Jonna 19.3.2015 21:11:18 EET
N 27° 48.999', W 15° 45.949'
Reilut kaksi viikkoa sujui Las Galletaksessa kuin siivillä. Moni purjehtiva lukija varmaan ihmettelee, että miten me niin pitkään ollaan yhdessä paikassa, satamia kun riittäisi lähellä useita. Jotenkin meistä tuntuu, että parissa päivässä ei ehdi nähdä kuin tärkeimmät asiat eli lähikaupan ja -ravintolan. Viikossa ehtii jo nähdä aika paljon ja vaikka kaksi viikkoa on jo tallannut saman pikkukylän katuja, tulee aina jotain uutta vielä vastaan. Tänne asti kun on tullut, ei hoppu ole hyväksi.
Kovin pitkälle ei tallattu, lähinnä otettiin vaihteeksi rauhallisesti. Sellainen loppukiri oli taas ennen lähtöä Las Palmasista, että nyt oli hyvä hengähtää. Aamulla sain rauhassa kölliä punkassa ilman paineita päivän töistä.
Edellisessä blogissa Timo jo kertoi Las Galletaksen olevan loistava paikka kalaruuan ystävälle. Loistavuutta lisäsi vielä ravintoloiden hintataso, todella hyvää ruokaa sai uskomattoman edullisesti.
 |
| Pelkästään ravintoloissa ei kuitenkaan syöty,vaan eksyi joku kala meidänkin pannulle. Valitettavasti kalatorilta en mitenkään saanut tämän kalan nimeä pysymään päässä, mutta pääasia oli, että hyvältä maistui. Kalatorin kalojen tuoreudesta kertoi jotain se, että joskus jotkut pikkukalat vielä vähän sätkivät olleessaan jo tiskilla. |
 |
| Ihan kokonaan ei lomalaisiksi ruvettu, välillä tehtiin venetöitäkin. Kansi maalattiin suurimmalta osalta kertaalleen, jotkut osat saivat jopa kaksi kerrosta ja paikat joihin tela ei ylettänyt eivät saaneett vielä yhtään kerrosta. Kannessa oli alunperin liimatut liukuestematot. jotka olivat hyvät, mutta vuosien saatossa rupesivat repsottamaan. Nyt kansi oli ollut maalaamattona siitä asti, kun matot oli poistettu, joitain vuosia sitten. |
Periaatteessa alumiini voi olla maalaamatta, mutta ne paikat, joissa on kulutusta, esim. kengänpohjista, kuluvat ihan oikeasti. Alumiinin pintaan hapettumalla muodostuva pinta ei hapetu lisää, mutta kun sitä hiotaan pois, muodostaa se taas uuden pinnan, jolloin alumiini pikkuhiljaa ohenee. Tämä ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, emmekä mekään ole pitäneet maalauksella kovaa kiirettä. Nyt sattui kuitenkin olosuhteet ja fiilikset olevan kohdallaan.
 |
| Kun lähdimme kuun alussa Las Palmasista, oli meidän suunnitelmissa jatkaa Teneriffalta La Gomeralle, El Hierrolle ja La Palmalle. Tarkkoja suunnitelmia meillä ei kuitenkaan ollut, joten niiden muuttaminen oli helppoa. Yhtenä aamuna meidän tietokoneen näyttöön oli ilmestynyt pieni "mörkö". Sen jälkeen joka päivä tuo mörkö on kasvanut ja vallannut alaa näytöltä. Tietokoneen näyttö on siis tullut tiensä päähän ja tilalle tarvitaan uusi kone. Ulkomailta kannettavan tietokoneen ostaminen on vähän hankalaa, kun näppäimistöt ovat eri kielialueilla erilaiset. Tiesimme ystäviemme olevan tulossa lomalle Las Palmasiin, joten rupesimme äkkiä hankkimaan Suomesta uutta konetta. Tätä kirjoitettaessa uusi tietokoneemme on jo lentokoneessa matkalla kohti uutta kotia. |
 |
| Kun lähtömme kohti Gran Canariaa alkoi lähestyä, aloin yhä enemmän miettimään meidän veneen pohjaa. Toissapäivänä rohkaisin mieleni, puin märkäpuvun päälle ja menin katsomaan. Näky oli suorastaan järkyttävä! Todella paksu kasvusto peitti Iiriksen pohjan kauttaaltaan. Sitä se teettää vuoden pysähdys, ei sellaisia myrkkymaaleja ole olemassakaan, mitkä sen kestäisi. Järeällä muovilastalla putsasin venettä vesirajasta vähän alaspäin sen minkä jaksoin. Kylmä ja väsy alkoi jo tulla, jolloin marinero pelasti minut käskemällä ylös vedestä, koska viereen oli tulossa vene. En olisi enempää jaksanutkaan. |
Uskoin, että tämäkin toimenpide olisi jotain auttanut. Usko ei aina riitä, ei tässäkään tapauksessa. Edelleenkin Iiriksen vauhti oli harmittavan hidas. Vauhdista puuttuu monta solmua ja nousukulmaa ei käytännössä ole. Veneen runko ja köli alkavat toimimaan vasta, kun vauhtia on riittävästi.
 |
| Jotenkin kuitenkin päästiin aamuksi Puerto de Moganiin. Matkaa kertyi reilut 50 mailia. Harmiksemme emme saaneet ponttoonilaiturista paikkaa, vaan jouduimme betonimuuriin. Muuriin on kyllä kiinnitettu portaita, joten periaatteessa maihin pääsee ihan helposti. Pienen ongelman aihettaa kuitenkin vuorovesi, jonka vaihtelu on tällä hetkellä n. 2 metriä. Jos kiristämme peräköyttä liikaa, emme pääse enää maista ylävedellä takaisin veneelle. Toisaalta, jos emme kiristä peräköyttä tarpeeksi, osuu Iiriksen keula alavedella seinään. |
Saimme kuitenkin fender-stepin viritettyä keulapuomin päähän, joten jos keula vähän osuu, se ei haittaa niin paljon. Yöksi pitää varmaan ottaa keula tosi kauas, jotta voimme nukkua rauhassa.
 |
| Valpurin vanha fokanskuuttikin pääsi töihin, ehkei sitä ihan ostovaiheessa oltu tähän suunniteltu. |
Emme halua, että betonilaiturin reuna hiertää keulaköysiämme. Vaikka meillä monenlaisia putkia ja letkuja on täällä vedetty, niin mitään sopivaan ei löytynyt varsinaisille kiinnitysköysille. Kaikki paksummat letkut olivat metallilangalla vahvistettuja, emmekä halunneet käyttää niitä. Nyt meillä on vain reunan yli menevä venymätön köysi putkessa ja sen jälkeen normaali joustava kiinnitysköysi. Ns. purjehdusköydet eivät ole hyviä kiinnitysköysiä, koska kiinnitysköysien tulisi olla mahdollisimman joustavia.
