5.7.22

Perillä Savusavussa

Jonna 5.7.2022 8:45:41 EEST
S 16° 46.650', E 179° 19.850'

Saavuimme Savusavuun sunnuntaiaamuna tasan kello 8. Ei meillä mitään sovittua tavoiteaikaa ollut, kello vain sattui olemaan sen verran. Matkaan kului vajaa 11 vuorokautta. Suurin osa matkasta oli sivutuulta, kaksi erillistä vuorokauden jaksoa oli vastatuulta ja 46 tuntia ajoimme moottorilla, kun tuulta ei ollut tarpeeksi purjehtimiseen. Hyvin vaihtelevat olosuhteet siis. Emme saaneet ihan sitä sääikkunaa, mitä olimme toivoneet. Alkumatkan vastatuuli oli lähtiessä tiedossa, mutta jälkimmäinen luoviosuus ei silloin vielä näkynyt ennusteissa. Perille kuitenkin pääsimme, joten kaikki hyvin.

Sen verran olemme olleet väsyneitä ja kiireisiä matkan jälkeen, että blogin kirjoitus on vähän viivästynyt.

Sunnuntaina iltapäivällä veneessämme vieraili liuta viranomaisia. Sama vene, joka opasti ja auttoi meidät poijuun, kuskasi tarvittavat henkilöt. Ensin tuli terveystarkastaja mukanaan koronatestaaja. Terveystarkastajan vierailu on normaali käytäntö jo ajalta ennen koronaa, mutta veneellä tehty pikatesti oli mukava yllätys. Uudesta-Seelannista lähtiessä oletimme, että joudumme käymään kaupungilla testattavana. Kun meidän molempien testit näyttivät negatiivista, riisuivat naiset maskinsa ja paljastivat Fidziläiset hymynsä.

Seuraavaksi saapuivat yhdellä kertaa tulli, passintarkastaja sekä biosecurity. Näitä kavereita piti vähän odottaa, sillä tulli ei saanut tulostettua meidän etukäteen lähettämää lomaketta. Tietokonelaitteissa ei ollut vikaa, vaan koko kaupungista oli sähköt poikki huoltotöiden vuoksi. Marinan henkilökunta kutsui meitä jossain vaiheessa VHF-radiolla ja kertoi ongelmasta. Ongelma ratkesi helposti, sillä meillä oli samainen lomake tulostettuna.

Oli melkoinen paperien sekamelska meidän pienellä pöydällä, kun kolmen viranomaisen papereita siinä samaan aikaan täytettiin. Kaikki hoitui kuitenkin melko nopeasti ja olimme virallisesti saapuneet maahan. 

Vihdoin saamme taas nauttia palmumaisemista. Savusavussa on kolme marinaa, jotka ovat asentaneet poijuja meitä varten. Vaikka yleensä tykkäämme ennemmin ankkuroitua, on poiju täällä kuitenkin hyvä vaihtoehto. Kaupungin edusta on ahdas ja syvä. Poijut voidaan asentaa hyvin lähekkäin, joten veneitä mahtuu moninkertainen määrä verrattuna siihen, jos veneet olisivat ankkurissa. Mutta toki on vähän outoa, kun viereinen vene on veneen mitan päässä. Yön hiljaisuudessa kuulin aivastuksen naapuriveneestä, ankkurissa emme koskaan voisi olla näin lähellä muita.

Kovasti suunnittelimme maihin menoa heti sunnuntaina, mutta laitettuamme jollaan veteen, ei perämoottori käynyt ihan niin hyvin kuin pitäisi. Siitä puuttui tyhjäkäynti aivan kokonaan. Ehkä se oli jopa vähän helpotus, sillä olimme tosi väsyneitä. Viimeinen yö ennen perille saapumista on aina vähän jännä, ettei oikein saa nukuttua. Seuraavana aamuna moottori kävi jo paljon paremmin ja pienen pöristelyn jälkeen ihan normaalisti. Ilmeisesti senkin piti nukkua yön yli. Virallisempi selitys on ehkä se, että bensa liuotti jonkun tukkeuman. Emme olleet käyttäneet perämoottoria maaliskuun alun jälkeen.

