Se oli siinä

Jonna 13.1.2023 9:38:45 EET

S 27° 11.640', E 153° 6.410'

Iiris on nyt myyty. Meidän ei tarvinnut purjehtia kovin pitkälle etelään, sillä ostaja löytyi yllättävänkin helposti. Muutama kävi venettä katsomassa ja sitten löytyi se oikea.

Kiitos lukijoille näistä vuosista, tämä tarina päättyi nyt tähän.

Tosielämän tutuille tiedoksi, että ihan heti meitä ei kuitenkaan kannata odottaa Suomeen. Muutama kuukausi odotetaan, että säät siellä vähän lämpenevät.

Melko kauas päästiin, nyt palataan takaisin lähelle

Jonna 10.12.2022 11:18:22 EET

S 24° 45.670', E 152° 23.210'

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Kun lähdimme yli 9 vuotta sitten matkaan, ei meillä ollut suuria suunnitelmia eikä aikatauluja. Ajattelimme, että ehkä sitä viisi vuotta voisi olla poissa. Valtameren ylityskään ei ollut itsestäänselvyys, kaksi niitä tuli kuitenkin ylitettyä. Maailmanympäripurjehduskaan ei meillä koskaan ollut mitenkään tavoitteena. Tarkoitus oli purjehtia sinne, minne milloinkin tuntui sopivalta ja näin olemme tehneet.

Nyt vuosia on takana jo sen verran, että tuntuu siltä, että on aika palata takaisin Eurooppaan. Jos purjehtisimme sinne, olisimme siellä vajaan kahden vuoden kuluttua. Meitä ei kuitenkaan koskaan oikein ole houkutellut Etelä-Afrikan kierto. Punaisen meren kautta kulkee kyllä veneitä, mutta sen turvallisuustilanne ei kuitenkaan meidän mielestä ole riittävä.

Olemme päätyneet ratkaisuun myydä Iiris täällä Australiassa. Pari viikkoa sitten teimme lopullisen päätöksen ja tänään vihdoin saimme ilmoituksen julkaistua. Emme olleet saamattomia julkaisemaan, vaan meidän oli täällä kiellettyä ruveta myymään venettä ennen kuin vene oli tuotu virallisesti maahan eli verot maksettu. Tämän prosessin ajan olemme olleet tullin takavarikossa ja emme ole saaneet liikkua Bundabergin sataman alueelta pois. Nyt on verot maksettu ja leimat papereissa, joten voimme ruveta mainostamaan venettä.

Aivan täysin ei reissu vielä tähän satamaan pääty, sillä aiomme suunnata vielä 550 mailia etelämmäksi Sydneyn seudulle. Paikallisten mukaan siellä olisi helpointa saada vene kaupaksi. Toki on mahdollista, että joku tämän sitä ennen ostaa, joten silloin tämä matka voi päättyä periaatteessa milloin vain.

Nyt on kengurutkin löydetty. Nämä kaverit olemme muutaman kerran nähneet aamukävelyllä. Me kävelemme, nämä pomppivat.

Perillä Australiassa

Jonna 25.11.2022 9:03:23 EET

S 24° 45.670', E 152° 23.210'

VIelä emme ole kenguruita nähneet, vasta niistä varoittavia liikennemerkkejä.

Purjehdus Uudesta-Kaledoniasta Australian Bundabergiin keski vähän alle 7 vuorokautta. 

Lähdimme Noumeasta hyvässä sivumyötäisessä, jota kesti pari päivää. Seuraavat pari vuorokautta meni moottorilla ajaen. Välillä tuulta olisi ollut riittävästi hitaasti purjehtimiseen, mutta seuraava ikävä sää oli vaanimassa ennusteissa Australian rannikolla, joten oli parempi pitää vauhtia yllä. Moottoriajon loppupuolella meitä vastaan tuli valtava saderintama, jonka jälkeen tuuli oli taas meille suotuisa. Siitä erikoinen saderintama, että tutkassa sateita oli aivan valtavasti, mutta me onnistuimme menemään sellaisesta raosta, että pisaraakaan ei tullut kannelle. Tämä tapahtui yöllä, joten pilvipeitteen saattoi aavistaa vain tähtien kadotessa näkyvistä. Silloin harmitti, ettei sade osunut kohdalle, sillä olisihan se ollut mukavaa, jos sade olisi huuhdellut veneen alkumatkan suolakuorrutuksesta. Jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut täysin turhaa, sillä aluksi uusi tuuli oli sen verran vastaista, että vettä lensi kannelle ihan riittävästi tuoden lisää suolaa.

