Sinne jäi Las Palmas

Jonna 24.10.2015 1:31:25 EEST

N 28° 28.037', W 16° 14.678'

Telakalla olo venyi lopulta kolmeen viikkoon. Pohjan hoidimme kuntoon alle viikossa. Epoksia muutamaan paikkaan ja myrkyt päälle. Yritettiin saada samaa myrkkymaalia, kun mitä Helsingissä maalattiin, mutta ei onnistunut. Piti maalata saman valmistajan huvivenemaalia, joka on huomattavasti kalliimpaa ja todennäköisesti huonompaa. No, sillä mennään ja aika näyttää, miten se toimii.

Pohjan lisäksi halusimme huoltaa runkoikkunat. Vettä ne eivät ole vuotaneet, mutta useista kehyksistä on valunut kyljellä pieni ruostevana. Ei mitään vakavaa, mutta ikävän näköistä.

Ensin ikkunat piti irroittaa. Ikkunat ovat pelkästään liimalla kiinni, mutta sitä ei ole säästelty. Täytyy muistaa, että kallistuneessa veneessä ikkunat voivat olla pitkiä aikoja kokonaan veden alla.

Aluksi Timo rapsi "multilla" paksuimmat maalikerrokset ulkopuolelta pois, jotta ikkunan syvennys ei olisi liian ahdas.

Seuraavaksi tuli järeämmät keinot käyttöön, kun ikkunat piti väkisin lyödä ulos. Kuusi ikkunaa seitsemästä säilyi ehjänä.

Jouduin siis lähtemään ikkunaostoksille. Tiesin kuitenkin valmiiksi jo paikan, joka myy moisia materiaaleja. Olen käynyt samaisessa paikassa jo monta kertaa, milloin ruuveja ostamassa ja milloin mitäkin. No, eivät ne enää myyneetkään moisia materiaaleja, mutta neuvoivat minut seuraavaan paikkaan, joka oli lähes nurkan takana. Seuraava paikka sen sijaan ei leikannut mitään materiaaleja, vaan olisi myynyt kokokaisen ison levyn. Onneksi sieltäkin neuvottiin seuraavaan paikkaan. Tämä paikka ei ollut nurkan takana, eikä oikein heti edes selvinnyt missä se on.

Nyt alkoi jo kuitenkin epätoivo vähän hiipimään mieleen, varsinkin kun meillä oli samaan aikaan ongelma prepaid mobiilinettiliittymän kanssa eli en saanut kunnolla tabletissa nettiä ja karttoja toimimaan, jotta tietäisin minne mennä. Tähän kaikkeen ei auttanut lainkaan se, että minulla oli myös kamala flunssa päällä.

Onneksi olin kuitenkin vuokrannut auton ikkunaostoksia varten, joten paikasta toiseen siirtyminen ei tuottanut ongelmia. Kolmas osoite oli se oikea ja lupasivat tehdä ikkunat parin päivän päästä. Hinta ei ollut liian kova, joten päädyimme uusimaan kaikki 7 ikkunaa. Yhden haljenneen lisäksi, joku oli saanut vähän koloa reunaansa multista ja loputkin olivat ajansaatossa jo hieman naarmuuntuneet ja himmenneet.

Jos ensin vähän harmitti, kun jouduin ikkunoita niin monesta paikasta etsimään, niin lopuksi ei harmittanut ollenkaan. Ikkunat saatiin jo seuraavana päivänä ja sen lisäksi ikkunafirman edestä oli näin hienot näköalat. Muutenkin on mielenkiintoista, kun joutuu erilaisia asioita hakemaan normaali "turistikaupungin" ulkopuolelta, niin näkee vähän erilaista maailmaa. Seuraavana päivänä, kun hain ikkunat, minulla ei ollut autoa käytettävissä, mutta onneksi paikalle pääsi myös bussilla, helposti ja edullisesti.

Myös uusien ikkunoiden liimamisessa käytettiin riittävästi massaa. Ei ole näitäkään helppo joskus aikanaan kenenkään irroittaa.

Reilussa viikossa olisimme olleet valmiit veteen. ARC-veneitä kuitenkin saapui satamaan koko ajan lisää ja tiesimme paikan saamisen olevan vaikeaa.

