Metsäretki

Jonna 10.5.2018 5:36:00 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Purjehdustuulia odotellessa oli hyvä lähteä metsään. Kun saavuimme Panamaan, menimme suoraan Shelter Bay Marinaan, kanavan suulle. Tiesimme Portobelossa asuvasta suomalaisperheestä, mutta reittimme ei tällä kertaa vienyt sinne. Ollessamme Panama Cityssä, olimme yhteydessä Heikki Rissaseen. Silloin eivät kuitenkaan aikataulut menneet aivan yksiin, joten tapaaminen jäi.

Viime viikolla Heikki oli taas käymässä Panama Cityssä ja soitti meille, josko olisimme vielä siellä. Emme enää olleet, mutta saimme viikonlopuksi kutsun mökille metsään.

Sademetsässä yllättäen sataa joskus, varsinkin kun on jo sadekausi. Tästä kuitenkin lisää vähän myöhemmin.

Lauantaiaamuna hyppäsimme aikaisin aamulla bussiin ja matkasimme Panama Cityyn, jossa vaihdoimme Coloniin vievään bussiin. Jonkin verran ennen Colonia, piti jäädä pois bussista Sabanitas nimisessä paikassa. Tässä supermarketin katoksessa odottelimme hetken Heikkiä. Hänellä ei tainnut olla kovin vaikeaa meitä tästä löytää, sillä olimmehan ainoat turistin näköiset näissä maisemissa.

Ruokaostosten jälkeen suuntasimme ylös vuorelle. Alkumatkasta oli jonkin verran taloja, mutta aika äkkiä olimme hyvin kuoppaisella ja autiolla tiellä. Tälle tielle ei olisi mitään asiaa ilman kunnon maastoautoa. Ne harvat paikalliset, joita tien varrella asuu, liikkuvat kävellen tai hevosella. Tunnin pomputuksen jälkeen saavuimme perille.

Mökki oli oikeasti hyvin varusteltu talo. Vesijohtoa ei tänne tule, mutta sadevesi kerätään suureen säiliöön katolta. Sähköjen osalta maailma on sama kuin veneessä, aurinkopaneelit ja akut. Hella ja jääkaappi toimivat kaasulla.

Ensimmäinen ilta kului rattoisasti tarinoita kertoen. Heikillä varsinkin riitti mielenkiintoisia juttuja, onhan hän purjehtinut Karibialle jo lähes 30 vuotta sitten. Täällä Panamassakin hän on jo ehtinyt asua 90-luvulta alkaen. Ja yleensäkin juttua riittää, kun meitä suomalaisia osuu samaan paikkaan. Ei meitä liikaa täällä maailmalla ole.

Seuraavana päiväna oli aika lähteä metsään. Pelkästään huviretkestä ei ollut kysymys, Heikki halusi asentaa riistakameroita. Osa kameroiden asennuksista oli helppoja, kuten tässä kuvassa.

Seuraavaksi katsottiin ylös päin. Osa kameroiden asennuspaikoista sijaitsi vähän korkeammalla, puun latvassa. Tässä katsotaan sopivaa paikkaa.

Aiemmin, jo puhelimessa,  Heikki oli puhunut vievänsä kameroita puihin. Silloin vähän mietin, että miten hän sinne oikein kiipeää. Nyt se selvisi, kiipeilyköydellä. Köydessä on kiinni sellainen järjestelmä, että puuhun pääsee melko helposti. 

Videolta näkee paremmin, kuinka puuhun meno onnistuu.

Puissa olevilla kameroilla yritetään kuvata lähinnä apinoita. Maassa oleville kameroille sen sijaan esiintyvät jaguaarit ja muut kissat.

Me emme nähneet mettsässä yhtään isoa tai pienempääkään kissaa, taisivat pelätä meitä enemmän kuin me niitä. Ja yöeläimiähän kissat ovat. Emme myöskään nähneet muita hurjia, kuten vaikka jättimäisiä käärmeitä, joita metsässä asuu. Mökin seinällä oli varmuuden vuoksi käärmekoukku, jolla ne olisi voinut viskata takaisin metsään, jos olisivat terassille uskaltautuneet. Minä kyllä lupasin heti olla koukkua käyttämättä ja huutaa vain apua tarpeen tullen.

