Bridgetown, Barbados

Jonna 18.1.2016 3:22:36 EET

N 13° 5.430', W 59° 37.049'

Timon saatua meidän maahantulomuodollisuudet hoidettua, alkoi vuoden ensimmäisen päivän aurinko olemaan jo lähellä horisonttia. Auringon juuri laskiessa, ankkuroimme ankkuripaikan uloimmaksi veneeksi. Ilma oli mukavan lämmin ja nautimme oluet istumalaatikossa illan pimetessä. Vaikka vain näimme rannan valot ja kuulimme kovimmat musiikit, tuntui jännittävältä olla uudessa maailmassa.

Ensimmäisinä päivinä meillä oli lähes yhtä keikkuvaa kuin merellä. Maininki vyöryi saaren kulman takaa ja lisäksi terävä pikku töppyrä ehti kehittyä reilun puolen mailin matkalla rannasta. Me emme olleet näin kaukana rannasta, mutta tuuli  puhalsi melko rannan suuntaisesti kauempaa lahden pohjukasta.

Keikkumiseen olimme jo tottuneet, mutta jollalla liikkuminen oli vähän märkää touhua. 

Muutaman päivän keikkumisen jälkeen yritimme siirtyä lähemmäs rantaa. Maininki ei välttämättä rauhottuisi, mutta jolla-ajelu rantaa pitkin olisi helpompaa. Useamman kerran laskimme ja nostimme ankkurin, mutta pohjasta ei löytynyt pitoa. Ei auttanut muu kuin siirtyä takaisin sinne mistä olimme tulleetkin. Pari tuntia olimme kuitenkin rannan läheisyydessä ja saimme internet-yhteyden veneelle. Atlantin ylitys-blogi oli jo kirjoitettu valmiiksi, nyt saimme sen lähetettyä.

Ikävin puoli kovassa tuulessa ei ehkä kuitenkaan ollut kostea jollamatka, vaan se, että uiminen oli kovin haastavaa. Veneen ympäri jos yritti uida, niin ei siitä oikein tullut mitään. Eteenpäin ei päässyt ja lisäksi suu, nenä ja silmät oli heti vettä täynnä.

Mukavan näköinen hiekkaranta. Tähän olisi lyhyt matka ajaa jollalla, mutta kun maininki lyö rantaan, on rantautuminen hyvin hankalaa. 

Tästä on paljon helpompi kulkea maihin.  Kuvassa pelastusportaat jäävät vähän piiloon, mutta niitä pitkin oli tosi helppo nousta laiturille. Tällaisia paikkoja löytyi kaupungista useampia. Yhdet portaat olivat aivan supermarketin oven edessä, joten kauppakasseja ei tarvinnut pitkälle kantaa.

Viikko sitten sunnuntaina rupesimme heti aamupalan jälkeen seuraamaan purjehduskilpaoluja. Nyt meidän kaukaisesta ankkuripaikasta oli iloa, näimme koko rata-alueen mukavasti. J/24-luokan veneitä oli 8 kappaletta.

Ylämerkki oli niin lähellä pursiseuran poijuissa olevia veneitä kuin mahdollista.

Kisassa oli kolme purjehdusta. Yritimme pysyä koko ajan selvillä tapahtumista. Ennen starttia kiikaroimme lautakunta-aluksen lippuja yms. Jotenkin kuitenkin tipuimme kärryiltä. Vanhoina kilpapurjehtijoina ja kilpailunjärjestäjinä emme oikein meinanneet ymmärtää toisen lähdön maaliintuloa. Ensimmäisessä lähdössä tulivat kryssillä maaliin, nyt lopettivat vähän kesken, kun ajoivat linjan läpi jo lenssillä ja lopettivat purjehduksen siihen. Lähtölinja oli ns. keskellä rataa, vaikkakin lähellä alamerkkiä. Ja sitten se kolmannen pujehduksen lähtö! Lautakunta-aluksen lippujen mukaan lähtöön oli aikaa alle minuutti, mutta yksikään vene ei ollut vielä edes nostanut keulapurjetta. Hämmästyksemme oli suuri, kun veneet starttasivatkin spinnuilla kohti alamerkkiä. Purjehdusohjeita emme olleet nähneet, ilmeisesti kaikissa kolmessa purjehduksessa oli vähän eri rata.

