Melkein kotona

Jonna 25.9.2014 0:03:22 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Kun toukokuussa muutimme s/y Mantaan, kuvittelimme tekevämme pohjaremontin melko nopeasti. Todellisuus oli kuvitelmia karumpaa ja työt etenivät huomattavasti hitaammin kuin mitä olisimme koskaan voineet kuvitella.

Onnneksi satamassa riitti tyhjiä suomalaisia veneitä. S/y Stormy oli toiminut meidän varastona jo toukokuun lopusta saakka. Mantan Aulin ja Hanskin lennon lähestyessä työt olivat vielä kuitenkin pahasti kesken ja suunnittelimme muuttoa täpö täyteen Stormyyn. Ahdasta olisi ollut, mutta jotenkinhan sitä olisi ollut pakko selvitä. Onneksi hassun sattuman kautta jollamme veikin meidät ja meidän Mantassa olleet tavarat s/y Villa Mareen. 

Villa Mareen muutto oli meille varsinainen onnenpotku. Hyvä onnemme kuitenkin jatkui. Pari yötä oltiin ehditty Villa Maressa nukkua, kun Iiriksen laituriin ilmestyi vene Suomen lippua liehuttaen. S/y Defyr tuli Portugalista. Edellinen porukka osallistui viime vuoden ARC:hen. Tämä nykyinen porukka tulee osallistumaan tämän vuoden ARC:hen. Tämän vuoden kippari on edellisvuoden kipparin tytär. Vähän vitsailtiin, että olisivatpa tulleet muutamaa päivää aiemmin, niin olisimmekin muuttaneet heille. Koko heidän suuri miehistönsä oli täällä siis vain korkeintaan kaksi päivää ja vene oli jäämässä tyhjäksi. Silloin ajateltiin vain, että olisi kätevää asua samassa laiturissa työmaan kanssa.

Försti Jaakko me tunnettiin jo ennestään Hoskilta. Kippari Annika äkkiä innostui siitä, että joku olisi vahtimassa venettä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun viimeiset gastit aamulla lähtivät, niin me muutettiin sisään. Aluksi suurin etu oli todellakin "työmatkan" lyhyys ja kätevyys. Villa Maren ja Iiriksen välimatka maata pitkin on n. 2 km. Silloin kun tehtiin ikävimpiä töitä, oli mukavaa, kun Manta oli vähän kauempana, niin sitä oikeasti pääsi pois työmaalta. Nyt oltiin jo kuitenkin remontissa paljon pidemmällä, eikä enää ahdistanut niin kovasti. Nyt on ollut tosi kätevää, kun voi paljain jaloin pomppia veneestä toiseen. Laiturin kautta pitää kuitenkin mennä, ihan vierekkäin veneet eivät ole.

Koko meidän remontin ajan meillä on ollut sama ongelma. Kaikki työvaiheet vievät paljon enemmän aikaa kuin mitä kuviteltiin. Joskus joku asia vain kestää kauemmin, mutta esim. ruosteen poistossa tuli fysiikka (tai sen puute) vastaan. Sitä ei kerta kaikkiaan pystynyt päivässä heilumaan rälläkän kanssa paria-kolmea tuntia kauampaa. Kädet ja muutkaan paikat eivät vain kestä.

Mutta nyt tarpeeksi "pois" muutoista. Nyt takaisin kotiin.

Stormyn väki palasi veneelleen viikko sitten. Sieltä valitettavasti meidän piti vielä siirtää tavarat Defyriin. Sen sitlooda on tällä hetkellä täynnä turkkilevyjä, ovia, yms. osia. Biminin alla ne pysyvät kuivana, kunhan ei kovin kova sade tule. Toki tänne sisällekin piti jotain kantaa.

Villa Mareen muutettaessa meidän mukana muutti Iiriksen patjat ja paljon erilaisia vaatteita, peittoja yms. pakattuina vakuumipusseihin. Villa Maren väki palasi eilen. Ja tässä oli meillä riemun päivä. Patjat pinottiin Iiriksen perähyttiin (puretun paaran punkan paikalle) ja vakuumipussit menivät sohvan alle. Voi sitä riemua, kun sai vihdoin viedä jotain jo omaan kotiin!

