Kylmä rintama

Jonna 7.1.2018 4:10:12 EET

N 21° 37.350', W 81° 33.860'

Kylmä rintama on ajanut kaikki seudun matkaveneet samaan laituriin ja hauskaa on ollut. Scraach on 17 metriä pitkä vene, joka on suunniteltu kahdelle hengelle. Pari pientä miehistöhyttiä löytyy, mutta enimmäkseen tilat ovat hyvin väljät

Cayo Largo on tullut jo vähän turhankin tutuksi. Ei tämä huono paikka ole, mutta vähän tylsä. Kävelymatkan päästä löytyy kaksi ravintolaa. Toinen on rantaterassi, jossa on ihan kohtuullinen ruoka ja myöskin kohtuullinen hinta. Toinen on läheisen hotellin ravintola, josta löytyy joka ilta seisovapöytä, joka on ihan ok, mutta aika kallis. Tai no, ei se niin kovin kallis ole, jos joka tapauksessa ottaisi alkupalat ja jälkiruuat pääruuan lisäksi. Meille kuitenkin yleensä riittää pelkkä pääruoka enemmän kuin hyvin.

Lähes viikon oleskelun jälkeen löysin sattumalta myös supermarketin. Sitä ennen olin luullut, että turistikaupan pari juoma- ja välipalahyllyä ovat paikan ainoa tarjonta. Supermarket ei mitenkään erotu marinan toimistorakennuksista, mutta toisaalta eihän täällä tarvitse mainostaa, valtio omistaa kaiken. Ei sieltä paljon löydy, mutta olen minä sieltä ainakin munia, juustoa, appelsiineja, tomaatteja ja olutta ostanut.

Olemme viipyneet täällä näin pitkään vain sen takia, että säät eivät suosi merelle lähtöä. Kylmä rintama on kiusana. Viikossa veden lämpötila laski 10 astetta, samoin ilman. Tällaiset lämpötilamuutokset yleensä vaikuttavat myös tuuliin. Merellä ei aina tiedä, mitä vastaan tulee, mutta emme tarkoituksella yritä lähteä kovaan keliin. Kuuban säät eivät ylitä uutiskynnystä, mutta tämä meidän kokema sääilmiö on kuitenkin päässyt kansainvälisiin uutisiin, koska Jenkeissä on joissain osavaltiossa tullut lunta 28 vuoden tauon jälkeen.

Muutaman päivän tylsyyden jälkeen tilanne kuitenkin helpottui huomattavasti, kun tänne alkoi saapumaan muitakin matkaveneilijöitä. Uuden vuoden alkudrinkit nautimme Brittiläisen Blue Hound-veneen miehistön kanssa. Myöhemmin yöllä kävin vastaanottamassa uuden vuoden saksalaisen Bellan miehistön kanssa.

Tämän vuoden toisena päivänä saapui tanskalainen perhe Polonica-veneellään ja heti perään Scraach, jonka kippari on britti ja miehistö Thaimaasta. Nyt alkoi varsinaisen vilkas seuraelämä.

Parina iltana olemme olleet Polonican perheen kanssa rantaravintolassa syömässä. Kerran isommalla porukalla Scraachissa ja kerran Polonicassa. Valitettavasti meidän täytyy hoitaa oma osuutemme viemällä juomia ja tarvikkeita toisiin veneisiin. Meidän pöydän ympärille ei vain mitenkään saa kuutta aikuista mahtumaan, neljäkin tekee vähän tiukkaa.

Kaikki edellämainitut veneet olivat vähintään jonkin verran tuttuja jo ennestään. Bellan ja Polonican väkeen tutustuimme jo Curacaolla. Blue Hound ja Scraach tuli tutuiksi Jamaikalla.

Polonican perheen kanssa vietimme jo paljon aikaa Jamaikalla, myös täällä pelasimme yhden iltapäivän dominoita Sophian ja Madsin kanssa.

Rantaravintolan erikoisin puoli ei ole ruoka, vaan "lemmikit".

Näitä noin metrin mittaisia kaloja pyörii lukematon määrä terassin alla, kuten myöskin meidän laiturin alla. Eikä ihme, jos jollain jää jotain ravintolan pöydässä syömättä, käy tarjoilija kippaamassa tähteet kaloille.

Kaloja nyt vielä näkee joskus muuallakin, mutta tämä on vähän harvinaisempaa, ainakin meille. Ravintolan terassi on rakennettu hiekkarannan päälle. Tämä kaveri on yleensä paikalla joka ilta. On siinä meillä turisteilla ihmeteltävää, kun ravintolassa on krokotiili.

Ensimmäinen kuva on muutaman illan takaa, jolloin olimme illallisella Scraachissa. Kitty kokkasi meille, Polonican perheelle ja satamakapteenille aivan loistavaa thairuokaa. Ja tietenkin itselleen ja Brianille.

Seuraavan kerran olimme parin illan päästä samalla porukalla Polonicassa (satamakapteeni ei valitettavasti kuitenkaan ehtinyt paikalle). Nytkin Kitty oli pääkokki, mutta Sophia myös teki oman osuutensa omassa keittiössään. Timokin pääsi auttamaan kuorimalla muutaman sipulin. Kun olimme Kittyn omassa keittiössä, ei kukaan saanut auttaa, vaikka olisi kuinka yrittänyt.

Kitty kokkasi sen vuoksi Polonicassa, koska Sophia halusi oppia tekemään thairuokaa. Timo pääsi samalla mukaan oppiin.

Jottei sosiaalinen elämä jäisi vain iltoihin, olemme me naisten kesken viettäneet aikaa myös päivisin. Tänään kävimme ensin ostamassa Sophialle jauhoja mustasta pörssistä ja sen jälkeen kävimme kävelyllä etsimässä syötäviä kasveja. Kitty yllättäen löysi monenlaista, mitä meillä muilla ei tulisi mieleenkään kerätä. Samoja kasveja kasvaa täällä kuin Thaimaassa.

Tänään päätimme välillä pitää koti-illan, onneksi muillakin oli sama ajatus. On kivaa, kun on ystäviä, mutta välillä pitää huilata ja kirjoittaa esimerkiksi blogia. Kuitenkin on jo sovittu, että huomenna pääsemme taas nauttimaan Kittyn herkuista.

Ensi viikolla säiden pitäisi ainakin hetkeksi parantua, joten tämä porukka jää vain mukaviin muistoihin ja internetyhteyksien päähän. Kaikki kolme suuntaamme seuraavaksi aivan eri suuntiin.