Tässä veneet ovat juuri startanneet päivän viimeiselle purjehdukselle. Näissä kisoissa pitää selvästikin perehtyä kunnolla purjehdusohjeisiin.

Viime manantaina muutama vene jatkoi matkaansa ja teki tilaa rannan läheisyyteen. Päätimme kokeilimme uudestaan. Nyt onnistui. Elämä on yhtä oppimista. Nyt olimme tietoisesti liikkeellä auringon ollessa korkeimmillaan, oli helppo nähdä pohja. Ankkuroimme melko lähelle sitä paikkaa, missä viimeksikin yritimme. Nyt saimme kuitenkin ankkurin mukavasti valkoiseen hiekkaan. Viiimeksi se jäi tummempaan alueeseen joka on kovaa, todennöisesti vanhaa koralliriuttaa, joka on vuosisatojen saatossa laivojen ankkureiden vuoksi tasoittunut.

Ennen meidän ensimmäistä epäonnistunutta siirtymisyritystä olimme seuranneet muiden veneiden edesottamuksia. Ihmettelimme, kun melko monet yrittivät ankkuroida monta kertaa ja vaihtoivat myös paikkaa. Emme ihmetelleet enää.

Yhtenä päivänä olin juuri lähdössä jollalla maihin kauppaan, kun Timo varoitti ajamasta hevosen päälle. Mitä? Todellakin, siellä oli ihmisiä uittamassa hevosia. Myöhemmin huomasimme, että tämä oli jokapäiväistä touhua.

Tänään sunnuntaina oli taas purjehduskilpailut. Tai oikeastaan tänään alkoi vähän pidempi regatta, joka huipentuu parin päivän päästä Barbadoksen ympäripurjehdukseen.

Liikkeellä oli melko vaihtelevaa kalustoa. Veneet ajoivat paikallisen tasoitussäännön mukaan racing ja cruising luokissa. J/24:lla oli oma luokkansa.

Tästä tilanteessa tuli vähän Valpuri-ajat mieleen. Mekin kohtasimme joskus merkeillä ja radalla vähän meitä suurempia veneitä.

Kaupunk kuvat kaduilta ovat valitettavasti jääneet vähän vähiin. Tässä kuitenkin kaupunkimaisemaa jollasta katsottuna.

Tämän sillan takaa löytyy vierassatama. Tuolla keikkuisi vähän vähemmän, mutta emme sinne kuitenkaan himoitse. Ankkurissa saamme ollla ilmaiseksi. Lisäksi meillä on puhdas uimavesi, eikä tarvitse pelätä rottia ja muita ötököitä. Ainakin rannan aukiolla on sen verran rotta-ansoja, että oletan niiden olevan jonkinmoinen ongelma. Musiikin äänenvoimakkuudesta en tiedä onko siinä eroa, sen verran jytisee viikonloppuisin ankkuripaikallakin.

Tuolta jostain varjojen katveesta yhdistyvät meidänkin laitteet internettiin. Sinänsä hauska ilmainen wi-fi, että päästäkseen nettiin, täytyy ensin Facebookissa kertoa olevansa siellä. Eli kun Facebookissa on joka päivä näkynyt, että olemme Bar/Restaurantissa, niin olemme oikeasti vain kirjautuneet veneeltä verkkoon. Emme oikeastaan edes tiedä missä tämä baari on.

Veneessä ei koskaan hommat lopu kesken, mutta nyt olemme silti ottaneet hyvin rennosti. Kun tuuli helpotti, olemme uineet joka päivä. Oi kuinka ihanaa on hypätä veneen perästä kirkkaaseen mereen. Timolle koodaus täällä  ei ole työ vaan harrastus. Hän on täällä jatkanut meidän tulevien järjestelmien rakentamista. Enimmäkseen työ tapahtuu tietokoneella, mutta välillä pitää myös ottaa kolvi käteen ja rakentaa jotain.

Timo kokeilee shuntitonta virran mittausta.

Seuraavaksi suuntaamme kohti Martiniqueta. Ehkä jo huomenna, mutta todennäisesti ainakin tulevalla viikolla.