Ison remontin viimeinen vaihe

Jonna 9.9.2015 0:42:23 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Puolitoista vuotta sitten aloitettiin, nyt vihdoin lopetettiin. Tämä siis sisäpohjan ruosteenpoiston osalta. Pohja toki jo maalattiin vuosi sitten, mutta nyt saatiin loput viimeistelyt valmiiksi. Hommat ei tietenkään tähän lopu, veneessä aina töitä riittää, mutta yksi aikakausi on nyt toivottavasti takana.

Tältä meidän vessa on näyttänyt vuoden. Vessan pönnttö ja lavuaari (oven takana) ovat olleet ihan normaalisti käytössä. Muuten pinnat ovat olleen vailla viimeistelyä. Turkki on ollut tosi karhea lasikuidun poiston jälkeen, mutta matto on ollut lattialla estämässä tikkujen menoa varpaisiin. Styyran puolen penkki on ehditty ottaa jo pois paikoiltaan ennen kuvan ottoa. Sen päällä ja alla on kuitenkin säilytetty koko ajan tavaroita.

Veneessä on aikoinaan ollu sauna, mutta se on jo poistunut käytöstä lähes 10 vuotta sitten. Vessa toimi silloin myös pesuhuoneena ja toki sen jälkeenkin. Me emme käyttäneet sitä suihkussa käyntiin matkalla Suomesta tänne kuin kerran Hollannissa. Harvoin sitä tarvitaan, mutta silloin kun sitä tarvitaan, on todella mukavaa, että veneessä on sisällä tila missä voi peseytyä. 

Pitkään mietimme, mitä me tuolle vessalle tehdään. Oli siis selvää, että halusimme pitää sen myös kylpyhuoneena. Mutta millä tekisimme vesieristyksen ja pintatyöt. Jossain vaiheessa Timo ilmeisesti ihan tosissaan mietti kaakeleita. Minulla oli koko ajan muovimatto mielessä. 

Alunperin vanerin päälle oli laminoitu lasikuitumattoa. Tämä toimi käytössä hyvin, mutta jokainen joka on joskus lasikuitua purkanut, ei haluaisi tehdä sitä uudestaan. Lasikuitu on kätevä materiaali moneen paikkaan, mutta me ei sitä enää veneeseen haluttu. Vieläkin muistan elämvästi sen ikävän pistelyn ja kutinan, mitä lasikuitupöly saa iholla aikaiseksi.

Ennen mattohommiin pääsyä oli muutama vaihe matkalla. Ensin ruuvasimme kaiken sen irti, mikä oli jo kerran viime vuonna irroitettu. Ensin hioimme ahkerasti, sitten lakkasimime kaikki kiinteät ja irralliset näkyvät alueet neljään kertaan. 

Meillä on ollut varastossa kaikenlaisia vanerin paloja. Tässä vessan taakse tehtiin uusi säilytystila. Tässä tilassa on osittain ollut aikanaan septitankki, jonka poiston jälkeen tila on ollut vähän hankalasti hyödynnettävissä. Meillä toki on edelleenkin septitankki, mutta se on jo edellisen omistajan toimesta asennettu eri paikkaan.

Vessan pääturkki eli se joka on vaakatasossa oli onneksi uudelleen käytettävissä. Siitä seuraavat ylöspäin nousevat pinnat oli jo hävitetty niiden huonon kunnon vuoksi. Huono kunto ei johtunut siitä, että ne olisivat koskaan saaneet vettä, vaan siitä, että olivat niin hyvin rakennettuja, että niitä jouduttiin purkamaan melkoisella väkivallalla. 

Päädyimme ratkaisuun, jossa kaikki maton alle jäävät osat epoksoidaan yltäpäältä. Näin pystyimme myös käyttämään varastostamme löytyviä jämävanereitä, paikkaamaan puuttuvat aukot

imo epoksoimassa vessanpöntön hyllyä ja sen alle jäävää vaneria. Kuten kuvasta näkyy, vaneri on jo pelko kovia kokeneen näköinen, mutta epoksoinnin jälkeen toimii oikein hyvin. Tämä kyseinen vaneri taisi olla aiemmnin akkujen alla.

Ensin Timo ruuvasi epoksoidut vanerit paikoilleen ja sitten minä pääsin Sika-hommiin, Näin oli vessan vesieristys hoidettu.

Koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan työskennellut muovimaton kanssa, liimasimme ensin pienen koepalan vessanpöntön hyllyn alapinnalle. Sinne se myös jätettiin, ehkä joku joskus tuotakin vielä ihmettelee...

Koepalasta viisastuneena päätimme ensin "ankkuroida" maton keskilattialle. Maton asettelu oikealle paikalleen ei ollut mikään helppo homma. Kun paikka löytyi, joutui Timo seisomaan maton päällä lähes tunnin odottamassa, että liima kuivuu. Ei okein muutakaan sopivaa painoa keksitty pitämään mattoa paikoillaan. Matossa kuitenkin on kuvio, jonka haluttiin osuvan edes suht suoraan jonkun veneen osan kanssa.

Amatöörillä on amatöörin työvalineet. Meillä käytettiin leikkuulautaa maton painamiseen paikoilleen.

Koska turkki koostuu aika monesta kulmasta, jouduttiin mattoa liimaaamaan aina osa kerrallaan.

Liimaan piti siis aina ensin lähes tunnin ilmaantua. Joissain kohdissa oli haastavaa estää mattoa liimautumasta liian aikaisin. Näin näppärästi maton sai pidettyä irti seinästä.

atto ja saumat valmiina, seuraavaksi kalusteet paikoilleen.

Ja tässä valmis lopputulos. Olemme hyvin tyytyväisiä. Mielestämme onnistuimme paremmin kuin olisimme uskoneet.

Mehän ei koskaan purjehdita aikataulujen mukaan, mutta remonteissa meillä on aina kiire. Eiilen saatiin vessa valmiiksi, tänään myös lavuaariin vedet ja viemäröinnit. Huomenna meille on tulossa vieraaksi vanha ystäväni viikoksi. Meilkein ehdittiin tänään tyhjentää ja siivota perähytti, vähän jäi vielä aamuksi töitä. Sitten vietetään rantalomaa viikko.

Kesälomareissu

Jonna 11.8.2015 23:35:44 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Tällä kertaa reissua ei aloitettu irroittamalla köysiä. Päinvastoin, Iirikselle oli vedetty tuplaköydet laituriin. Iiris jäi Las Palmasiin ja me suuntasimme lentokentälle ja Suomeen.

Viime kesänä me olimme ainoat suomalaiset purjehtijat, jotka viettivät Las Palmasissa koko kesän. Nyt me olimme heinäkuun 6. päivä viimeiset lähtijät. Tiesimme, että kukaan ei olisi vahtimassa venettä. Onneksi meillä ei ole montaa läpivientiä rungossa. Potkuri- ja peräsinakselien lisäksi on vain yksi venttiili, josta tulee moottorin jäähdytys ja vessan huuhtelu. Tämä yksi hana kiinni, sähköt pois, kaasupullo irti ja luukut lukkoon. 

Meillä on hyvin järeä pääluukku, joten varkaita enemmän pelkäsimme torakoiden valtaavan kotimme. Uskoimme kolmen torven (sisällä verkot) takaavan riittävän tuuletuksen, joten vedimme kansiluukut 'meriasentoon" eli aivan tiiviiksi. Lisäksi vielä vaihdoimme ansat uusiin ja tuplasimme määrän. Vessan letkuihin ja septitankkiin tuppaa kertymään "kiveä", joka liukenee etikalla. Lähtöaamuna pumppasimme pöntön kautta lähemmäs 10 litraa etikkaa muhimaan järjestelmään. 

Suomessa kahdessa vuodessa moni asia oli muuttunut, mutta vielä enemmän olivat asiat pysyneet entisellään. Neljä viikkoa vierähti nopeasti. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta eipä tule sitten heti uudestaan ikävä. Ei meillä nyttenkään varsinainen ikävä Suomeen ole ollut. Halusimme kuitenkin käydä hoitamassa muutamia asioita, joita ei voi hoitaa kuin paikan päällä. Vanhempiemme tapaaminen oli myös listan kärjessä. Lisäksi tietenkin oli mukava nähdä muitakin sukulaisia ja ystäviä. Heinäkuu ei kuitenkaan ollut ehkä ihan otollisin aika ystävien tapaamiseen, aika monet olivat lomapurjehduksilla.