Aamuyöllä neljältä ankkuroimme Bundaberg Port Marinan edustalle. Sisääntuloväylä jokeen oli hyvin valaistu ja selkeä, sillä heti marinan jälkeen on sokeriterminaali, jossa käy n. 200 metrisiä laivoja. Pimeässä kaikki näyttää aina kuitenkin kapeammalle, joten 150 metriä leveä reunamerkkien väli näytti siltä kuin vilkut olisivat olleet ihan vieressä ja kieli keskellä suuta yritimme pysyä linjataulujen linjalla.

Tällä matkalla purjehdimme taas pois tropiikista, sillä siellä on hirmumyrskykausi alkamassa. Kun olemme tarpeeksi etelässä, meidän pitäisi olla niiltä piilossa.

Usein kuuluu purjehtijoiden keskuudessa pelottavia puheita Australian rajamuodollisuuksista. Tarkkoja toki ovat, mutta asiat hoituivat oikein sujuvasti ja viranomaiset olivat todella ystävällisiä. Biosecurityn tarkistus oli tarkin. Ensinnäkin täällä ollaan hyvin kiinnostuneita veneen puuosista ja mahdollisista matkamuistoista, niissä saattaa piilotella pienen pieniä vieraslajien edustajia, joita tänne ei haluta. Samoin ruokavarastot tarkistettiin perinpohjaisesti. Monilta takavarikoidaan paljon ruokatarvikkeita, mutta meiltä ei viety mitään, sillä emme ole ostaneet varastoon mitään sellaista, mitä tänne ei saisi tuoda. Viimeiset kielletyt kananmunat söimme aamiaiseksi ennen tullilaituriin siirtymistä.

Tätä kirjoittaessani olemme olleet täällä jo lähes viikon. Vietämme vielä tovin Bundabengissä ja sitten on tarkoitus jatkaa vielä etelämmäksi, todennäköisesti Sydneyyn asti.

Purjehdus Fidziltä Uuteen-Kaledoniaan

Jonna 8.11.2022 10:21:17 EET

S 22° 16.610', E 166° 26.390'

Vihdoin sääennuste näytti meistä kelvolliselle. Hieman oli luvassa liian kevyitä tuulia, mutta toisaalta jos pitää valita, niin ennemmin otamme tyynen kuin myrskyn.

Vuda marinan henkilökunta käy laulamassa jokaiselle Fidziltä pois lähtevälle veneelle jäähyväislaulun. Yleensä heti laulun jälkeen irroitetaan köydet, mutta meidän lähtöpäivänä oli niin monta muutakin lähtijää, että nyt joutuivat käymään laulamassa vähän etukäteen. Lähtöön tarvittavat paperityöt hoituivat helposti ja nopeasti, viranomaiset tulivat marinaan tekemään lähtöselvityksen.

Aluksi jouduimme saaren suojassa ajamaan muutaman tunnin moottorilla, mutta pian pääsimme myös nauttimaan purjehduksesta. Vajaa kolme vuorokautta sitä riemua riitti ja sitten tuuli keveni, loput kolme päivää vuorottelimme moottoriajon ja purjehtimisen välillä.

Matkalla ei tapahtunut mitään erikoista ja se on hyvä asia, tapahtumaköyhät ylitykset ovat parhaita. Tai no, olisi meitä joku merenelävä voinut käydä moikkaamassa. Yhtään valasta ei nähty, lintujakin oli tosi vähän. Muutama mustekalan tahra tuli kanteen, mutta yhtään lentokalaakaan ei näkynyt. Yksi laiva ja yksi hinaaja tuli vastaan, mitään muuta liikennettäkään ei ollut meidän näköpiirissä.

