Harvoin sääolosuhteet vaihtuvat niin nopeasti kuin tällä matkalla. Sääikkunaa odotellessa oli sää muuttunut jo talviseksi, joka aiheutti mm. kondenssiveden tippumista kansiluukuista.
Aamupäivä keskiviikkona oli kiireinen, vaikka kaikki mahdollinen olikin tehty jo aiemmin. Polttoaineen tankkaus oli jätetty kuitenkin lähtöpäiväksi, silloin siitä ei tarvinnut maksaa ALV:tä. Vesitankit tietenkin täytettiin myös vasta viimeisen tiskauksen jälkeen. Ja aina sitä jotain pientä puuhaa on, mitä ei voi etukäteen tehdä.
Tulli oli tilattu hoitamaan lähtöselvitys klo 13 ja klo 14.15 irtosivat köydet laiturista.
Pari edellistä päivää oli tuullut kovaa idän puolelta, kun matalapaine pyyhkäisi Uuden-Seelannin vierestä. Ajaessamme ulos joesta vyöryivät valtavat aallot väylällä vastaan. Vaikka ajoimme moottorilla, piti Timon vähän luovia, sillä pahimmat aallot pysäyttivät Iiriksen käytännössä kokonaan. Onneksi tätä ei kestänyt kuin hetken ja saimme käännettyä keulan sivutuuleen- ja aaltoon.
Rannikon läheisyydessä tuuli oli ajoittain niin kevyttä, että oli turvauduttava moottoriin. Emme halunneet jäädä viivyttelemään, nyt oli tarkoitus kerätä maileja keinolla millä hyvänsä ja päästä mahdollisimman pian pohjoiseen ennenkuin seuraava matalapaine jyrää Uuteen-Seelantiin.
Suomessa on ylensä totuttu siihen, että avomerellä merivesi on kylmempää kuin suojaisissa lahdissa. Tämäkin täällä oli ihan päälaellaan. Satamassa vesi oli vain 16 asteista. Heti kun pääsimme joesta merelle, nousi veden lämpötila 18 asteeseen ja myöhemmin jo ensimmäisenä päivänä yli 20 asteeseen.
Vielä vettäkin nopeammin nousi ilman lämpötila. Vaikka olimme ensimmäisen yön vielä hyvin lähellä rannikkoa ei lämpötila enää laskenut niin alas, että olisi kondenssivettä tippunut mistään.
Toisena päivänä, perjantaina, tuuli nousi vihdoin 7-11 metriin sekunnissa ja matka eteni vauhdikkaasti. Ihan luovitiukkuuteen ei purjeita säädetty, mutta hyvin lähelle. Tämä tietenkin teki menosta aika ryskimistä, mutta ei se mitään, nyt Iiris iloisena kiiti kohti lämpimiä vesiä.
Tätä vauhdin hurmaa kesti noin vuorokausi, kunnes taas aloimme vuorottelemaan purjeiden ja moottorin välillä.
Viime yönä valtameren aallokko oli niin rauhallista, että purjeet jaksoivat pysyä vedossa vielä 4-5 metrin tuulessa. Aamuyöstä tuo vähäinenkin tuuli kuitenkin loppui ja siitä asti olemme nyt ajaneet moottorilla.
Uuden-Seelannin ja tropiikin välinen matka on säiden suhteen usein aika haastava. Tämä on meille niitä harvinaisia tilanteita, että valitsemme sellaisen sääikkunan, johon sisältyy paljon moottorilla ajoa. Vaikka se on tylsää, on se kuitenkin turvallisempaa ja mukavampaa kuin myrskyt.
Tänään lauantaina, Juhannuspäivänä, on vedenlämpötila jo yli 22 astetta ja pitkät kalsarit on heitetty pyykkikoriin.
856 mailia Savu Savuun