Suurimman osan ajasta vietimme Kotkassa. Vantaalla käytiin tapaamassa Timon sukulaisia ja Lauttasaaressa Hoskilla ystäviä. Päästiin myös useampaan otteeseen merelle isäni "Elsalla" (Hanse 320). Pitkäluodossa käytiin pari iltaa saunomassa ja grillaamassa. Lehmässä käytiin Siirin ja Kapen kanssa "uimassa". Perhemiehistöllä saatiin palkintosija Vellamon kierroksesta, naistenkisan tulos jäi vähän heikommaksi. 

Vesi oli Lehmän montussa alle 20 asteista. Kovin kauaa ei nuoret vedessä viihtyneet. Soutelu sopi paremmin noihin säihin.

Kerran pääsimme myös kunnon kisaveneellä kisaamaan, kun kävimme Jessen kanssa "Vitalitalla" (Vital 26) ajamassa Haminassa Elomaljan. Palkintosija tuli sieltäkin.

Melko usein pääsimme myös nauttimaan Siirin ja Kapen musisoinnista. Välillä soittivat kahdestaan ja välillä koko bändin voimin. Pari keikkaa sattui myös sopivasti kohdalle. "Siiri ja ..." biisejä löytyy Youtubesta.

Kotiin palattuamme Iiriksen sisäilma oli raikas, joten tuuletus oli ollut riittävä. Muutenkin kaikki näytti olevan kohdallaan. 

Kohta olemme viikon olleet takaisin ja koko tämän ajan täällä on ollut hyvin poikkeukselliset säät. Tuntuu kuin olisimme tropiikissa, lämpötila hipoo 30 astetta ja ilma on hyvin kosteaa. Satanutkin on muutamana päivänä. Paikalliset ovat ihmeissään ja tuskissaan. Toisaalta, kukapa sitä näissä säissä töissä viihtyisi. Me sen sijaan viihdymme oikein hyvin. 

Nyt suunnitellaan vihdoin purjehduksia

Jonna 4.7.2015 21:52:26 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Liian paljon on aikaa ja ajatuksia mennyt kaikkeen muuhun kuin itse purjehdukseen. Nyt on taas ajatukset siinä itsessään.

Iiris on hyvin purjehtiva vene, mutta kryssiminen, varsinkin valtameren aalloilla tuppaa välillä olemaan vähän haastavaa. Genoa on usein liikaa ja reivattuna se purjetasapainon suhteen  aivan liian keulassa. Meillä on pieni kutterifokka, mutta koska se ei ole rullalla, on sen esiin ottamisessa omat ongelmansa. Emme ole koskaan sitä käyttäneet ja tiedän, että vanhempanikaan eivät ole kovin usein.

Päätimme hankkia uuden kutteripurjeen rullalla. Purje on nyt tekeillä ja rulla odottaa asennusta. 

Uuden purjeen suunnittelua.

Olemme jo kerran asioineet paikallisen purjeneulomon/riggerin kanssa. Nostimme genuan rullaa hieman ylemmäksi ja Alisios hoiti homman mielestämme asiantuntevasti ja muutenkin palvelu oli kohdallaan. Sen suhteen oli helppo ruveta suunnittelemaan uusia juttuja.

Kuukauden päästä pitäisi purjeen olla paikoillaan. Saa nähdä, milloin se pääsee tositoimiin.

Arkisia askareita

Jonna 18.6.2015 23:33:45 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Viimeisen vuoden on meillä aika vähän ollut tavallista venearkea. Nyt aletaan pikkuhiljaa päästä siihen kiinni. 

Toki tiedämme, että veneestä ei koskaan työt lopu kesken, mutta rajansa kaikella. Sellaista työruopeamaa, mitä meillä oli, ei ihan heti haluta uudestaan.

Ennenvanhaan kivitalossa asuessa me tehtiin aika usein kotona pizzaa. Kevään aikana vihdoin meillä oli aikaa ja energiaa "opetella" tekemään pizzaa veneessä. Talvella lakattu pöytä on osoittautunut erinomaiseksi leivonta-alustaksi. Meidän uuni ja uunipelti ovat melko pienet, mutta juuri sopivan kokoiset yhdelle puoliksi syötävälle pizzalle.

Pizzaa oli siis toissapäivänä. Eilen ruokana oli kampelaa herkkusienikastikkeella. Tänään paistettiin eiliseltä jääneet keitetyt perunat, syötiin loput kastikkeesta ja paistettiin "kukko"-kalaa.

Huomenna menemme Juhannuksen kunniaksi taas ulos syömään. Hyvää Juhannusta kaikille!