Myöhään maananta-iltapäivänä purjehdimme Uutta-Kaledoniaa ympäröivän riutan sisälle. Aukolta oli vielä noin 40 mailia perille Noumeaan, tämän matkan taitoimme yön pimeydessä. Uusi-Kaledonia on osa Ranskaa ja täällä meidän apuna oli valaistuja merimerkkejä, sektoriloistoja ja linjatauluja. Reitti on myös ihan oikea laivaväylä, jota jopa suuret risteilylaivat käyttävät, joten uskalsimme hyvin olla liikkellä pimeään aikaan.

Tutka on yksi parhaimmista navigointivälineistä rantojen lähellä. Tällä kertaa kuva oli kuitenkin vähän hassu, kun koko salmi oli ikään kuin "tukossa". Syy tähän oli vuorovesivirran aiheuttama "hyppyvesi".

Puolen yön jälkeen ankkuroimme viimeiseen lahteen ennen kaupunkia, josta siirryimme aamulla marinaan. Suomessa Pyhäinpäivää vietetään viikonloppuna, täällä se sattui olemaan juuri silloin kuin saavuimme, josta meillä ei tietenkään ollut mitään käsitystä etukäteen. Saimme kuitenkin marinasta paikan ja henkilökunta antoi meille portin avaimen, langattoman verkon tunnukset ja nipun lomakkeita täytettäväksi. Biosecurity teki töitä arkipyhänäkin, mutta muut viranomaisasiat hoituivat vasta seuraavana päivänä. Periaatteessa emme olisi saaneet poistua veneeltä, mutta olihan meille annettu avain porttiin ja suihkuihin. Lähin rantaravintola veti myös aika kovasti puoleensa merimatkan jälkeen.

Olemme nyt jo viikon syöneet ranskalaista patonkia aamupalaksi, lähin leipomo on sen verran lyhyen matkan päässä, että siellä jaksaa käydä ennen aamiaista. Lisäksi olemme kovasti nauttineet erittäin edullisesta ja tuoreesta tonnikalasta useammalla eri tavalla valmistettuna. Toistaiseksi vain yhtenä iltana emme ole syöneet tonnikalaa.

Sään seuraaminen on taas tällä hetkellä meidän tärkein työ. Heti kun sopiva sääikkuna aukeaa, suuntaamme keulan kohti Austraaliaa. Ehkä sopiva sää tulee jo tänä viikonloppuna, vielä on kuitenkin liian aikaista nähdä ennusteet perille asti.

Fidzin viimeinen satama

Jonna 23.10.2022 9:20:36 EEST

S 17° 40.830', E 177° 23.200'

Koko meidän aikana Fidzillä emme ole olleet missään, missä olisi näin paljon veneitä. Toisaalta, tämä taitaa olla koko maan suosituin paikka. Musket Cove Yacht Club on perustettu jo 80-luvulla ja nyt mekin olemme pienellä maksulla sen jäseniä loppuelämämme. Jäsenyyden voivat hankkia kaikki, ketkä ovat purjehtineet tänne ulkomailta. Jäsenet saavat nauttia esim. hotellialueen uima-altaista. 

Eikä uima-allas ole ainut houkutin. Tilaa on helposti sadalle veneelle ja paikka on kaikilla tuulen suunnilla suojainen. Kuvasta ehkä näkee murtuvat aallot horisontissa, uloin riutta suojaa valtameren aalloilta. Lisäksi purjehtijoille on oma rantabaari ja grillipaikat.

Ennen kuin kirjoitan enemmän Musket Covesta, niin palataan Viti Levun pohjoispuolelle. Tähän asti näkemämme Fidzi oli ollut todella vehreää, nyt maisema oli todella kuiva.

Aina silloin tällöin tulee vastaan tällaisia surullisia näkyjä. Emme tiedä kuinka kauan vene on tuossa maannut, mutta melko puhtaalta runko vielä näytti. Purjeet yms. oli kuitenkin jo riisuttu pois, joten aivan tuore tapaus se ei ollut.