Seuraavat työt oltaisiin voitu tehdä myös vedessä, mutta nyt päätimme tehdä ne telakalla.

Iiriksen alumiinikansi on ollut jo useita vuosia maalaamatta. Ulkonäöltään ja hoidoltaan se on ollut helppo, koska harmaassa pinnassa ei ole näkynyt mikään lika. Pari ongelmaa siinä kuitenkin on ollut. Ensinnäkin se oli märkänä hyvin liukas. Toiseksi, alumiini pikku hiljaa kuluu niistä paikoista, missä kuljetaan koko ajan. Ei se nopeasti kulu, eikä edes huolestuttavasti, mutta kuluu kuitenkin.

Olimme pitkään miettineet menetelmää ja maalia, millä saataisiin kansi jalan alla pitäväksi. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jonka olin joskus netistä lukenut. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Kuvassa on ensimmäinen testialue, meidän uimataso. Lopulta toteutimme koko kannen samalla menetelmällä. Ensin kansi on maalattu valkoisella maalilla. Seuraavaksi teipattiin alueet, joihin halusimme liukuestettä. Liukuesteet tehtiin niin, että Timo maalasi harmaata maalia ja minä äkkiä perässä ripottelin merisuolaa. Suola kiteet uppoavat jonkin verran märkään maaliin. Maalin kuivuttua suola huuhdellaan pois ja pinta todellakin on karhea. Tiedämme, että saman voisi tehdä monella muullakin menetelmällä, mutta jotenkin tämä edullinen suolamenetelmä kiehtoi meitä.

Ankkuriboksin ruosteenpoisto oli myös työlistalla. Senkin olisi voinut tehdä laiturissa. Ketju ulos ja ruosteenpaukuttaja sisään. Valitettavati meidän ankkuriboksi on sen verran pieni, että Timo ei oikein mahdu sinne. Tai mahtuu hän siellä seisomaan, mutta ei saa itseään mihinkään sellaiseen asentoon, että näkisi samalla boksiin, saatika sitten pystyisi siellä jotain tekemään. Joten minunhan se piti sinne taas sukeltaa.

Ruosteenpoisto on sottaista homma, tässä taitaa työt olla jo loppusuoralla, kun hymy on näin herkässä. En ollut vielä myöskään katsonut peiliin.

Ruosteenpaukutuksen jälkeen boksi käsiteltiin fosforihapolla ja maalattiin tarvittavat kohdat taas neljään kertaan epoksilla. Vielä sinne johonkin nurkkaan silti ruostetta jäi ja uuttakin voi joskus tulla. Parempi siitä kuitenkin taas tuli.

Purjehdushelojakin vähän asennettiin. Niitä ehkä kirjoitetaan myöhemmin lisää, mutta tässä on esimerkki työkalujen ja tarvikkeiden määrästä, mitä parin helan kiinnittäminen vaatii.

Meidän työkaluvarasto on nykyään keulassa, joten tavaroiden siivoaminen sisälle käy kahdestaan vikkelästi kansiluukun kautta.

Seuraava kuva ei onneksi ole meidän veneestä. Monen muun syyn lisäksi, tässä on taas yksi syy, miksi olemme onnellisia akelivetoisen veneen omistajia.

Meidän kanssa samaan aikaan telakalla oli saksalainen vene, josta voisi sanoa, että sillä oli vähän ongelmia vetolaitteen kanssa. Alumiininen vetolaite oli syöpynyt puhki. Syynä tähän on, että sinkki on kulunut pois. Sitä emme tiedä, onko sinkki jostain syystä kulunut oletettua nopeamnin vai onko vene vain ollut ilman riittävää huoltoa. Olen netistä lukenut, että tällainen puhkisyöpyminen voi helposti tapahtua jopa puolessa vuodessa. Suomessa samaa vaaraa ei ole, koska Itämeri ei ole kovin suolainen.

Telakalla ollessamme aloimme jo täydentämään veneen muonavarastoja pidempiä purjehduksia varten. Läheisestä Ikeasta löytyy Fazerin (Oululaisen) hapankorppua ja sitä ostin niin paljon, että myyjää jo vähän hymyilytti. Säilykkeitä kävin myös yhtenä päivänä ostamassa yhden ostoskärryllisen verran edullisesta automarketista.

