Metsäretken päätteeksi kävimme seuraavana päivänä kirjautumassa ulos Panamasta. Yövyimme hotellissa, joka oli aivan Balboa Yacht Clubin naapurissa. Niinpä meidän oli aamulla helppo kävellä tapaamispaikalle.
Hetken odottelun jälkeen sain katsekontaktin ravintolan terassin kaiteeseen novailevan naisen kanssa. Hän, kuten mekin, olimme sen oloisia, että odotamme jotakin. Ravintolakaan ei vielä edes ollut auki. Hän ojensi meille meidän Zarpen eli veneen ulosselvityspaperin. Lisäksi saimme nipun kopioita meidän passeista ja veneen papereista. Otimme muutaman askeleen ja olimme passintarkastustoimistossa. Pari minuuttia ja passimme oli leimattu. Koko hommaan taisi mennä yhteensä vartti, siinäkin oli jo mukana kävelymatka hotellihuoneelta.
Metsässä kastuneet vaatteemme eivät olleet paljon yön aikana kuivaneet, joten reput olivat painavat. Päädyimme ottamaan taksin Albrookiin sen sijaan, että olisimme kävelleet bussipysäkille. Ajatus oli tehdä vähän vielä ostoksia kauppakeskuksessa, mutta metsä oli tainnut viedä meistä parhaat mehut ja suuntasimme hyvin pian bussiterminaalin puolelle. Kun löysimme oikein lähtölaiturin, peruutti bussi siitä juuri pois. Otti kuitenkin meidät vielä kyytiin.
Vaikka venehommat olivatkin jo hyvällä mallilla ennen metsään menemistä, riittää jotain pientä hommaa aina. Esimerkiksi tämä blogi yritetään nyt ensimmäistä kertaa lähettää satelliittipuhelimen kautta. Puhelinta on kyllä testattu jo aiemmin, mutta ei blogin lähetystä.
Olisimme kuitenkin ainakin henkisesti enemmän kuin valmiit lähtemään merelle. Nyt odotamme vain sopivia tuulia. Varsinaiset hyvät tuulet ovat tähän aikaan harvassa, mutta kohtuullisetkin tuulet riittäisivät. Tai oikeastaan meille riittäisi se, että tuulta olisi sen verran, että pääsisimme eteenpäin. Pari päivää sitten näytti siltä, että torstaina voisi olla mahdollista lähteä. Se tuuli on nyt valitettavasti ennusteista hävinnyt.
Kaikkien ennusteiden mukaan Galapagosin jälkeen pitäisi tuulten olla ihan ok, täältä vain on sinne hyvään tuulialueeseen n. 800 mailia.