Tämä oli vähän erikoisempi näky. Kyseessä on rautakaivos. Jokisuiston mustasta hiekasta suodatetaan rautamalmia. Tällä hetkellä toiminta näytti olevan pysähdyksissä. Sen verran netistä luin, että aivan kaikki eivät ole tästä toiminnasta innoissaan. 

Musket Covessa menimme vaihteeksi poijuun. Meillä oli työlistalla pohjan pesu ja jos olemme ankkurissa 20 metriä syvässä vedessä, liikkuu vene aika rajusti puuskissa. Helpommalla pääsee, jos on vähän rauhallisempaa. Poijussa veneen liikkeet ovat aina vähän pienemmät, joten sukellustyö oli helpompaa. Samalla jollamatka rantaan lyheni todella paljon. Tämä mahdollisti sen, että pääsimme pitkästä aikaa illalla ulos syömään.

Tällä kertaa meidän ei tarvinnut miettiä vuorovesiä, sillä täällä meillä oli mahdollisuus mennä jollalla ponttoonilaituriin. Turisteilla sen sijaan oli kaksi kertaa vuorokaudessa vaikeampaa, kun vesi hävisi kokonaan uimarannan lahdelta.

Kun pohja oli puhdas ja rantaravintolan ruokalistakin tullut jo tutuksi, oli aika siirtyä lähtökuoppaan. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti kuoppaan, sillä Vuda Marina on täysin kaivettu marina. Suurimmassa osassa karttoja ja sateliittikuviakin on vasta yksi satama-allas, mutta todellisuudessa riuttaan on kaivettu myös toinen satama-allas. Fidziltä uloskirjautuessa pitää olla marinassa, sillä viranomaiset saattavat haluta tulla käymään veneessä. 

Lähes neljä kuukautta sitten irroitimme Iiriksen köydet Uudesta-Seelannista, sen jälkeen emme olleet tarvinneet kiinnitysköysiä.

Satamaelämä ei aina ole ihan niin hienoa kuin voisi kuvitella. Satama on hyvin suojainen, joten veneessä on tosi kuuma, kun ilma ei kierrä lainkaan. Uima-altaan kyllä löysin, mutta kukaan ei ollut sitä vähään aikaan hoitanut, joten siitäkään ei viilennystä saanut.

Kirjoitin, että olemme marinakuopassa, mutta emme me silti ole ihan niin kuopassa kuin jotkut toiset. Monet jättävät veneen tänne hirmumyrskykaudeksi ja lentävät kotiin. Nämä veneet ovat oikeasti kuopassa. Vasemmalla on vene jo paikoillaan ja oikealla telakkapaikka vielä odottaa venettä.

Ihan pelkkien auton renkaiden varassa veneet eivät ole, kuopan pohjalla on tukia, jonka päällä köli seisoo. Käsitykseni mukaan nämä veneet ovat melko hyvässä tallessa hirmumyrskyjä ajatellen. Me emme kuitenkaan halua asua maakuopassa, joten ensi viikolla suuntaamme kohti Australiaa. Matkalla on tarkoitus vielä pysähtyä Uudessa-Kaledoniassa.

Jättiläissimpukoita ja leprasiirtolan rauniot

Jonna 30.9.2022 10:45:06 EEST

S 17° 24.210', E 177° 45.350'

Taas kävi niin kuin usein ennenkin, että suunnitelmat vähän muuttuivat. Nousimme itse ylös ennen viittä ja purjeetkin olivat jo vedossa ennen auringon nousua. Sää ei vain ollut sitä mitä oli tilattu tai ennustettu. Suojaisessa ankkuripaikassamme emme tienneet, mikä keli ulkona on. Kun pääsimme kahden mailin päähän ja riutan suojasta pois, alkoi Iiris ryskimään päin jyrkkiä aaltoja ja vesi lensi. Tuulta oli aivan liikaa ja näytti vähän siltä, että tuossa kelissä emme nousisi riittävän ylös tuuleen eli sinne minne halusimme mennä. Aika äkkiä teimme päätöksen kääntyä takaisin.