Eilinen olikin sitten kiireinen päivä, oli monta asiaa hoidettavana. Kovin aikaisin aamulla emme lähteneet liikkeelle, mutta aamulla kuitenkin. Ensimmäinen asia oli löytää pankkiautomaatti, se löytyi helposti. Seuraavaksi päätimme aloittaa kauimmaisesta rastista. Terveystarkastuksen lasku piti käydä maksamassa sairaalassa. Matkaa sairaalaan oli reilut pari kilometriä. Jossain vaiheessa alkoi jo usko vähän loppumaan kesken, mutta onneksi vastaan tuli meidän purjehduskavereita, jotka olivat samalla asialla ja näin tiesimme olevamme oikealla tiellä. Sairaala oli kaupungin ulkopuolella, joten laskun maksun jälkeen lampsimme takaisin. Jotenkin se matka ei takaisin tullessa ollutkaan niin pitkä.  Seuraavaksi kävimme maksamassa biosecurityn laskun, se oli ensin löytämämme pankin lähellä.

Ja sitten oli ehkä päivän hitain homma. Meidän piti hankkia paikalliset sim-kortit internettiä varten. Fidzillä on kaksi operaattoria ja joissain paikoissa toimii toinen paremmin ja joissain toinen, niinpä kaikki ovat antaneet ohjeeksi hankkia molemmat. Sen verran hidasta hommaa oli, että ensimmäisen sim-kortin jälkeen piti välillä pitää lounastauko. Sim-kortteja ei siis vain osteta kaupan hyllystä vaan operaattorin myymälässä kortti rekisteröidään ja passi pitää olla mukana. Ihan tuttua hommaa, näin oli monessa paikassa myös Karibialla.

Näiden jälkeen oli jäljellä enää tulli. Tapasimme tullinaisen sattumalta, kun olimme lounastauolla. Hän kertoi olevansa menossa tullaamaan jotain venettä, mutta olisi myöhemmin iltapäivällä toimistolla.

Tullin paluuta odotellessamme kävimme vähän tutustumassa paikallisen torin ja ruokakauppojen valikoimaan. Meidän marinaa lähimmästä kaupasta löytyi myös kylmät oluet, jotka menimme nauttimaan marinan terassille. Marinan oma baari on remontissa, joten omat juomat pitää olla mukana. Päätimme, että jos ei tulli ole tullut takaisin meidän oluiden jälkeen, niin sitten palaamme asiaan seuraavana päivänä. Siinä terassilla istuessa lähti vene hakemaan viranomaisia rantaan, joten jäimme sitten kuitenkin hetken pidempään odottamaan. Tullin toimisto oli onneksi vain kadun toisella puolella. Näin iltapäivän päätteeksi saimme vielä tullinkin laskun maksettua, sekä purjehdusluvan Fidzin vesille. Nyt oli koko maahansaapumisprosessi hoidettu.

Pari päivää on ollut hyvin harmaita, joten kovin upeita kuvia on vaikea ottaa. Tässä kuitenkin Savusavun pääkatu.

En oikein tiedä pitäisikö Savusavua kutsua kaupungiksi vai kyläksi. Hyvin pieni se kuitenkin on. Kuvassa näkyvä hotelli on toistaiseksi suurin rakennus, minkä olemme nähneet.

Kuvassa näkyy myös meidän Waitui Marinan jollalaituri ja rakennus. Marinan rakennus on parhaat päivänsä nähnyt, mutta palvelu on loistava, joten ei meitä haittaa, jos paikat vähän repsottaa. Jollalaituri on hyvässä kunnossa ja se on meille tärkeintä. On myös mukavaa, kun jollalaituriin on meiltä tosi lyhyt matka.


29.6.22

Takaisin tropiikissa

Jonna&Timo Jun 29, 2022 7:22:00 PM GMT
S 22° 41.680', E 178° 26.190'

Eilen (keskiviikkona) illalla ylitimme kauriin kääntöpiirin ja palasimme tropiikkiin. Kyllä sitä oli jo odotettukin. Sää toki on koko matkan muuttunut lämpimämmäksi, eikä yksi karttaan piirretty viiva sitä mihinkään muuta, mutta henkisesti se oli suurempi asia.

Meidänhän ei pitänyt olla pois tropiikista kuin puoli vuotta ja sekin Uuden-Seelannin kesällä. Siitä, kun ylitimme kääntöpiirin toiseen suuntaan oli nyt kulunut 2 vuotta ja 7 kuukautta. Nyt Uuden-Seelannin kylmyydestä on enää muistona pyykkikorillinen lämpimiä vaatteita ja pöydälle unohtunut pipo.

Joitain päiviä sitten luulimme saavuttavamme kääntöpiirin vuorokautta aikaisemmin. Sääennusteet alkoivat kuitenkin päivä päivältä näyttämään huonommilta. Meidän ja Uuden-Seelannin väliin oli muodostumassa matalapaine ja oli vain kysymys siitä, kuinka koviksi sen aiheuttamat vastatuulet kehittyisivät.