Kolme viikkoa telakalla riitti. Tässä jo köli melkein koskettaa vettä. Veneeseen oli helppo siirtyä, uimataso ajettiin muutaman kymmenen sentin päähän laiturista, samaan tasoon betonin kanssa. Samoin oli silloin kun vene nousi ylös, turvallista ja helppoa.

Valitettavasti taas on unohdettu kuvata meidän tätä normaalimpaa ja mukavampaa elämää. Telakalta siirryttiin laituriin kahdeksi yöksi. Sitten oli aika jättää toistaiseksi hyvästit Las Palmasille. Oli samalla tosi onnellinen olo, mutta myös vähän haikeaa. Rolnauticin kassaneiti haluasi halata, olinhan hänen kanssaan asioinut muutaman kuukauden lähes päivittäin. Satamakonttoriin avaimia palauttaessa kaikki paikalla olleet marinerot myös kättelivät ja toivottivat hyvää matkaa. Sanoivat myös, että meillä on aina koti siellä. Ymmärtääkseni se tarkoittaa, että olemme aina tervetulleita takaisin.

Haikeus haihtui kuitenkin hyvin pian, kun ajoimme satamasta ulos kohti uusia seikkailuja. Nyt olemme Teneriffalla Santa Cruzissa. Teneriffalla vietetään ainakin seuraavat pari viikkoa, sillä meille on tulossa tänne erityisen tärkeä ja rakas ihminen meitä moikkaamaan.

Iiris kuivalla maalla

Jonna 1.10.2015 0:36:14 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Viime vuonna tähän aikaan meillä oli jännät paikat. Saadaanko lisäaikaa satamassa vai ei? Tänä vuonna oli paljon helpompaa.Tiesimme, että syyskuun lopussa Las Palmasin satamasta pitäisi poistua. Meillä on kuitenkin nyt vene kunnossa eli voimme mennä minne tarvitsee tai huvittaa. Iiriksen pohja on huollettu viimeksi Lindgrenin telakalla Helsingissä reilu kaksi vuotta sitten, joten nyt alkoi olla taas sen aika. Olimme varanneet ajan syyskuun viimeiseksi päiväksi, jottei tarvitsisi mennä ruikuttamaan lisäaikaa marinan laiturissa. Tänä aamuna kello oli soimassa puoli kahdeksalta. Puoli yhdeksältä piti olla telakan nostopaikalla. Laittoivat ensin yhden moottoriveneen veteen ja sitten oli meidän vuoro liinoissa. Nosto viivästyi vain 45 minuuttia. Meitä oli etukäteen peloteltu kaikenlaisilla viivästyksillä ja olimmekin seuranneet telakan tilannetta jo varmaan ainakin viikon. Telakka on hyvin pieni, joten sinne ei kaikki halukkaat aina välttämätä mahdu. Meillä kuitenkin oli jo varasuunnitelma, kuten kaikilla kunnon merenkulkijoilla aina on. Jos emme jostain syystä pääse tänään ylös, menemme ankkuriin odottamaan vuoroamme.

Tähän nosturiin olisi mahtunut vähän suurempikin alus. Maksimi veneen paino 64 tonnia.

Jo nostopaikalle saapuessa, saimme henkilökunnasta sen kuvan, että ovat oikeita ammattilaisia. Sama meininki jatkui, kun tukivat veneen kentälle. Todella tarkkaan myös katsoivat, että vene on täsmälleen vaaterissa ja että kippari on tyytyväinen kaikkeen.

Timo joutui taas "rälläkkä-hommiin". Viimeksi kyseistä työkalua on enemmän käytetty viime vuonna pohjan sisäpuolisten ruosteiden poistoon. Onneksi nyt selvittiin paljon vähemmällä. Muutamista paikoista oli primeri puhki tai kuplalla, joista piti pinta hioa siistiksi. Suurista alueista ei kuitenkaan ole kysymys. Ennen iltaa saimme maalattua ensimmäisen kerroksen primeria paikattaviin kohtiin. Maalia sekoitettiin 60 ml, josta jäi vielä roskiinkin kaadettavaksi.