Defyrin tyhjennyksen kanssa ja täältä pois muuttamisen kanssa meillä ei ole niin kovin kovaa kiirettä, paitsi... ARC-veneitä tulee joka päivä lisää. Meidän täytyy ensi kuun aikana väistyä tieltä pois. Suunnitelma on siirtyä aallonmurtajan toiselle puolelle, ankkuripaikalle. 

Uusi pakoputki saatiin viime viikolla ja moottori on koekäytetty. Taittolapapotkuri ei heti auennut, mutta kyllä se lopulta jotain pyörteitä sai aikaiseksi. En edes halua kuvitella, miltä potkuri näyttää. Viimeksi sitä on moottorin voimin pyöritetty helmikuussa. 

Pakoputken asennus ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Ensin minä ähelsin aikani, mutta ei se vaan mennyt paikoilleen, pari senttiä upposi, muttei enempää. Paikka on melko ahdas ja putki tekee kovan mutkan. Timo otti järjen käyttöön, viritti narun ja siihen köyden ja minä vedin. Sinnehän se soljahti.

Sähköjen asennus on täysin kesken, mutta akut ovat jo tukevasti uudella paikallaan ja ankkuripelin sähköt asennettu. Myös uusi 2000W invertteri hurisee tarvittaessa iloisesti. Vessakin on jo melkein asennettu ja kylmäboksikin toivottavasti hurahtaa käyntiin, kun vedämme väliaikaisen piuhan akuilta suoraan (sulake tietenkin välissä).

Entinen sauna on vielä muuten täysin sisustamaton, mutta ankkuripelin kytkennät ovat saaneet uuden hienon kotelon.

Akkujen uudessa paikassa kaikki oleellinen on saatu asennettua samaan tilaan. Eli ne, mitkä pitäisikin olla lähellä akkuja.

Timosta on täällä paljastunut melkoinen puuseppä. Vaatimattomissa työtiloissa vaatimattomilla työkaluilla Timo loihtii melkein mitä vain. Ei uskoisi entisestä IT-konsultista.
Joku osuus minullakin kuitenkin on, onnistuin hankkimassa vaneria. Ihan yksinkertaista sekään ei ulkomailla aina ole. 

Jotta tekeminen ei ihan loppuisi tässä kiireen keskellä, niin olemme samalla yrittäneet lakata sisätiloja. "Makuuhuone" saatiin lakattua heti pohjan maalaamisen jälkeen. Salonki onkin ollut vähän kovempi homma.

Lakkaaminen on melko palkitseva hommaa. Sillä saa sentään lopputulokseksi vähintään kohtuullista jälkeä.

Hiominen sen sijaan on rankkaa puuhaa. Ensin tuntuu siltä, että äkkiäkös ton hioo, mutta... Niin taas menee kolme päivää siihen minkä kuvitteli tekevänsä päivässä. Kulmia ja muita nysvättäviä on paljon. Lisäksi tässäkin alkaa käsistä lopulta loppumaan puhti.

Lakan etiketissä maksimikäyttölämpötilaksi ilmoitetaan 27 astetta. Mennään siis aika ylärajoilla. Täällä on kuitenkin tropiikkiin verrattuna hyvä näitä tehdä, kosteusprosentti on melko alhainen.

Paljon on vielä tehtävää ja ikävintä on se, että joudutaan tekemään paljon väliaikaisvirityksiä ARC:n takia. Niiden mentyä marraskuussa, tullaan takaisin tähän satamaan ja tehdään kaikki jäljellä olevat hommat valmiiksi. Jos hyvin käy, voi olla että keväällä päästäisiin välillä vaikka jo purjehtimaan. Näin pitkää taukoa purjehduksesta minulla ei ole vielä elämäni aikana koskaan ollut...