Tiistai-iltana tuuli kääntyi vastaiseksi ja voimistui. Vuorokausi rämmittiin 9-12 metrin tuulessa, puuskien viuhuen huomattavasti kovempaa. Vastatuulen lisäksi meitä kiusasi vielä vastavirta. Vuorokauden aikana ei paljon Fidziä lähestytty, välillä mentiin jopa kauemmaksi. Emme varsinaisesti edes yrittäneet kovin tehokkaasti nousta tuuleen, enemmänkin yritimme tehdä elämän veneessä siedettäväksi. Tiesimme, että vastatuuli ei kauaa kestä, joten päätimme vain odotella tuulen kääntymistä.

Eilen illalla tuuli vihdoin kääntyi länteen ja saimme käännettyä Iiriksen keulan takaisin pohjoiseen.

Olemme joka ilta olleet yhteydessä SSB-radiolla muutamaan meidän kanssa samoihin aikoihin lähteneeseen veneeseen. Lähinnä vaihdamme sijaintitiedot ja säähavainnot. Me olemme joukon pienin vene ja siten luonnollisesti jonon hännillä. Eilen illalla tuntui kuin olisimme olleet eri merellä muiden kanssa. Kaikki muut olivat ajaneet samaan aikaan moottorilla hyvin kevyessä vastatuulessa, kun meillä aallot ja tuuli vyöryi vastaan. Meitä lähin vene oli n. 100 mailia meistä pohjoiseen. Toki tämä oli tuuliennusteissakin nähtävissä, mutta minkäs sille voi, kun ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä alta pois.

Nyt tuuli on perän takaa ja meno on taas leppoisaa. Näillä näkymin olemme sunnuntaina perillä. Mutta varmaksihan sitä ei tiedä, aina voi säät muuttua.

356 mailia Savu Savuun

27.6.22

Puolimatkan juhlat

Jonna&Timo Jun 27, 2022 6:06:00 AM GMT
S 25° 58.490', E 177° 21.710'

Nyt on Fidzi jo lähempänä kuin Uusi-Seelanti. Tänään (maanantaina) päivällä ohitimme puolimatkan. Juhlimme sitä ottamalla jälkiruuaksi jäätelöt. Meille tämä on aivan uutta luksusta, sillä hankimme pakastimen vasta Uudesta-Seelannista.

Viikonlopun moottorilla ajoa kesti lopulta n. 30 tuntia. Sen jälkeen on tuullut ihan mukavasti. Tällä hetkellä tuulee jo sen verran reilusti, että purjeita on reivattu ja Iiris tanssii iloisesti aallolta toiselle ja matka taittuu vauhdikkaasti.

560 mailia Savu Savuun

25.6.22

Kolme vuorokautta matkalla

Jonna&Timo Jun 25, 2022 1:00:00 AM GMT
S 32° 8.420', E 174° 35.560'

Harvoin sääolosuhteet vaihtuvat niin nopeasti kuin tällä matkalla. Sääikkunaa odotellessa oli sää muuttunut jo talviseksi, joka aiheutti mm. kondenssiveden tippumista kansiluukuista.

Aamupäivä keskiviikkona oli kiireinen, vaikka kaikki mahdollinen olikin tehty jo aiemmin. Polttoaineen tankkaus oli jätetty kuitenkin lähtöpäiväksi, silloin siitä ei tarvinnut maksaa ALV:tä. Vesitankit tietenkin täytettiin myös vasta viimeisen tiskauksen jälkeen. Ja aina sitä jotain pientä puuhaa on, mitä ei voi etukäteen tehdä.

Tulli oli tilattu hoitamaan lähtöselvitys klo 13 ja klo 14.15 irtosivat köydet laiturista.

Pari edellistä päivää oli tuullut kovaa idän puolelta, kun matalapaine pyyhkäisi Uuden-Seelannin vierestä. Ajaessamme ulos joesta vyöryivät valtavat aallot väylällä vastaan. Vaikka ajoimme moottorilla, piti Timon vähän luovia, sillä pahimmat aallot pysäyttivät Iiriksen käytännössä kokonaan. Onneksi tätä ei kestänyt kuin hetken ja saimme käännettyä keulan sivutuuleen- ja aaltoon.