Päivän vinkki: apteekista ostettavat ruiskut sopivat loistavasti pienen kaksikomponenttisen maalierän (tai lakan tai epoksin) mitaamiseen. Olemme käyttäneet tätä menetelmää jo vuosia. 

Kevällä sukeltaja kävi pesemässä pohjan Puerto de Moganissa. Silloin olimme vähän huolissamme meidän potkurin sinkistä. Sukeltaja kuitenkin vakuutti, että potkuri voi hyvin ja sinkkiäkin on jäljellä. Tämen verran oli puolikiloisesta tänään jäljellä. Hyvä näin, pääasia on, että jotain oli jäljellä ja parin vuoden huoltoväli on siis ihan ok.

Kohta pari vuotta olemme kuunnelleet "kummituksia". Vilkkaimmillaan ne ovat auringon sarastaessa tai sitten me olemme silloin herkimmillämme niitä kuulemaan. Nämä kummitukset ovat kaloja, jotka kovalla kallollaan tai hampaillaan yrittävät rikkoa näitä kotiloita uimalla täysillä päin veneen runkoa. Teräsveneessä aiheuttavat muuten välillä melkoisen metelin, jos ovat joukolla liikkeellä. Tämä kaveri on selvinnyt kalojen hyökkäyksestä, muttei ehkä vielä ole tiedostanut, että nousuvesi ei tuokaan vettä takaisin.

Voi olla, että kohta tuntuu kummitusten äänet vain mukavina muistoina. Nyt meidän äänimaailman täyttää moottoritien liikenne.

Huomenna jatketaan pohjan kimpussa. Muutamia muitakin pikkujuttuja on. Toivottavasti ei paljon yli viikkoa tarvitsisi kuivalla maalla elää. Kuiva maa ei niinkään ole se ongelma, vaan se, että venettä ei ole suunniteltu kuivalle maalle. Vedet ja viemärit eivät toimi ihan niinkuin ne on suunniteltu. 

Ison remontin viimeinen vaihe

Jonna 9.9.2015 0:42:23 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Puolitoista vuotta sitten aloitettiin, nyt vihdoin lopetettiin. Tämä siis sisäpohjan ruosteenpoiston osalta. Pohja toki jo maalattiin vuosi sitten, mutta nyt saatiin loput viimeistelyt valmiiksi. Hommat ei tietenkään tähän lopu, veneessä aina töitä riittää, mutta yksi aikakausi on nyt toivottavasti takana.

Tältä meidän vessa on näyttänyt vuoden. Vessan pönnttö ja lavuaari (oven takana) ovat olleet ihan normaalisti käytössä. Muuten pinnat ovat olleen vailla viimeistelyä. Turkki on ollut tosi karhea lasikuidun poiston jälkeen, mutta matto on ollut lattialla estämässä tikkujen menoa varpaisiin. Styyran puolen penkki on ehditty ottaa jo pois paikoiltaan ennen kuvan ottoa. Sen päällä ja alla on kuitenkin säilytetty koko ajan tavaroita.

Veneessä on aikoinaan ollu sauna, mutta se on jo poistunut käytöstä lähes 10 vuotta sitten. Vessa toimi silloin myös pesuhuoneena ja toki sen jälkeenkin. Me emme käyttäneet sitä suihkussa käyntiin matkalla Suomesta tänne kuin kerran Hollannissa. Harvoin sitä tarvitaan, mutta silloin kun sitä tarvitaan, on todella mukavaa, että veneessä on sisällä tila missä voi peseytyä. 

Pitkään mietimme, mitä me tuolle vessalle tehdään. Oli siis selvää, että halusimme pitää sen myös kylpyhuoneena. Mutta millä tekisimme vesieristyksen ja pintatyöt. Jossain vaiheessa Timo ilmeisesti ihan tosissaan mietti kaakeleita. Minulla oli koko ajan muovimatto mielessä. 

Alunperin vanerin päälle oli laminoitu lasikuitumattoa. Tämä toimi käytössä hyvin, mutta jokainen joka on joskus lasikuitua purkanut, ei haluaisi tehdä sitä uudestaan. Lasikuitu on kätevä materiaali moneen paikkaan, mutta me ei sitä enää veneeseen haluttu. Vieläkin muistan elämvästi sen ikävän pistelyn ja kutinan, mitä lasikuitupöly saa iholla aikaiseksi.