Muutaman päivän odottelimme tuulen rauhoittumista ja sitten olikin edessä mukava purjehdus. Tällä kertaa päätimme mennä vain 20 mailin päähän, joten nyt ei tarvinnut herätyskelloa. 

Namena ja sitä ympäröivät vesialueet ja koralliriutat ovat omistajiensa taholta julistettu luonnonsuojelualueeksi. Kukaan ei saa kalastaa niissä vesissä. Koska he eivät näin ollen saa elantoaan kalastamisesta, keräävät he vierailijoilta puistomaksua. Valitettavasti sää oli hyvin harmaa, kun olimme siellä, emmekä saaneet hyviä kuvia. Pieni saari kuhisi elämää. Lintuja visersi joka puussa ja sen lisäksi toiset kiertelivät meitäkin vesirajassa. Ilmeisesti suojelu auttaa, sillä näin paljon emme ole nähneet lintuja pitkään aikaan. Sää taisi olla kaikkien mielestä niin synkkä, että kukaan ei käynyt meiltä maksua keräämässä. Aamulla jatkoimme matkaa.

Seuraava kohde oli Makogai ja jättiläissimpukat. Mittanauhaa ei ollut mukana, mutta arviolta se oli vähän vajaan metrin mittainen.

Ennen jättiläissimpukoihin tutustumista oli kuitenkin käytävä hoitamassa muodollisuudet. Nippu kavajuurta reppuun ja etsimään vastuuhenkilöä. Sopivasti rannalla tuli vastaan kanadalainen pariskunta, joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan eli mistä kylän kuudesta talosta löytyisi oikea henkilö.

Taas jäi valitettavasti kuvat ottamatta, kun synkät sadepilvet uhkasivat ja rantaan päästessämme tihutti jo vettä. Joka tapauksessa meillä molemmilla oli zulut eli kietaisuhameet asiaankuuluvasti päällä. Aivan viimeisestä talosta löytyi 5 hengen miesjoukko. Näistä harmain oli etsimämme henkilö. Esittelimme itsemme ja ojensimme kavanipun. Istuimme lattialle ja Inoko piti pienen puheen fidziksi ja lopulta kaikki taputtivat kolme kertaa. Paitsi me, sillä emme tienneet milloin se piti tehdä. Tämän jälkeen meillä oli lupa olla lahdella ankkurissa niin kauan kuin haluaisimme sekä snorklata katsomaan jättiläissimpukoita.

Nyt oli alkanut jo satamaan ja paikalliset olivat riemuissaan, sillä kuivuus kuulemma vaivasi. Sovimme turistikierroksen seuraavaksi aamuksi ja jätimme seurueen jatkamaan Harry Potterin katsomista.

Matkalla veneelle sade yltyi kaatosateeksi. Meissä ei varmasti ollut yhtään kuivaa kohtaa muutaman minuutin jollamatkan jälkeen. Onneksi tropiikissa sade on kuitenkin yleensä lämmintä, joten ei sillä niin väliä.

Seuraavana aamuna oli turistikierroksen aika. Aloitimme hautausmaalta. Siellä Inoko kertoi meille saarella sijainneen leprasiirtolan historiaa. Osa toki oli sairaalassa, mutta suurin osa oli vain karanteenissa. Heitä kannustettiin kasvattamaan ruokaa, kalastamaan ja tekemään käsitöitä. Yhteensä siellä oli vuosien aikana 5000 asukasta/potilasta ja 200 työntekijää. Siirtola avattiin vuonna 1911 ja suljettiin vasta 60-luvulla. Sairastuneita tuotiin saarelle Brittien Tyynenmeren-alueen siirtomaista. Fidzin valtiolle maksettiin tietenkin tästä toiminnasta.

Hautausmaalle vei yllättävän leveä tie. Varsinainen kyllä on muutaman kilometrin päässä ja sieltä lepra-vuosina työntekijät kulkivat kuorma-auton lavalla töihin. Yllättävää on se, että tie ei ole kasvanut umpeen.

