29.3.15

Suomalaisia ystäviä

Jonna 29.3.2015 21:15:33 EEST
N 27° 48.999', W 15° 45.949'

Meilkein viikko jouduttiin olemaa  betonimuurissa. Elämä oli vähän hankalaa, kun aina ei yksin päässyt kulkemaan vaan piti saada toinen avuksi kiskomaan venettä lähemmäksi.

Torstaina päästiin vihdoin ponttoonilaituriin.

Maanantaina kävimme vuokra-autolla Las Palmasissa. Oli helppo mennä tuttuun paikkaan hoitamaan asioita, mutta täytyy kyllä myöntää, että ikävä ei ollut ehtinyt iskeä, eikä yhtään harmittanut ettei oltu veneellä liikkeellä.

Tärkein syy Las Palmasiin menoon oli tavata Carita ja Kalle Virkkunen. Tapasimme heidät pari kertaa viime vuonnakin, kun olivat täällä lomalla. Tällä kertaa kyseessä ei ollut pelkkä sosiaalinen tapaaminen vaan heillä oli meille myös tuomisia. Meidän uusi tietokone tuli heidän mukana, samoin joitain pieniä elektroniikka juttuja. 

Aamupäivällä hoidimme (tai yritimme hoitaa) erilaisia asioista. Meillä oli pitkä listä siitä, mitä tekisimme Las Palmasissa. 

Kävimme Caritan ja Kallen kanssa lounaalla marinassa sijaitsevassa Allendessa, jonka tiesimme valmiiksi hyväksi ravintolaksi.

Siestan jälkeen saimme joitain aamupäivällä kesken jääneitä asioita valmiiksi. Kotimatkalla poikkesimme vielä moottoritien varrella sijaitsevaan isoon rautakauppaan sekä ruokakauppaan.

Pitkä päivä, aurinko ehti laskea ennen kuin oltiin kotona, yli 10  tuntia oltiin oltu liikkeellä ja väsymys alkoi jo painamaan. Onneksi iltaruoka oli helppo, olihan meillä kassissa myös tuliaiseksi saatua ruisleipää. Reissumies oli loistava päivällinen. Kiitos vielä kerran Caritalle ja Kallelle!

Puerto de Mogán on melko hiljainen kylä aamuisin ja iltaisin. Päivällä on todella vilkasta, kun turistit tulevat tänne päiväretkelle. Perjantaisin täällä on markkinat ja silloin väkeä on jo ihan ruuhkaksi asti. Päiväkävelyni aluksi kuulin nimeäni kutsuttavan. Ensiksi ajattelin, että eihän se minua voi tarkoittaa, täällä kun suomalaisiakin turisteja riittää joko kulmalle. Pysähdyin kuitenkin. Kohta kutsuttiin uudestaan, ääni kuulosti jotenkin tutulta, nyt rupesi jo kiiinnostamaan. Kati Tähkäpää minua huhuili ravintolan terassilta. Oli hauska sattuma tavata täällä. Kati oli tullut päiväretkelle laivalla Anfi del Marista.

Ystävien tapaaminen täällä on aina erityisen hienoa, valitettavasti vain melko harvinaista.

Vieraiden lähdettyä katsomaan kylää ja markkinoita, jatkoin kävelyäni. Sillä kertaa en päätynyt näköalatasanteelle, mutta nyt olen käynyt siellä kahtena päivänä peräkkäin.