Ennen mattohommiin pääsyä oli muutama vaihe matkalla. Ensin ruuvasimme kaiken sen irti, mikä oli jo kerran viime vuonna irroitettu. Ensin hioimme ahkerasti, sitten lakkasimime kaikki kiinteät ja irralliset näkyvät alueet neljään kertaan. 

Meillä on ollut varastossa kaikenlaisia vanerin paloja. Tässä vessan taakse tehtiin uusi säilytystila. Tässä tilassa on osittain ollut aikanaan septitankki, jonka poiston jälkeen tila on ollut vähän hankalasti hyödynnettävissä. Meillä toki on edelleenkin septitankki, mutta se on jo edellisen omistajan toimesta asennettu eri paikkaan.

Vessan pääturkki eli se joka on vaakatasossa oli onneksi uudelleen käytettävissä. Siitä seuraavat ylöspäin nousevat pinnat oli jo hävitetty niiden huonon kunnon vuoksi. Huono kunto ei johtunut siitä, että ne olisivat koskaan saaneet vettä, vaan siitä, että olivat niin hyvin rakennettuja, että niitä jouduttiin purkamaan melkoisella väkivallalla. 

Päädyimme ratkaisuun, jossa kaikki maton alle jäävät osat epoksoidaan yltäpäältä. Näin pystyimme myös käyttämään varastostamme löytyviä jämävanereitä, paikkaamaan puuttuvat aukot

imo epoksoimassa vessanpöntön hyllyä ja sen alle jäävää vaneria. Kuten kuvasta näkyy, vaneri on jo pelko kovia kokeneen näköinen, mutta epoksoinnin jälkeen toimii oikein hyvin. Tämä kyseinen vaneri taisi olla aiemmnin akkujen alla.

Ensin Timo ruuvasi epoksoidut vanerit paikoilleen ja sitten minä pääsin Sika-hommiin, Näin oli vessan vesieristys hoidettu.

Koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan työskennellut muovimaton kanssa, liimasimme ensin pienen koepalan vessanpöntön hyllyn alapinnalle. Sinne se myös jätettiin, ehkä joku joskus tuotakin vielä ihmettelee...

Koepalasta viisastuneena päätimme ensin "ankkuroida" maton keskilattialle. Maton asettelu oikealle paikalleen ei ollut mikään helppo homma. Kun paikka löytyi, joutui Timo seisomaan maton päällä lähes tunnin odottamassa, että liima kuivuu. Ei okein muutakaan sopivaa painoa keksitty pitämään mattoa paikoillaan. Matossa kuitenkin on kuvio, jonka haluttiin osuvan edes suht suoraan jonkun veneen osan kanssa.

Amatöörillä on amatöörin työvalineet. Meillä käytettiin leikkuulautaa maton painamiseen paikoilleen.

Koska turkki koostuu aika monesta kulmasta, jouduttiin mattoa liimaaamaan aina osa kerrallaan.

Liimaan piti siis aina ensin lähes tunnin ilmaantua. Joissain kohdissa oli haastavaa estää mattoa liimautumasta liian aikaisin. Näin näppärästi maton sai pidettyä irti seinästä.

atto ja saumat valmiina, seuraavaksi kalusteet paikoilleen.

Ja tässä valmis lopputulos. Olemme hyvin tyytyväisiä. Mielestämme onnistuimme paremmin kuin olisimme uskoneet.

Mehän ei koskaan purjehdita aikataulujen mukaan, mutta remonteissa meillä on aina kiire. Eiilen saatiin vessa valmiiksi, tänään myös lavuaariin vedet ja viemäröinnit. Huomenna meille on tulossa vieraaksi vanha ystäväni viikoksi. Meilkein ehdittiin tänään tyhjentää ja siivota perähytti, vähän jäi vielä aamuksi töitä. Sitten vietetään rantalomaa viikko.