Vuonna 2016 Fidzille iski mittaushistorian pahin hirmumyrsky. Siihen asti tässä oli ollut olohuone ja elokuvateatteri. Myös vastapäinen seinä, jossa valkokangas oli ollut, oli pystyssä

Kirkko oli lähtenyt samassa rytäkässä, nyt jäljellä oli vain portin tolpat. Elokuvateatterin betoniperustuksista ei vielä ollut kasvit tulleet läpi, kirkon edusta sen sijaan oli hyvin kasvanut umpeen. Tropiikissa siihen ei montaa vuotta tarvita.

Jo veneestä käsin näytti siltä, että rannassa viljeltäisiin jotain. Samoin näimme, että kovin samannäköisiltä näyttivät kaikki talot. Myöhemmin kuulimme, että myrsky oli tuhonnut myös asuintalot ja tilalle oli rakennettu hienolta näyttäviä paritaloja

Näissä altaissa kasvatettiin simpukoita, joista jotkut saattavat joskus kasvaa jättiläiseksi asti.

Altaiden jälkeen ne jatkavat kasvamista meressä, mutta suojassa vihollisilta.

Vaikka suurin vihollinen usein onkin ihminen, niin edellä mainitun myrskyn uhreihin lukeutui myös muutama jättiläissimpukka.

Joitain niitä kuitenkin vielä on jäljellä.

Korallitkin tuhoutuvat myrskyissä, mutta onneksi uutta vielä kasvaa. Mitään erikoisen hienoja ei löydetty, mutta ihan kiva kuitenkin, että korallit voivat kohtuullisen hyvin. Kaloja oli kuitenkin hämmästyttävän vähän.

Tällaisia sinisiä meritähtiä olemme täällä nähneet muuallakin, ennen Fidziä emme niitä ole tavanneet.

Takaisin Savusavussa

Jonna 17.9.2022 11:22:53 EEST

S 16° 48.580', E 179° 17.270'

Navigointimielessä Fidzin vedet eivät ole niitä helpoimpia. Nykytekniikka kuitenkin auttaa aika paljon. Meillä on karttaohjelmassa karttojen lisäksi myös satelliittikuvat kolmesta eri lähteestä. Yleensä yksi niistä on aika hyvä. Valitettavan usein juuri kriittisessä kohdassa on kuitenkin pilviä. Mihinkään karttaan tai satelliittikuvaan ei voi täysin luottaa. Pidemmät välit voi helposti purjehtia yöllä ja siihen kartat ovat oikein hyvät, .mutta saarten ja riuttojen lähellä tilanne on toinen. Jotta riutat näkyisivät hyvin, on auringon oltava melko korkealla ja mielellään perän takana.

Rabi-saaren luoteisnurkan Elisabeth Cove on hyvä esimerkki. Sisään tullessa näimme selvästi riutat molemmilla puolilla ja ajoimme sisään suurinpiirtein aukon keskellä. Satelliittikuva kuitenkin heittää noin 50 metriä eli jos pelkästään sen mukaan olisi ajettu, olisi meille voinut käydä kehnosti.

Ja C-MAP näyttää tältä. On siinä samankaltaisuutta satelliittikuvan kanssa, mutta aika kaukana totuudesta.

Navionics on vielä vaatimattomampi. Navionicsin mukaan yleensä aina ankkuroimme riutan päälle, vaikka tässäkin tapauksessa ankkuroimme 20 metriä syvään veteen.

Monessa paikassa meillä oli vuoroveden vuoksi vaikeuksia mennä maihin. Tämä ja seuraava kuva ovat vain kuvituskuvia Savusavun poijupaikan vierestä, mutta näyttää mistä on kysymys. Keskivedellä ranta näyttää tosi houkuttelevalta. Tuohonhan olisi kätevä jollalla mennä.

