Seuraavassa sääikkunassa lähdetään

Jonna 13.5.2022 11:03:20 EEST

S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Edellisessä blogissa odotettiin kuivalle maalle pääsyä. Marsden Cove Marinassa on hienot laitteet. Tämä traileri on meitä pikkuveneitä varten. Suurempi traileri on valtava ja hydraulisesti säädettäviä tassujakin taitaa olla toistakymmentä, tässä on vain neljä. Hieno peli tämä pienempikin on. Jos tästä eteenpäin on valittavana tällainen tai nostoliinoja käyttävä kone, niin kyllä me tällainen ennemmin valitaan.  

Meidän potkuriakselin kolina oli ilmeisesti on täysin harmiton. Kun meidän melko jyrkässä kulmassa olevan potkuriakselin pyörintä alkaa hidastumaan, alkaavat potkurin lavat akselin vielä hieman pyöriessä lerpahtelemaan alas. Näin nyt ainakin uskotaan, ihan uskottava selitys ja mitään muutakaan ongelmaa ei näkynyt.

Meidän telakointi ei kuitenkaan ollut ihan turha. Potkuri sai uuden Propspeedin pintaan, pohja tuli kaikkia koloja myöten huolellisesti putsattua ja pari pienen pientä hommaa tehtiin perän uimatasolla, jotka oli helpompi hoitaa kuivalla maalla kuin vedessä.

Tämän veneen omistajalla taitaa ongelmia sen sijaan riittää, tai ainakin töitä. Betoniveneen rungossa oli valtavia aukkoja. Veneen alla oli korkea keko piikattua betonia. Vähän pitää vielä ahertaa ennen kuin tuo vene kelluu.

Tämä maisema ei ollut meille aivan se mieleisin.

Niinpä kaksi yötä kuivalla maalla riitti meille ja pian olimme taas takaisin vedessä. Täällä hommat toimi niin nopeasti, että tarkoitus oli mennä polkupyörälle kuvaamaan tätä kuljetusta toisesta suunnasta, mutta en ehtinyt edelle. Päivän aikana kahdella eri traktorilla ja trailerilla veneitä meni tosi monta ylös ja alas.

Ihan kaikki hommat ei silti tullut tehtyä, niin kuin ei veneessä koskaan. Meidän Whitlock Cobra ruoritolppa ja sen osat ovat reilun 30 vuoden aikana tehneet paljon töitä. Tuo valkoinen osa kuitenkin on valitettavasti muovia ja on hieman haljennut. Whitlock on samana vuonna, kun meidän vene on laskettu veteen, vaihtanut materiaalin alumiiniin. Meille se ei valitettavasti vielä ehtinyt. Hyvin toki tuo on palvellut, mutta nyt siinä oli halkeama. Yritettiin ensin Englannista tilata vain uusi osa vanhan tilalle. Valitettavasti pienen firman omistaja oli kotona Koronan kourissa, vastasi kuitenkin sähköpostiin. Sieltä olisi saatu vain edulliset pienet varaosat. Koska emme voineet tietää, milloin kaveri pääsisi takaisin töihin, piti meidän katsoa muita vaihtoehtoja. Saksasta löytyi firma, joka myy koko tätä pakettia, tietenkin sen uudempaa versiota, jossa lukee Lewmar.

Muoviosan halkeama meillä oli ollut jo pitkään, mutta nyt vasta Whangareihin palatessa huomasimme ongelman. Olemme vaihtaneet hydraulipumpun Jefan direct driveen. Taurangassa meni myös autopilotin aivot uusiksi. Molemmat uudet tulokkaat ovat hieman agressiivisempia kuin edeltäjänsä. Purjehduksen kannalta tämä on hyvä asia, mutta ruorista alkoi kuulumaan ihmeellinen kolahdus. Tämä uusi ääni ei kuulunut koko ajan, vain silloin kun tuulta oli reippaasti ja korkeat aallot vyöryivät perän takaa. Sellaisia olosuhteita ei ole joka päivä, joten nähtäväksi jää, onko uusilla osilla mitään merkitystä. Autopilotti kääntää peräsinakselia kannen alla, mutta itse ruorissa on kuitenkin sen verran massaa, että sen suunnan kääntäminen nopeasti on melko rajua. Käsiohjauksella yritettiin saada samaa ilmiötä aikaiseksi, mutta ei päästy lähellekään samaa ääntä vaikka kuinka rajusti yritettiin ohjata.