Kesälomareissu

Jonna 11.8.2015 23:35:44 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Tällä kertaa reissua ei aloitettu irroittamalla köysiä. Päinvastoin, Iirikselle oli vedetty tuplaköydet laituriin. Iiris jäi Las Palmasiin ja me suuntasimme lentokentälle ja Suomeen.

Viime kesänä me olimme ainoat suomalaiset purjehtijat, jotka viettivät Las Palmasissa koko kesän. Nyt me olimme heinäkuun 6. päivä viimeiset lähtijät. Tiesimme, että kukaan ei olisi vahtimassa venettä. Onneksi meillä ei ole montaa läpivientiä rungossa. Potkuri- ja peräsinakselien lisäksi on vain yksi venttiili, josta tulee moottorin jäähdytys ja vessan huuhtelu. Tämä yksi hana kiinni, sähköt pois, kaasupullo irti ja luukut lukkoon. 

Meillä on hyvin järeä pääluukku, joten varkaita enemmän pelkäsimme torakoiden valtaavan kotimme. Uskoimme kolmen torven (sisällä verkot) takaavan riittävän tuuletuksen, joten vedimme kansiluukut 'meriasentoon" eli aivan tiiviiksi. Lisäksi vielä vaihdoimme ansat uusiin ja tuplasimme määrän. Vessan letkuihin ja septitankkiin tuppaa kertymään "kiveä", joka liukenee etikalla. Lähtöaamuna pumppasimme pöntön kautta lähemmäs 10 litraa etikkaa muhimaan järjestelmään. 

Suomessa kahdessa vuodessa moni asia oli muuttunut, mutta vielä enemmän olivat asiat pysyneet entisellään. Neljä viikkoa vierähti nopeasti. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta eipä tule sitten heti uudestaan ikävä. Ei meillä nyttenkään varsinainen ikävä Suomeen ole ollut. Halusimme kuitenkin käydä hoitamassa muutamia asioita, joita ei voi hoitaa kuin paikan päällä. Vanhempiemme tapaaminen oli myös listan kärjessä. Lisäksi tietenkin oli mukava nähdä muitakin sukulaisia ja ystäviä. Heinäkuu ei kuitenkaan ollut ehkä ihan otollisin aika ystävien tapaamiseen, aika monet olivat lomapurjehduksilla.

Suurimman osan ajasta vietimme Kotkassa. Vantaalla käytiin tapaamassa Timon sukulaisia ja Lauttasaaressa Hoskilla ystäviä. Päästiin myös useampaan otteeseen merelle isäni "Elsalla" (Hanse 320). Pitkäluodossa käytiin pari iltaa saunomassa ja grillaamassa. Lehmässä käytiin Siirin ja Kapen kanssa "uimassa". Perhemiehistöllä saatiin palkintosija Vellamon kierroksesta, naistenkisan tulos jäi vähän heikommaksi. 

Vesi oli Lehmän montussa alle 20 asteista. Kovin kauaa ei nuoret vedessä viihtyneet. Soutelu sopi paremmin noihin säihin.

Kerran pääsimme myös kunnon kisaveneellä kisaamaan, kun kävimme Jessen kanssa "Vitalitalla" (Vital 26) ajamassa Haminassa Elomaljan. Palkintosija tuli sieltäkin.

Melko usein pääsimme myös nauttimaan Siirin ja Kapen musisoinnista. Välillä soittivat kahdestaan ja välillä koko bändin voimin. Pari keikkaa sattui myös sopivasti kohdalle. "Siiri ja ..." biisejä löytyy Youtubesta.

Kotiin palattuamme Iiriksen sisäilma oli raikas, joten tuuletus oli ollut riittävä. Muutenkin kaikki näytti olevan kohdallaan. 

Kohta olemme viikon olleet takaisin ja koko tämän ajan täällä on ollut hyvin poikkeukselliset säät. Tuntuu kuin olisimme tropiikissa, lämpötila hipoo 30 astetta ja ilma on hyvin kosteaa. Satanutkin on muutamana päivänä. Paikalliset ovat ihmeissään ja tuskissaan. Toisaalta, kukapa sitä näissä säissä töissä viihtyisi. Me sen sijaan viihdymme oikein hyvin. 