Rannikon läheisyydessä tuuli oli ajoittain niin kevyttä, että oli turvauduttava moottoriin. Emme halunneet jäädä viivyttelemään, nyt oli tarkoitus kerätä maileja keinolla millä hyvänsä ja päästä mahdollisimman pian pohjoiseen ennenkuin seuraava matalapaine jyrää Uuteen-Seelantiin.

Suomessa on ylensä totuttu siihen, että avomerellä merivesi on kylmempää kuin suojaisissa lahdissa. Tämäkin täällä oli ihan päälaellaan. Satamassa vesi oli vain 16 asteista. Heti kun pääsimme joesta merelle, nousi veden lämpötila 18 asteeseen ja myöhemmin jo ensimmäisenä päivänä yli 20 asteeseen.

Vielä vettäkin nopeammin nousi ilman lämpötila. Vaikka olimme ensimmäisen yön vielä hyvin lähellä rannikkoa ei lämpötila enää laskenut niin alas, että olisi kondenssivettä tippunut mistään.

Toisena päivänä, perjantaina, tuuli nousi vihdoin 7-11 metriin sekunnissa ja matka eteni vauhdikkaasti. Ihan luovitiukkuuteen ei purjeita säädetty, mutta hyvin lähelle. Tämä tietenkin teki menosta aika ryskimistä, mutta ei se mitään, nyt Iiris iloisena kiiti kohti lämpimiä vesiä.

Tätä vauhdin hurmaa kesti noin vuorokausi, kunnes taas aloimme vuorottelemaan purjeiden ja moottorin välillä.

Viime yönä valtameren aallokko oli niin rauhallista, että purjeet jaksoivat pysyä vedossa vielä 4-5 metrin tuulessa. Aamuyöstä tuo vähäinenkin tuuli kuitenkin loppui ja siitä asti olemme nyt ajaneet moottorilla.

Uuden-Seelannin ja tropiikin välinen matka on säiden suhteen usein aika haastava. Tämä on meille niitä harvinaisia tilanteita, että valitsemme sellaisen sääikkunan, johon sisältyy paljon moottorilla ajoa. Vaikka se on tylsää, on se kuitenkin turvallisempaa ja mukavampaa kuin myrskyt.

Tänään lauantaina, Juhannuspäivänä, on vedenlämpötila jo yli 22 astetta ja pitkät kalsarit on heitetty pyykkikoriin.

856 mailia Savu Savuun

21.6.22

Vihdoin lähdössä

Jonna 21.6.2022 22:19:44 EEST
S 16° 52.000', E 179° 18.000'

Meillä on tänään vuoden lyhyin päivä ja aurinko nousee vasta puoli kahdeksan jälkeen. Auringon noustessa tänään on ulkona vain 6 astetta lämmintä. On siis todellakin korkea aika päästä lähtemään täältä talven keskeltä.

Matka Fijille kestää noin 10 päivää. Jos loppumatkasta on liian kevyttä tai vastaista tuulta, saatamme pysähtyä Minerva Reefille odottamaan sopivampaa tuulta.

Tuuliennusteet ovat luotettavia vain muutamaksi päiväksi eteenpäin, joten loppumatkan tuulia voi vain arvailla. Tärkeintä on kuitenkin päästä nopeasti muutama päivä pohjoiseen, pois talvisten matalapaineiden reitiltä.

Meillä ei ole satelliittiyhteyttä, mutta SSB-radion välityksellä yritämme päivittää blogia myös matkan aikana.

7.6.22

Sääikkunat eivät aukene meille

Jonna 7.6.2022 8:49:32 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Perimätieto kertoo, että parin viikon välein tulee sääikkunoita täältä pois pohjoiseen. No, ei näytä tulevan tänä vuonna. Aina välillä on näyttänyt hyvältä, mutta sitten ennusteet ovat muuttuneet. Liikaa kryssiä, kovaa tuulta sekä moottorilla ajoa tyynessä. Kaikkia näitä saa olla vähän, mutta ei kohtuuttomasti.

Viime perjantaina täältä lähti kourallinen veneitä, mutta siinä emme nähneet meille minkäänlaista ikkunaa. Siitä ikkunasta kertoo jonkin verran se, että kuuleman mukaan Whangareista oli loppunut polttoainekanisterit kaupoista. Eli kyseessä oli ikkuna, jossa vuorokausitolkulla oli tarjolla moottorilla ajoa.