Tiskaamisen riemua

Jonna 7.6.2015 0:47:04 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Tuntuu aika vierähtävän vauhdilla täällä Las Palmasissakin. 

Kesä sen sijaan ei tahdo täällä tulla millään. Aina tämä saaren pohjoisosa on eteläosaa kylmempi, mutta nyt ero on samaa luokkaa kuin talvella. Tuulee, on pilvistä ja välillä vähän vettä tihuttaa. Joskus käy niin, että aika kultaa muistot, joten piti oikein viime vuoden blogeja selata. Kyllä muistikuva oli ihan oikea, täällä oli viime vuonna huhti-toukokuussa jo ihan kesäkelit.

Suomalaiset alkavat kaikki olla taas jo lähteneet kotiin, joko lentäen tai veneillä. Muutamassa veneessä on vielä asukkaita. Tommi ja Marjukka ovat niitä harvoja, jotka vielä ovat täällä. Hekin tällä hetkellä valmistelevat purjehtimista takaisin Eurooppaan. On ollut mukavaa viettää vihdoin vähän aikaa heidän kanssaan. Tapasimme ensimmäisen kerran Suomessa vähän ennen meidän lähtöä elokuussa 2013. He lähtivät jahtaamaan meitä syyskuussa. Muutaman kerran olemme täällä kohdanneet, mutta joko me olemme olleet kiireisiä remonteissamme tai he vieraiden viihdyttämisessä. Nyt on meillä kaikilla ollut vähän rauhallisempaa. 

No, kyllä meillä vieläkin vähän remontteja riittää, mutta ei mitään verrattuna vuoden takaiseen. Vessan vesieristys (on siinä vähän muutakin tekemistä) antaa vielä odottaa itseään, mutta jotain on sentään saatu aikaiseksi. Oikeasti nyt tehdyistä töistä ei voi puhua remontoimisena, koska olemme rakentaneet kokonaan uutta tai parantaneet entisiä järjestelmiä.

Niin, siihen tiskaamiseen. Ei se nyt oikeasti edelleenkään mikään riemun aihe ole, mutta muuttui yhden pykälän vaivattomammaksi. Meillä ei mene byssän eikä vessan lavuaareista vesi suoraan rungosta ulos vaan ne valuu kölissä sijaitsevaan harmaavesisäiliöön. Samoin sinne valuu aikanaan vessan lattiakaivosta alas menevä vesi. Iiriksen historian aikana harmaavesitankin tyyppi ja koko on vaihdellut. Alunperin taisi olla säkkityyppinen tankki, jossain vaiheessa ei ollut säiliötä ollenkaan, vaan köli toimi sellaisenaan säiliönä. Viimeiset aika monet vuodet siellä on ollut 10 litran vesikanisteri. Ulospumppaus on kuitenkin toiminut alusta saakka samalla aivan tavallisella manuaalisella pilssipumpulla. Minulle tämä on ollut ihan normaalia, mutta Timo on miettinyt jo silloin kun isäni vielä omisti veneen, että voisihan tuon helpomminkin hoitaa.

Kuvassa uusi sähköpumppu. Jotta sain pumpun mahdollisimman vaikeaan asennuspaikkaan kaapin viimeiseen nurkkaan, pois tieltä, piti pumpun putket kääntää toiseen asentoon. Hieno laite, putkia voi kääntää 360 astetta, samon moottoria suhteessa pumppuun. Helpottaa kovasti asennusta. Itse asennus oli hyvin helppo, Vanha manuaalineen pumppu irti, uuden pumpun ruuvaus kaapin perälle ja vanhat letkut kiinni. Ja tietysti sähköjen veto, sekin hoitui yllättäen tällä kertaa hyvin helposti.

Samalla kun kölikuoppaan vedettiin piuhoja, asennettiin myös pilssihälytin. Eli jos vesi alkaa pilssissä nousemaan, alkaa summeri huutamaan. Kadessäni tuossa on siis putki, joka imee vedet harmaavesitankin pohjalta ja siihen asennettu automaattikytkin. Toisessa kädessä on hälytinsummerikytkin.

Tankin ollessa kanisteri, piti tankin suuta vähän suurentaa, jotta uusi viritys mahtui sisään.