Paitsi, että alavedellä se näyttää tältä. Sekä aivan rannassa, että kauempana rannasta vesi häviää kokonaan. Vastaavasti ylävedellä hiekkaranta saattaa hävitä kokonaan. Eli monessa paikassa rantaan pääsee vain tietyillä veden korkeuksilla.

Taveunin pohjoiskärjessä oli upea ankkuripaikka. Tämän blogin ensimmäinen kuva on tästä paikasta. Pari pientä saarta on kivan näköiset, mutta suojaa niistä ei saa. Sen sijaan idän suunnasta vyöryvä valtameren maininki murtuu ympäröiviin koralliriuttoihin. Tuulen suojaa ei antanut mikään ja se oli meille enemmän kuin hyvä. Meidän kaksi tuulimyllyä tekivät iloisina töitä.
Täällä oli myös vähän vaikeuksia ajoittaa rantaa meno, sillä meidän ja rannan välinen riutta kuivui kaksi kertaa vuorokaudessa kokonaan. Ylävedellä kuitenkin pääsimme jollalla rantaan ruokaostoksille ja jäätelölle.

Tasan 4 viikkoa sitten meillä oli edellinen yöpurjehdus, kun menimme samassa Somosomo-salmessa toiseen suuntaan. Silloinkin taivas oli kirkas ja kuu valaisi mukavasti. Yön pimeydessä näkyy Taveuni-saaren muotoja. Kyseinen saari on upean näköinen, mutta valitettavasti sotkee tuulet kymmenien mailien päähän. Parikymmentä mailia pitkän saaren korkeus on noin 100 metriä vähemmän kuin Suomen korkeimman kohdan. Suomessa se nousu on kuitenkin aika loiva, täällä rannasta korkeimpaan kohtaa on vain viitisen kilometriä.

Joskus tuntuu tylsältä palata takaisin samaan paikkaan, missä olemme jo olleet. Toisaalta siinä on myös hyvätkin puolensa. Ei tarvitse kaikkea etsiä, vaan tietää minne mennä. Torillekin oli kiva mennä, kun tutut myyjät siellä tervehtivät. Tietenkin osaltaan iloiset tervehdykset ovat myös myyntiä, mutta kyllä täällä silti tuntuu että myyjätkin ovat ihan aidosti ystävällisiä. Pari kuukautta sitten kun vierailimme ensimmäisiä kertoja torilla tuntui, että kukaan ei edes yrittänyt myydä mitään. Joka päivä kävin jotain ostamassa ja joka päivä myyjät rupesivat enemmän mainostamaan omia tuotteitaan. Taitaa olla niin, että torit ovat myös turistinähtävyyksiä. Kun siellä ensimmäiset kerrat vaeltaa ei mitään yritetä myydä, mutta kun nähdään, että me oikeasti ostamme ruokaa, muuttuu tilanne ihan toiseksi. Liian tyrkyttäviä eivät kuitenkaan ole, vaan ihan sopivia. Ja sen ystävällisen hymyn saa aina, osti jotain tai ei.

Tori on kyltin mukaan väliaikainen ja uutta torirakennusta rakennetaan. Väliaikaiselta se varsinkin ulkopuolelta myös näyttää, sillä sekä seinät että katto on aaltopeltiä. Sitä emme tiedä kuinka pitkään tilapäisjärjestely on kestänyt, kenties vuosia.

Myös kaupassa asioiminen oli tällä kertaa helpompaa. Ensimmäisellä kerralla etsin kovasti pussia mihin laittaa sipuleita. Päädyin sitten vain keräilemään muutaman käsiini ja vein punnittavaksi. En tajunnut että nuo luiruthan ovat verkkopusseja. Solmut päihin ja ostokset on kätevästi pakattu.

Vajaan viikon olimme tällä kertaa Savusavussa. Tänään siirryimme jo 4 mailia lähemmäs merta. Huomisen suunnitelmissa on 45 mailin purjehdus, joten aamulla on tiedossa aikainen herätys. Kolmelta iltapäivällä olisi kiva olla seuraavan riutan aukolla, jotta vedenalaiset vaarat taas näkyisivät mahdollisimman hyvin.