Eilen suunnittelimme lähtöä huomiselle. Ihan täydelliseltä sää ei näyttänyt, mutta kuitenkin ihan kohtuulliselta. Aloitimme viimeiset lähtövalmistelut. Tullille lähetettiin lähtölomakkeet ja varasimme vuokra-auton tälle päivälle ruokaostoksia varten. Tänään aamulla sitten ilmoitimme tullille, että pitäkää paperit tallessa, mutta emme me vielä lähdekään. Peruimme myös auton vuokrauksen. Onneksi paikallinen venetarvikeliike, joka autoja vuokraa on hyvin joustava, joten tästä ei sen enempää koitunut harmia.

Henkisesti olimme valmistautuneet lähtöön, joten aamukävelyllä oli vähän vaisu olo. No, eihän meillä tässä mikään kiire vielä ole, mutta useammastakin syystä tekisi jo mieli lähteä. Tropiikin lämpö verrattuna Uuden-Seelannin talveen on yksi niistä, mutta samoin tekisi mieli päästä uusiin seikkailuihin ja tutustumaan Fidziin. Lämmin ja kirkas uimavesikin kelpaisi.

Tällä hetkellä ei uutta sääikkunaa oikein ole näkyvissä, mutta ennusteet muuttuvat nopeasti. Vain kolmisen päivää ennusteet ovat melko luotettavia, sen jälkeen kaikki on vain tietokoneiden tilastoihin perustuvia arvauksia.

Nyt alkaa olla illallisaika. Suunnitelmissa oli käydä tänään ulkona syömässä viimeisen kerran Uudessa-Seelannissa. Nyt sen sijaan janssoninkiusaus on uunissa. Tekemällä uuniruokaa, saadaan vähän lisää mukavaa lämpöä veneeseen.

13.5.22

Seuraavassa sääikkunassa lähdetään

Jonna 13.5.2022 11:03:20 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Edellisessä blogissa odotettiin kuivalle maalle pääsyä. Marsden Cove Marinassa on hienot laitteet. Tämä traileri on meitä pikkuveneitä varten. Suurempi traileri on valtava ja hydraulisesti säädettäviä tassujakin taitaa olla toistakymmentä, tässä on vain neljä. Hieno peli tämä pienempikin on. Jos tästä eteenpäin on valittavana tällainen tai nostoliinoja käyttävä kone, niin kyllä me tällainen ennemmin valitaan.  

Meidän potkuriakselin kolina oli ilmeisesti on täysin harmiton. Kun meidän melko jyrkässä kulmassa olevan potkuriakselin pyörintä alkaa hidastumaan, alkaavat potkurin lavat akselin vielä hieman pyöriessä lerpahtelemaan alas. Näin nyt ainakin uskotaan, ihan uskottava selitys ja mitään muutakaan ongelmaa ei näkynyt.

Meidän telakointi ei kuitenkaan ollut ihan turha. Potkuri sai uuden Propspeedin pintaan, pohja tuli kaikkia koloja myöten huolellisesti putsattua ja pari pienen pientä hommaa tehtiin perän uimatasolla, jotka oli helpompi hoitaa kuivalla maalla kuin vedessä.

Tämän veneen omistajalla taitaa ongelmia sen sijaan riittää, tai ainakin töitä. Betoniveneen rungossa oli valtavia aukkoja. Veneen alla oli korkea keko piikattua betonia. Vähän pitää vielä ahertaa ennen kuin tuo vene kelluu.

Tämä maisema ei ollut meille aivan se mieleisin.

Niinpä kaksi yötä kuivalla maalla riitti meille ja pian olimme taas takaisin vedessä. Täällä hommat toimi niin nopeasti, että tarkoitus oli mennä polkupyörälle kuvaamaan tätä kuljetusta toisesta suunnasta, mutta en ehtinyt edelle. Päivän aikana kahdella eri traktorilla ja trailerilla veneitä meni tosi monta ylös ja alas.

Ihan kaikki hommat ei silti tullut tehtyä, niin kuin ei veneessä koskaan. Meidän Whitlock Cobra ruoritolppa ja sen osat ovat reilun 30 vuoden aikana tehneet paljon töitä. Tuo valkoinen osa kuitenkin on valitettavasti muovia ja on hieman haljennut. Whitlock on samana vuonna, kun meidän vene on laskettu veteen, vaihtanut materiaalin alumiiniin. Meille se ei valitettavasti vielä ehtinyt. Hyvin toki tuo on palvellut, mutta nyt siinä oli halkeama. Yritettiin ensin Englannista tilata vain uusi osa vanhan tilalle. Valitettavasti pienen firman omistaja oli kotona Koronan kourissa, vastasi kuitenkin sähköpostiin. Sieltä olisi saatu vain edulliset pienet varaosat. Koska emme voineet tietää, milloin kaveri pääsisi takaisin töihin, piti meidän katsoa muita vaihtoehtoja. Saksasta löytyi firma, joka myy koko tätä pakettia, tietenkin sen uudempaa versiota, jossa lukee Lewmar.