Voi sitä juhlaa, kun eilen kokeilin systeemiä. Sitä vaan valutti vettä altaasen ja pumppu automaattisesti sitä mukaa pumppasi sitä ulos. En ole koskaan pitänyt tuota vanhaa manuaalipumppua vaivalloisena, mutta se hankaluus siinä oli, että piti aina muistaa pumpata. Niin, ja jos oli vaikka vieraita, niin tuo 10 litraa tuli täyteen aika nopeasti.

Tänään tiskasin ensimmäistä kertaa uuden pumpun kanssa. Onhan se tosi kätevää, kun ei tarvitse miettiä, että onkohan tankki kohta jo täynnä. Osaan kyllä tistaka isonkin tiskin kolmella litralla, mutta silloin kun vesiletku on kannella, ei varsinaisesti ole syytä säästää vettä. Ei se tiskaaminen kyllä sitten muuten sen kivempaa ollut. Huomenna on varmaan jo uutuudenviehätys himmennyt. 

Tällä välin Timo on ahkeroinut WiFi-NMEA -projektin kimpussa.

Vaikka projektiin liittyykin WiFi hyvin paljon, tarvitaan meillä silti myös langallinen ethernet-verkko esim. tutkan vuoksi. Joku aika sitten harmitti, että jätettiin kaikki meidän gigabitin kytkimet jollekin Suomesta lähtiessä. Pari päivää sitten ostin uuden D-linkin kytkimen, enää ei harmita, vanhat olivat nimittäin huomattavan paljon suurempia. Veneessä on kiva, mitä pienempia laitteet ovat.

Takaisin Las Palmasissa

Jonna 27.5.2015 23:36:06 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Lähdimme kevätretkelle maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Nyt kesäkuu kolkuttelee jo ovella, joten kevätretken aika oli päättyä. Retki jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, mailien suhteen. Ensin odotimme Puerto de Mogánissa tuulia, sitten pelkäsimme öljyä ja lopulta rupesimme tekemään elektroniikkahommia ja kehittämään veneen järjestelmiä. Emme siis vielä tällä erää päässeet tutustumaan pikkusaariin. 

Eilen ajoimme Moganista takaisin Las Palmasiin. Todellakin ajoimme. Ensin muutaman tunnin tyynessä maisemista nauttien. Oli ihan mukava nähdä, miltä kuoleman tien maisemat näyttivät mereltä katsottuna, kun autosta niitä on katsottu jo useamman kerran. Maspalomasin dyynien jälkeen tuuli ja aallokko nousi hetkessä. Tuuli oli kuitenkin aivan nenästä ja kryssikulmat jyrkässä aallokossa olisivat jääneet niin huonoiksi, ettei olisi varmasti edetty sitä vähääkään, mitä koneella päästiin etenemään. Pari kertaa jysähti aaltoon niin, että vauhti putosi nollaan. Ei ole turhaan tuonne nurkalle kymmeniä tuulimyllyjä pystytetty. Siellä ne viuhuu lähes aina.

Vaihtaessamme vahtia tämä ja monta muuta tornia näkyi harmaina kaukana edessä. Hetken ihmettelin, että mitä ihmeen kylää ja kirkontornia kohti me oikein ajamme, kunnes tajusin... Näitä eri kokoisia ja näköisiä porauslaivoja on Las Palmasin redillä useampia.

Auringon juuri laskiessa kiinnitimme Iiriksen tuttuun reception-laituriin. Aamulla saimme paikan R-laiturista, joka on aivan vastakkaisella puolella kuin missä olimme aiemmin. Ihan mukavaa vaihtelua olla välillä täällä puolella. Polkupyöriä meillä ei ollut mukana kevätretkellä, ne olivat säilyneet hyvin satamakonttorin seinustalla. Mitä nyt jarrut olivat vähän jumittuneet ja aurinko polttanut satuloita.

Palaaminen tuttuun kaupunkiin oli vähän ristiriitaista. Toisaalta täällä on helppoa, kun tietää, mistä kaikki löytyy. Toisaalta täällä oltiin jo kertaalleen niin pitkään, että palaaminen tuntui vähän tylsältä. Varsinkin, kun pahimpiin remontteihin ei välttämättä aina kovin suloisia muistoja liity. Tänään kuitenkin tuli jo monta tuttua vastaan ja nyt tuntuu ihan hyvältä olla täällä. Esim. wifi-myyjä, ledi-kauppiaan vaimo ja pari tarjoilijaa tuli iloisesti kädestä tervehtimään ja tuli heti taas tosi tervetullut ja kotoisa olo. Ledi-kauppiaan vaimo tosin ei kätellyt vaan vaihdettiin poskisuukot. Ledi-kauppias vaimoineen asuu tässä meidän uudessa laiturissa. Myös ennestään tuttuja purjehtijoitakin tuli heti vastaan. 