Nyt suunnitellaan vihdoin purjehduksia

Jonna 4.7.2015 21:52:26 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Liian paljon on aikaa ja ajatuksia mennyt kaikkeen muuhun kuin itse purjehdukseen. Nyt on taas ajatukset siinä itsessään.

Iiris on hyvin purjehtiva vene, mutta kryssiminen, varsinkin valtameren aalloilla tuppaa välillä olemaan vähän haastavaa. Genoa on usein liikaa ja reivattuna se purjetasapainon suhteen  aivan liian keulassa. Meillä on pieni kutterifokka, mutta koska se ei ole rullalla, on sen esiin ottamisessa omat ongelmansa. Emme ole koskaan sitä käyttäneet ja tiedän, että vanhempanikaan eivät ole kovin usein.

Päätimme hankkia uuden kutteripurjeen rullalla. Purje on nyt tekeillä ja rulla odottaa asennusta. 

Uuden purjeen suunnittelua.

Olemme jo kerran asioineet paikallisen purjeneulomon/riggerin kanssa. Nostimme genuan rullaa hieman ylemmäksi ja Alisios hoiti homman mielestämme asiantuntevasti ja muutenkin palvelu oli kohdallaan. Sen suhteen oli helppo ruveta suunnittelemaan uusia juttuja.

Kuukauden päästä pitäisi purjeen olla paikoillaan. Saa nähdä, milloin se pääsee tositoimiin.

Arkisia askareita

Jonna 18.6.2015 23:33:45 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Viimeisen vuoden on meillä aika vähän ollut tavallista venearkea. Nyt aletaan pikkuhiljaa päästä siihen kiinni. 

Toki tiedämme, että veneestä ei koskaan työt lopu kesken, mutta rajansa kaikella. Sellaista työruopeamaa, mitä meillä oli, ei ihan heti haluta uudestaan.

Ennenvanhaan kivitalossa asuessa me tehtiin aika usein kotona pizzaa. Kevään aikana vihdoin meillä oli aikaa ja energiaa "opetella" tekemään pizzaa veneessä. Talvella lakattu pöytä on osoittautunut erinomaiseksi leivonta-alustaksi. Meidän uuni ja uunipelti ovat melko pienet, mutta juuri sopivan kokoiset yhdelle puoliksi syötävälle pizzalle.

Pizzaa oli siis toissapäivänä. Eilen ruokana oli kampelaa herkkusienikastikkeella. Tänään paistettiin eiliseltä jääneet keitetyt perunat, syötiin loput kastikkeesta ja paistettiin "kukko"-kalaa.

Huomenna menemme Juhannuksen kunniaksi taas ulos syömään. Hyvää Juhannusta kaikille!

Tiskaamisen riemua

Jonna 7.6.2015 0:47:04 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Tuntuu aika vierähtävän vauhdilla täällä Las Palmasissakin. 

Kesä sen sijaan ei tahdo täällä tulla millään. Aina tämä saaren pohjoisosa on eteläosaa kylmempi, mutta nyt ero on samaa luokkaa kuin talvella. Tuulee, on pilvistä ja välillä vähän vettä tihuttaa. Joskus käy niin, että aika kultaa muistot, joten piti oikein viime vuoden blogeja selata. Kyllä muistikuva oli ihan oikea, täällä oli viime vuonna huhti-toukokuussa jo ihan kesäkelit.

Suomalaiset alkavat kaikki olla taas jo lähteneet kotiin, joko lentäen tai veneillä. Muutamassa veneessä on vielä asukkaita. Tommi ja Marjukka ovat niitä harvoja, jotka vielä ovat täällä. Hekin tällä hetkellä valmistelevat purjehtimista takaisin Eurooppaan. On ollut mukavaa viettää vihdoin vähän aikaa heidän kanssaan. Tapasimme ensimmäisen kerran Suomessa vähän ennen meidän lähtöä elokuussa 2013. He lähtivät jahtaamaan meitä syyskuussa. Muutaman kerran olemme täällä kohdanneet, mutta joko me olemme olleet kiireisiä remonteissamme tai he vieraiden viihdyttämisessä. Nyt on meillä kaikilla ollut vähän rauhallisempaa. 