Tässä samalla olemme varautuneet sekä merelle että autioille Fidzin saarille.

Lähtöhaluja olisi jo aika kovasti, sillä meidän on taas näin syksyn tullen pitänyt kaivaa lämpöpatteri esille. Tänä aamuna oli ulkona vain 8 astetta. Viime talvena meillä oli kaksi tällaista, mutta toisesta on jo hankkiuduttu eroon, päätettiin, että lähdetään ennen kuin lämpötila laskee nollaan. Tulevalla viikolla pitäisi taas vähän helpotta, yölämpötilat on ehkä 15 astetta.

Merelle ei menty, mutta isopurje nostettiin silti. Reiviköysiä vähän uudistettiin ja haluttiin varmistaa, että mikään ei ole solmussa. Ei ollut.

Ihan tästä kulmasta ei tätä maisemaan joka päivä katsota, mutta silti alkaa tuntua, että tämä maisema on nähty.

Olisimme kenties jo lähteneet eilen, kun meidän pari kaveria lähti täältä, mutta odotimme vielä niitä ruoritolpan osia. Yleensä paketit ovat tulleet tullista päivässä tai kahdessa, tällä kertaa meni kaksi viikkoa. Emme siis ehtineet tuohon ikkunaan, kun paketti saapui vasta tänään.

Seuraava meille sopiva sääikkuna olisi huomenna. Mutta koska emme tienneet milloin meidän paketti saapuu, emme voineet myöskään tehdä viimeisiä viime hetken valmisteluja, kuten tuoreiden hedelmien hankintaa. Tullillekin pitää hieman antaa valmistautumisaikaa, sillä jos paikallinen tullimies on vapaalla, tulee tullit hoitamaan lähtöselvityksen Aucklandista, vähintään parin tunnin ajomatkan päästä.

Aina myös tulee jotain uusia töitä. Yhtenä iltana tuli mieleen testata meidän valot. Kaikki muut toimi hyvin, mutta maston huipussa ankkurivalo ei syttynyt. Tänään kiipesin mastoon sitä tutkimaan. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta liittimiä ropaamalla valo alkoi toimimaan. Hyvä, jos toimii, mutta vähän huolestuttavaa, kun varsinaista syytä ei löytynyt. Meillä on kuitenkin peräkaaressa toinen ankkurivalo, joten jos ongelma uusiutuu, on meillä ihan lailliset valot,vaikkakin maston huipussa oleva on parempi, sillä väkisinkin masto pimentää alavalolta pienen sektorin. Ankkurissa vene kuitenkin onneksi yleensä liikkuu sen verran, että tämä ei ole turvallisuuden kannalta suuri ongelma.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän sääikkuna kohti Fidzia aukeaisi ehkä ensi viikon torstain ja sunnuntain välillä. Nähtäväksi jää, niin pitkälle sääennusteet eivät ole kovin luotettavia. Joka tapauksessa seuraavan ikkunan tullen meidän pitäisi olla valmiit lähtemään.

Melkein lähtökuopissa

Jonna 28.3.2022 11:30:43 EEST

S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Iiris on jo tullilaiturissa Marsden Cove Marinassa, mutta emme kuitenkaan ole vielä lähdössä minnekään ainakaan seuraavaan kuukauteen. Pandemian alun jälkeen Opua on ollut ainoa satama, jonne huviveneet ovat voineet saapua ulkomailta. Niinpä täällä marina on ottanut paikat muuhun käyttöön. Tarvetta paikoille myös on, sillä nytkin oli 12 metriset paikat jo loppu ja meidät laitettiin 14 metriseen paikkaan, onneksi kuitenkin laskuttavat veneen koon mukaan.