Tänne palaamiseen oli useampi syy, mutta myös raha vaikutti päätökseen paljon. Puerto de Moganin satamamaksu vesineen ja sähköineen on lähes kolmin kertainen Las Palmasiin verrattuna. Olennaisin paluun syy oli kuitenkin remonttien viimeistely. Vessa on koottu vasta tilapäisillä ratkaisuille. Täältä saa kaikkia tarvikkeita ja sitten se helpottava asia, tiedetään jo valmiiksi mistä ne löytyy. Muutenkin jatketaan vähän veneen varustelua, ostoslista on pitkä.

Useimmat haukkuvat Las Palmasin vettä huonoksi, taidetaan jossain sanoa, ettei sen juomista edes suositella. Toisaalta turisteja varoitetaan helposti hyvästäkin vedesta, ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään me valutimme iloisina molemmat tankit täyteen ja juotiin taas pitkästä aikaa hyvää Las Palmasin hanavettä. Puerto de Mogánissa oli niin huono vesi, että jopa meidänkin piti siirtyä pulloveden kuluttajiksi. Ei se ehkä haitallista ollut, mutta siinä maistui niin kovasti suola, ettei sitä voinut juoda. Eihän tuo pullovesi kallista ole, euron iso kanisteri, mutta jotenkin sen kantaminen tuntui niin turhalta. Tämä oli ensimmäinen kerta tällä matkalla, kun meidän piti pulloveteen turvautua.

Tässä vielä vähän kuvia Moganinissa vietetystä ajasta.

Muutaman päivän Timolla oli kolvi kuumana. 

Tässä yksi lopputuloksista. Näistä tulee varmasti lisää tietoa tulevaisuuden blogeissa. 

Askartelutöiden jälkeen Timo keskittyi koodaamaan. Pelkillä laitteilla kun ei tee mitään ilman ohjelmistoa. Kehitystyö jatkuu nyt täällä, ihan ei vielä päästy härveleitä matkalla testaamaan

Toiset rakentaa, toiset purkaa. Viime kesänä minun tablettini sammutti valot, eikä ottanut enään latausta vastaan. Pois en kuitenkaan ole sitä vielä heittänyt, mutta en myöskään ollut ehtinyt kurkistaa sen sisälle. Minähän en siis missään nimessä voi heittää yhtään elektroniikkahärveliä pois purkamatta sitä ensin. Tämä laite ei kuitenkaan vielä lähtenyt roskiin. Kiinasta on nyt tilattu uusi akku. Katsotaan herääkö laite henkiin, kun joskus uuden akun saan. Näiden nykylaitteiden akkujahan ei ole kuluttajan suunniteltu vaihtavan. Tässä on kuitenkin ihan siisti pikku liitin ruuvien lisäksi, joten no problem. Toki vika voi olla jossain muussakin osassa.

Voihan öljy

timo 27.4.2015 12:51:20 EEST

N 27° 48.999', W 15° 45.949'

Ollaan odoteltu pohjoistuulia, että päästäisiin purjehtimaan Kanarian läntisille saarille. 

Näitä tuulia taidetaan odotella tosissaan nyt koko Kanarialla. Uutisissa on kerrottu venäläisen kalapaatin epäonnistuneista sammutusyrityksistä Las Palmasissa. Kun alusta ei saatu sammutettua, niin se hinattiin merelle, jonne se upposi. Nyt laivasta vuotaa öljyä, mikä uhkaa pilata luonnolle ja turisteille tärkeät rannat. Viranomaiset miettivät varmaan seuraavalla kerralla kannattaisiko palot sammuttaa satamassa. Nyt alueelle on tuoto manner Espanjasta asti kalustoa ihmettelemään öljyä laineilla. Koko valoisan ajan on ilmassa lentokone tai helikopteri.

Oheisen kartan mukaan öljyä on jo täällä Mogánissa ja kohta Teneriffalla ja La Gomeralla. Voi olla, että läntiset saaret jäävät tällä erää näkemättä, jollei ennustettu luoteistuuli sitten muuta tilannetta.

Veneguaran ranta, jonne öljyä on jo tullut.