Olisihan se ollut jännää villieläimiä nähdä, mutta ehkä sekä eläimet että minä olemme sitä mieltä, että parempi kuin pidämme pienen hajuraon. Heikillä oli kyllä näyttää kovin upeita kuvia viidakon eläimistä, jotka ovat hänen riistakameroille tallentuneet. Tiesimme siis olevamme samassa metsässä monen muun kulkijan kanssa.

Tällaisia muurahaiskekoja oli poluilla siellä sun täällä. Oikeasti muurahaiset ovat maan alla ja "savupiippu" on vain kulkureitti. Keko syntyy siitä, että siivoojamuurahaiset kantavat pesästä ulosteet ulos. Keko näytää vain hiekalta, mutta on oikeasti tosi tehokasta lannoitetta. Lusikallinen kukkapenkkiin on sopiva annostus. Nämä keot tasoittuvat aina sateen tullen, joten seuraavana päivänä syntyy aina uudet keot.

Metsä oli täynnä toinen toistaan vihreämpiä kasveja. Suuri yllätys oli, kun puiden lomasta löytyi kaktus, ja vielä täydessä kukassa.

Tie oli tullessa meidän mielestä hurja, mutta perille pääsimme suht helposti, vain yhteen ylämäkeen meinasimme juuttua. Heikki kokeneena tiesi, että sateen jälkeen ei olekaan enää niin helppoa. Niinpä hän laittoi autoon rengasketjut. Tätä ennen olin luullut, että ketjuja käytetään vain talven liukkailla. Nyt ymmärrän, että savinen tie voi olla jopa luntakin liukkaampaa.

Ensimmäisen päivän metsäretkillä oli hyvä sää. Toisena päivänä sade pääsi yllättämään meidät. Heikin oli vielä tarkoitus kiivetä yhteen puuhun viemään kamera, mutta sää päätti toisin. Olimme jo suuren puun juurella, valmiina ampumaan ritsalla kiipeilyköyden vetonarun oksan yli,kun alkoi vähän ripottelemaan. No eihän siitä mitään, odotetaan, kohta se loppuu. Vaan ei loppunut, voimistui entisestään, kunnes hytisimme likomärkinä kaatosateessa. Oli aika luovuttaa ja palata mökille. Takaisin päästyämme sää tietenkin kirkastui, mutta oli liian märkää ja myöhäistä lähteä takaisin.

Sateella kaikki poluit muuttuivat pieniksi puroiksi.

Sammakko taisi tykätä sateesta vähän meitä enemmän.

Kaksi yötä vietimme mökillä ja ne olivat kyllä ikimuistoiset, ainakin minulle. Minähän en oikein ole Suomessakaan koskaan käynyt oikeassa metsässä.

Valitettavasti kuvat jäi paluumatkalla ottamatta. Jos meistä tie oli ylös mennessä kuoppainen, niin nyt rankkasateen jälkeen tie oli aivan käsittämättömän hurja. Taitavasti Heikki kuitenkin sopivat kohdat renkaiden alle löysi ja pääsimme turvallisesti takaisin ihmisvilinään.

Olimme suunnitelleet menevämme bussilla takaisin Panama Cityyn, mutta bussi lähti juuri nenämme edestä, kun olimme tien toisella puolella. Ilta alkoi jo hämärtymään, emmekä tienneet, kuinka kauan seuraavan bussin tulo kestäisi. Voisi olla puoli tuntia tai tunnin, tai vaikka kaksi. Rupesimme harkitsemaan taksikyytiä. Löysin sattumalta hyväkuntoisen taksin ja kuskin kanssa pääsimme sopivaan yhteisymmärrykseen reilun tunnin kestävän matkan hinnasta. Kahden metsässä tarvotun päivän jälkeen oli luksusta lysähtää taksin takapenkille.

Vielä enemmän luksukseksi ilta muuttui, sillä seuraavaksi päiväksi meillä oli sovittu tapaaminen meidän agentin kanssa Panamasta ulos kirjautumista varten. Vista Mar Marinassa, jossa Iiris on, ei voi muodollisuuksia hoitaa. Päätimme jäädä Panama Cityyn yöksi, koska bussimatka marinasta Cityyn kestää kuitenkin vähintään puolitoista tuntia.

Nyt oli aika nostaa jalat ylös.

Paitsi, että ensin piti laittaa sateessa kastuneet vaatteet vähän kuivamaan...