No, kyllä meillä vieläkin vähän remontteja riittää, mutta ei mitään verrattuna vuoden takaiseen. Vessan vesieristys (on siinä vähän muutakin tekemistä) antaa vielä odottaa itseään, mutta jotain on sentään saatu aikaiseksi. Oikeasti nyt tehdyistä töistä ei voi puhua remontoimisena, koska olemme rakentaneet kokonaan uutta tai parantaneet entisiä järjestelmiä.

Niin, siihen tiskaamiseen. Ei se nyt oikeasti edelleenkään mikään riemun aihe ole, mutta muuttui yhden pykälän vaivattomammaksi. Meillä ei mene byssän eikä vessan lavuaareista vesi suoraan rungosta ulos vaan ne valuu kölissä sijaitsevaan harmaavesisäiliöön. Samoin sinne valuu aikanaan vessan lattiakaivosta alas menevä vesi. Iiriksen historian aikana harmaavesitankin tyyppi ja koko on vaihdellut. Alunperin taisi olla säkkityyppinen tankki, jossain vaiheessa ei ollut säiliötä ollenkaan, vaan köli toimi sellaisenaan säiliönä. Viimeiset aika monet vuodet siellä on ollut 10 litran vesikanisteri. Ulospumppaus on kuitenkin toiminut alusta saakka samalla aivan tavallisella manuaalisella pilssipumpulla. Minulle tämä on ollut ihan normaalia, mutta Timo on miettinyt jo silloin kun isäni vielä omisti veneen, että voisihan tuon helpomminkin hoitaa.

Kuvassa uusi sähköpumppu. Jotta sain pumpun mahdollisimman vaikeaan asennuspaikkaan kaapin viimeiseen nurkkaan, pois tieltä, piti pumpun putket kääntää toiseen asentoon. Hieno laite, putkia voi kääntää 360 astetta, samon moottoria suhteessa pumppuun. Helpottaa kovasti asennusta. Itse asennus oli hyvin helppo, Vanha manuaalineen pumppu irti, uuden pumpun ruuvaus kaapin perälle ja vanhat letkut kiinni. Ja tietysti sähköjen veto, sekin hoitui yllättäen tällä kertaa hyvin helposti.

Samalla kun kölikuoppaan vedettiin piuhoja, asennettiin myös pilssihälytin. Eli jos vesi alkaa pilssissä nousemaan, alkaa summeri huutamaan. Kadessäni tuossa on siis putki, joka imee vedet harmaavesitankin pohjalta ja siihen asennettu automaattikytkin. Toisessa kädessä on hälytinsummerikytkin.

Tankin ollessa kanisteri, piti tankin suuta vähän suurentaa, jotta uusi viritys mahtui sisään.

Voi sitä juhlaa, kun eilen kokeilin systeemiä. Sitä vaan valutti vettä altaasen ja pumppu automaattisesti sitä mukaa pumppasi sitä ulos. En ole koskaan pitänyt tuota vanhaa manuaalipumppua vaivalloisena, mutta se hankaluus siinä oli, että piti aina muistaa pumpata. Niin, ja jos oli vaikka vieraita, niin tuo 10 litraa tuli täyteen aika nopeasti.

Tänään tiskasin ensimmäistä kertaa uuden pumpun kanssa. Onhan se tosi kätevää, kun ei tarvitse miettiä, että onkohan tankki kohta jo täynnä. Osaan kyllä tistaka isonkin tiskin kolmella litralla, mutta silloin kun vesiletku on kannella, ei varsinaisesti ole syytä säästää vettä. Ei se tiskaaminen kyllä sitten muuten sen kivempaa ollut. Huomenna on varmaan jo uutuudenviehätys himmennyt. 

Tällä välin Timo on ahkeroinut WiFi-NMEA -projektin kimpussa.

Vaikka projektiin liittyykin WiFi hyvin paljon, tarvitaan meillä silti myös langallinen ethernet-verkko esim. tutkan vuoksi. Joku aika sitten harmitti, että jätettiin kaikki meidän gigabitin kytkimet jollekin Suomesta lähtiessä. Pari päivää sitten ostin uuden D-linkin kytkimen, enää ei harmita, vanhat olivat nimittäin huomattavan paljon suurempia. Veneessä on kiva, mitä pienempia laitteet ovat.