Jättiläissimpukoita ja leprasiirtolan rauniot

Jonna 30.9.2022 10:45:06 EEST

S 17° 24.210', E 177° 45.350'

Taas kävi niin kuin usein ennenkin, että suunnitelmat vähän muuttuivat. Nousimme itse ylös ennen viittä ja purjeetkin olivat jo vedossa ennen auringon nousua. Sää ei vain ollut sitä mitä oli tilattu tai ennustettu. Suojaisessa ankkuripaikassamme emme tienneet, mikä keli ulkona on. Kun pääsimme kahden mailin päähän ja riutan suojasta pois, alkoi Iiris ryskimään päin jyrkkiä aaltoja ja vesi lensi. Tuulta oli aivan liikaa ja näytti vähän siltä, että tuossa kelissä emme nousisi riittävän ylös tuuleen eli sinne minne halusimme mennä. Aika äkkiä teimme päätöksen kääntyä takaisin.

Muutaman päivän odottelimme tuulen rauhoittumista ja sitten olikin edessä mukava purjehdus. Tällä kertaa päätimme mennä vain 20 mailin päähän, joten nyt ei tarvinnut herätyskelloa. 

Namena ja sitä ympäröivät vesialueet ja koralliriutat ovat omistajiensa taholta julistettu luonnonsuojelualueeksi. Kukaan ei saa kalastaa niissä vesissä. Koska he eivät näin ollen saa elantoaan kalastamisesta, keräävät he vierailijoilta puistomaksua. Valitettavasti sää oli hyvin harmaa, kun olimme siellä, emmekä saaneet hyviä kuvia. Pieni saari kuhisi elämää. Lintuja visersi joka puussa ja sen lisäksi toiset kiertelivät meitäkin vesirajassa. Ilmeisesti suojelu auttaa, sillä näin paljon emme ole nähneet lintuja pitkään aikaan. Sää taisi olla kaikkien mielestä niin synkkä, että kukaan ei käynyt meiltä maksua keräämässä. Aamulla jatkoimme matkaa.

Seuraava kohde oli Makogai ja jättiläissimpukat. Mittanauhaa ei ollut mukana, mutta arviolta se oli vähän vajaan metrin mittainen.

Ennen jättiläissimpukoihin tutustumista oli kuitenkin käytävä hoitamassa muodollisuudet. Nippu kavajuurta reppuun ja etsimään vastuuhenkilöä. Sopivasti rannalla tuli vastaan kanadalainen pariskunta, joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan eli mistä kylän kuudesta talosta löytyisi oikea henkilö.

Taas jäi valitettavasti kuvat ottamatta, kun synkät sadepilvet uhkasivat ja rantaan päästessämme tihutti jo vettä. Joka tapauksessa meillä molemmilla oli zulut eli kietaisuhameet asiaankuuluvasti päällä. Aivan viimeisestä talosta löytyi 5 hengen miesjoukko. Näistä harmain oli etsimämme henkilö. Esittelimme itsemme ja ojensimme kavanipun. Istuimme lattialle ja Inoko piti pienen puheen fidziksi ja lopulta kaikki taputtivat kolme kertaa. Paitsi me, sillä emme tienneet milloin se piti tehdä. Tämän jälkeen meillä oli lupa olla lahdella ankkurissa niin kauan kuin haluaisimme sekä snorklata katsomaan jättiläissimpukoita.

Nyt oli alkanut jo satamaan ja paikalliset olivat riemuissaan, sillä kuivuus kuulemma vaivasi. Sovimme turistikierroksen seuraavaksi aamuksi ja jätimme seurueen jatkamaan Harry Potterin katsomista.

Matkalla veneelle sade yltyi kaatosateeksi. Meissä ei varmasti ollut yhtään kuivaa kohtaa muutaman minuutin jollamatkan jälkeen. Onneksi tropiikissa sade on kuitenkin yleensä lämmintä, joten ei sillä niin väliä.

Seuraavana aamuna oli turistikierroksen aika. Aloitimme hautausmaalta. Siellä Inoko kertoi meille saarella sijainneen leprasiirtolan historiaa. Osa toki oli sairaalassa, mutta suurin osa oli vain karanteenissa. Heitä kannustettiin kasvattamaan ruokaa, kalastamaan ja tekemään käsitöitä. Yhteensä siellä oli vuosien aikana 5000 asukasta/potilasta ja 200 työntekijää. Siirtola avattiin vuonna 1911 ja suljettiin vasta 60-luvulla. Sairastuneita tuotiin saarelle Brittien Tyynenmeren-alueen siirtomaista. Fidzin valtiolle maksettiin tietenkin tästä toiminnasta.

Hautausmaalle vei yllättävän leveä tie. Varsinainen kyllä on muutaman kilometrin päässä ja sieltä lepra-vuosina työntekijät kulkivat kuorma-auton lavalla töihin. Yllättävää on se, että tie ei ole kasvanut umpeen.

Vuonna 2016 Fidzille iski mittaushistorian pahin hirmumyrsky. Siihen asti tässä oli ollut olohuone ja elokuvateatteri. Myös vastapäinen seinä, jossa valkokangas oli ollut, oli pystyssä

Kirkko oli lähtenyt samassa rytäkässä, nyt jäljellä oli vain portin tolpat. Elokuvateatterin betoniperustuksista ei vielä ollut kasvit tulleet läpi, kirkon edusta sen sijaan oli hyvin kasvanut umpeen. Tropiikissa siihen ei montaa vuotta tarvita.

Jo veneestä käsin näytti siltä, että rannassa viljeltäisiin jotain. Samoin näimme, että kovin samannäköisiltä näyttivät kaikki talot. Myöhemmin kuulimme, että myrsky oli tuhonnut myös asuintalot ja tilalle oli rakennettu hienolta näyttäviä paritaloja

Näissä altaissa kasvatettiin simpukoita, joista jotkut saattavat joskus kasvaa jättiläiseksi asti.

Altaiden jälkeen ne jatkavat kasvamista meressä, mutta suojassa vihollisilta.

Vaikka suurin vihollinen usein onkin ihminen, niin edellä mainitun myrskyn uhreihin lukeutui myös muutama jättiläissimpukka.

Joitain niitä kuitenkin vielä on jäljellä.

Korallitkin tuhoutuvat myrskyissä, mutta onneksi uutta vielä kasvaa. Mitään erikoisen hienoja ei löydetty, mutta ihan kiva kuitenkin, että korallit voivat kohtuullisen hyvin. Kaloja oli kuitenkin hämmästyttävän vähän.

Tällaisia sinisiä meritähtiä olemme täällä nähneet muuallakin, ennen Fidziä emme niitä ole tavanneet.