Muoviosan halkeama meillä oli ollut jo pitkään, mutta nyt vasta Whangareihin palatessa huomasimme ongelman. Olemme vaihtaneet hydraulipumpun Jefan direct driveen. Taurangassa meni myös autopilotin aivot uusiksi. Molemmat uudet tulokkaat ovat hieman agressiivisempia kuin edeltäjänsä. Purjehduksen kannalta tämä on hyvä asia, mutta ruorista alkoi kuulumaan ihmeellinen kolahdus. Tämä uusi ääni ei kuulunut koko ajan, vain silloin kun tuulta oli reippaasti ja korkeat aallot vyöryivät perän takaa. Sellaisia olosuhteita ei ole joka päivä, joten nähtäväksi jää, onko uusilla osilla mitään merkitystä. Autopilotti kääntää peräsinakselia kannen alla, mutta itse ruorissa on kuitenkin sen verran massaa, että sen suunnan kääntäminen nopeasti on melko rajua. Käsiohjauksella yritettiin saada samaa ilmiötä aikaiseksi, mutta ei päästy lähellekään samaa ääntä vaikka kuinka rajusti yritettiin ohjata.

Tässä samalla olemme varautuneet sekä merelle että autioille Fidzin saarille.

Lähtöhaluja olisi jo aika kovasti, sillä meidän on taas näin syksyn tullen pitänyt kaivaa lämpöpatteri esille. Tänä aamuna oli ulkona vain 8 astetta. Viime talvena meillä oli kaksi tällaista, mutta toisesta on jo hankkiuduttu eroon, päätettiin, että lähdetään ennen kuin lämpötila laskee nollaan. Tulevalla viikolla pitäisi taas vähän helpotta, yölämpötilat on ehkä 15 astetta.

Merelle ei menty, mutta isopurje nostettiin silti. Reiviköysiä vähän uudistettiin ja haluttiin varmistaa, että mikään ei ole solmussa. Ei ollut.

Ihan tästä kulmasta ei tätä maisemaan joka päivä katsota, mutta silti alkaa tuntua, että tämä maisema on nähty.

Olisimme kenties jo lähteneet eilen, kun meidän pari kaveria lähti täältä, mutta odotimme vielä niitä ruoritolpan osia. Yleensä paketit ovat tulleet tullista päivässä tai kahdessa, tällä kertaa meni kaksi viikkoa. Emme siis ehtineet tuohon ikkunaan, kun paketti saapui vasta tänään.

Seuraava meille sopiva sääikkuna olisi huomenna. Mutta koska emme tienneet milloin meidän paketti saapuu, emme voineet myöskään tehdä viimeisiä viime hetken valmisteluja, kuten tuoreiden hedelmien hankintaa. Tullillekin pitää hieman antaa valmistautumisaikaa, sillä jos paikallinen tullimies on vapaalla, tulee tullit hoitamaan lähtöselvityksen Aucklandista, vähintään parin tunnin ajomatkan päästä.

Aina myös tulee jotain uusia töitä. Yhtenä iltana tuli mieleen testata meidän valot. Kaikki muut toimi hyvin, mutta maston huipussa ankkurivalo ei syttynyt. Tänään kiipesin mastoon sitä tutkimaan. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta liittimiä ropaamalla valo alkoi toimimaan. Hyvä, jos toimii, mutta vähän huolestuttavaa, kun varsinaista syytä ei löytynyt. Meillä on kuitenkin peräkaaressa toinen ankkurivalo, joten jos ongelma uusiutuu, on meillä ihan lailliset valot,vaikkakin maston huipussa oleva on parempi, sillä väkisinkin masto pimentää alavalolta pienen sektorin. Ankkurissa vene kuitenkin onneksi yleensä liikkuu sen verran, että tämä ei ole turvallisuuden kannalta suuri ongelma.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän sääikkuna kohti Fidzia aukeaisi ehkä ensi viikon torstain ja sunnuntain välillä. Nähtäväksi jää, niin pitkälle sääennusteet eivät ole kovin luotettavia. Joka tapauksessa seuraavan ikkunan tullen meidän pitäisi olla valmiit lähtemään.