Teneriffa - Mindelo, Kap Verde

Jonna 11.12.2015 21:52:27 EET

N 16° 53.241', W 24° 59.443'

Lähtiessämme Las Galletaksesta sääennuste näytti hyvin kevyitä tuulia muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi, sitten tuulisi vähän paremmin pari päivää, jonka jälkeen taas kevenisi. Näin se hyvin pitkälti menikin. 

Päästyämme Teneriffan suojasta pois, tuulta oli juuri sen verran, että Iiris liikkui ja purjeet pysyivät vedossa. Tällaisena se jatkui lähes koko viikon. Iltaisin tuuli nousi välillä yli 10 m/s, jolloin oli jo aika reivata. Yleensä ajettiin aamuun asti reivatulla isolla, vaikka tuuli olikin jo keventynyt aikoja sitten. Me emme halua liikaa purjemanööverejä öisin. Päivisin tuuli oli 5-6 m/s.

Kahtena viimeisenä päivänä tuuli keveni niin paljon, että piti jo vähän ajaa koneellakin. Konetta ei käynnistetty sen takia, että olisi kiire, vaan sen takia, että purjeiden läpsyminen kuluttaa sekä purjeita että hermoja.

Muutamaa reivausta lukuunottamatta purjeisiin emme paljon koskeneet. Puoleenväliin asti ajoimme paaran halssilla, sitten pari päivää styyralla, kunnes teimme matkan toisen ja  viimeisen jiipin. Skuutteihinkaan emme paljon koskeneet, koska tuuli oli enimmäkseen perän takaa.

Kevyessä tuulessa on se huono puoli, että matka etenee melko hitaasti, meidän keskiarvoksi jäi vain n. 100 mailia vuorokaudessa. Toisaalta elämä veneessä on hyvin helppoa, silloin kun aallokko on pientä ja loivaa. Seuraavalle Atlantin pätkälle toivomme kuitenkin vähän enemmän tuulta, mutta ei mitään kovia tuulia. Emme halua tehdä mitään suuria nopeusennätyksiä, vaan sen sijaan haluamme edetä mukavasti ja turvallisesti määränpäähän.

Alkumatkasta meidän elämä oli vähän totuttelua merielämään, olimmehan olleet "Kanarian vankeina" lähes kaksi vuotta. Loppumatkasta piti jo ruveta opettelemaan jotain uutta. Ensimmäistä kertaa Suomesta lähdön jälkeen yritin pyytää meille tuoretta kalaa.

Kahtena päivänä kalastin. Molempina päivinä saalis oli sama, kasa levää. Tuota levää olikin hyvin paljon meressä, suurimmat olivat muovikassin kokoisia.

Muita aluksia tällä matkalla näkyi hyvin vähän. Meidän kanssa samaan aikaan Las Galletaksesta lähti yksi vene, mutta se oli menossa suoraan Karibialle. Pitkään kuitenkin suunta oli varmasti meidän kanssa sama, koska se todennäköisesti haki parempia tuulia hyvinkin etelästä. Pari viimeistä päivää meillä oli usein jopa näköetäisyydellä saksalais-sveitsiläinen vene, AISissä se näkyi n. 6 mailin päästä. Kerran yöllä Timon reivatessa kakkosreiviä, oli meidän keulan edestä vilahtanut vene. Vähän ennen Mindeloa meille ilmestyi tutkaan kaiku parin mailin päästä, sekin osoittautui auringon noustua purjeveneeksi. Rahtilaivoja nähtiin AISissa jonkin verran, mutta pääasiassa lähempänä Kanariaa. Näköetäisyydelle tuli vain muutama laiva. AISista puheenolleen, yhtenä yönä oli hyvin erikoinen radiokeli. Meidän AIS näki kohteita pitkin Afrikan rannikkoa, kaukaisimmat lähes 250 mailin päästä.

Mindeloa lähestyessämme oli minun vahtivuoroni. Yö oli pimeä ja odotin kovasti näkeväni Mindelon edustalla sijaitsevan majakan valon.

Ilmeisesti kukaan ei ollut jaksanut kiivetä vaihtamaan lamppua, koska yhtään välähtystä ei tästä majakasta näkynyt.

Saavuimme perille sopivasti aamun valjettua. Olimme päättäneet, että uskallamme mennä sisään tutkan avulla ja ankkuroitua pimeässäkin. Valoisassa oli kuitenkin todella paljon mukavampi ja helpompi saapua.

Kyllä tämäkin kaatunut laiva olisi varmaan yöllä tutkassa näkynyt, mutta vähän se olisi voinut ihmetyttää. Jos olisimme tulleet yöllä, olisimme kuitenkin ankkuroituneet uloimmaiseksi veneeksi, joten tästäkään tuskin olisi ollut meille haittaa. Toinenkin uponnut laiva ankkuripaikalla oli, se oli vielä pystyssä, mutta niin että vain komentosilta näkyi.

Timon huuhdellessa suolaa kannelta, selvisi meidän lopullinen kalasaalis.