reippaita tuulia ja varsinkin jyrkkää peräntakaista aallokkoa kaukaa valtamereltä. Hyvin on Benkku pärjännyt. Meillä on pitkään ollut vähän puutetta hyvästä ulkonäytöstä ja kerran jopa harkitsimme tämän samaisen näytön hankkimista. Sen verran kallis oli, että jäi silloin hankkimatta. Nyt oli pakko hankkia ja olemme olleet oikein tyytyväisiä.

13 vuotta sitten olimme edellisen kerran purjehtimassa Uudessa-Seelannissa vanhempieni vieraina. Silloin kiipesimme Great Barrier Islandilla sen korkeimmalle huipulle, joka kurottautuu yli 600 metrin korkeuteen. Ehkä se on joku noista huipuista. Tällä kertaa jäi kuitenkin valloittamatta. Syksy tekee tuloaan ja säät ovat muuttuneet paljon kesää epävakaisemmiksi, sadekuuroja tulee tuon tuosta.

Vähän kuitenkin piti vaelluspoluille päästä. Yhden vesiputouksen löysimme. Ilmeisesti ei vielä sää ole aivan tarpeeksi epävakaista, sillä aika naurettavan lirun löysimme. Ympäröivästä maastosta voi kuitenkin päätellä, että joskus vettä virtaa ihan reilusti.

Tänään saavuimme takaisin Whangareihin. Ihan näin pian meidän ei tänne pitänyt tulla, mutta vaihteeksi toimitusketjussa oli positiivinen yllätys. Meidän uuden tuulimyllyn piti lähteä Portugalista vasta näinä päivinä, mutta yllättäen lähtikin matkaan viikkoja aiemmin. Tänään paketti on jo meidän kanssa samalla paikkakunnalla, huomenna ehkä jo saamme sen.

Tuulimylly on yksi niistä muutamista valmisteluista, mitä meidän täytyy nyt ruveta tekemään. Vaikka vene onkin täydessä purjehduskunnossa, on aina jotain mitä voisi tai pitäisi vielä tehdä. Rajat alkavat täälläkin päin maailmaa aukeamaan. Fidzi on ollut auki lähes koko ajan, mutta sieltä pitää päästä turvaan kun seuraava syklonikausi alkaa. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani, puhelimeen kilahteli viestejä, sieltä tuli meidän Australian 12kk viisumit. Eli jos ei jotain uutta mullistavaa tapahdu, niin toukokuussa on aika jatkaa matkaa.