Me olisimme jo valmiit lähtemään, mutta Eteläisen-Tyynenmeren hirmumyrskykausi jatkuu vielä huhtikuun, joten aikaisintaan huhti-toukokuun vaihteessa lähdemme kohti Fidziä.

Ja eipä venekään taas ole aivan valmis lähtöön. Tai oli, mutta aina tulee jotain pientä huollettavaa. Kun kolme viikkoa sitten palasimme Whangareihin, huomasimme potkuriakselista kuuluvan ylimääräisen kolinan. Moottorilla ajaessa sitä ei huomaa, mutta kun nostamme purjeet ja sammutamme moottorin, pyörii meidän potkuri hetken vapaasti kunnes laitamme vaihteen päälle. Tässä vaiheessa kuului kolina jota ei pitäisi kuulua. Paikallistimme äänen potkurin ja sitä lähimmän laakerin paikkeille.

Whangareissa juttelimme sekä ammattilaisten että amatöörien kanssa. Moni oli sitä mieltä, että potkurissa voisi vain olla vähän kookkaampi näkki tai osteri. Kaupungissa vesi on kuitenkin sameaa ja ällöttävää, joten ei tullut siellä mieleenkään sukeltaa potkuria tarkastamaan.

Vedenalaiset työt piti siis unohtaa hetkeksi ja oli aika asentaa uusi tuulimylly. Pari vuotta sitten teetätimme tolpan toiselle tuulimyllylle ja asensimme siihen SilentWindin. Toiseen tolppaan jäi henkitoreissaan tärisevä Suomesta hankittu AirBreeze, joka oli valitettavan lyhytikäinen. Emme kuitenkaan halunneet ostaa kahta samanlaista myllyä kerralla. Nyt saimme kesän aikana hyviä käyttökokemuksia, joten uskalsimme tilata toisen samanlaisen. Viimeisin testi oli Taurangan myrsky. Hetken jo luulimme sen olevan mennyttä kalua kun 25 m/s puuskassa kuului kamala vinkuna ennen kuin automaattinen jarru sai lavat pysähtymään. Olimme varmoja, että se oli nyt sitten siinä. Kelin kevennyttyä se kuitenkin jatkoi tyytyväisenä töitään. Meillä oli jo lasku uudesta myllystä odottamassa sähköpostissa ja seuraavana päivänä maksoimme sen tyytyväisinä.

Timo teki korkean paikan työt.

Ja minä hoidit kytkennät vähän ahtaammassa paikassa.

Whangareissa on viime vuosina panostettu paljon ihmisten viihtyvyyteen, sekä paikallisten että turistien. Tässä on vasta valmistunut taidemuseo. Näyttelyä emme käyneet katsomassa, mutta syntymäpäiväni kunniaksi kävimme siellä sijaitsevassa ravintolassa syömässä. Ennen päivällistä oli pienet juhlat marinassa. Lähes kaikilla on ollut marinassa tapana kutsua koko marinan porukka drinkeille kun on jotain juhlittavaa. Syntymäpäivät, vesillelasku, läksiäiset, riittäähän niitä syitä. Meillä tuli tässä samalla ehkä hoidettua ne läksiäiset synttäreiden varjolla. Autokyydillä tulee vielä varmasti Whangareissa käytyä ennen lähtöä, mutta veneellä tuskin enää ajamme takaisin ylös jokeen.

Tänään kävin sukeltamalla tarkistamassa potkurin. Aivan puhdas se ei ollut, mutta ei kovin huonossakaan kunnossa. Puhdistuksen jälkeen oli koeajon aika. Täysi vauhti päälle ja sitten moottorin sammutus. Sama kolina siellä oli edelleenkin. Ylihuomenna nousemme telakalle täällä Marsden Cove Marinassa selvittämään potkuriakselin kolinaa.

Tuntuu, että vähän joka paikassa on täyttä. Saimme viimeisen telakkapaikan. Seuraavien pitää odottaa, että veneitä tulee takaisin veteen.

Kesä meni, takaisin Whangareissa

Jonna 8.3.2022 9:17:07 EET

S 35° 43.690', E 174° 20.030'

Iiris ankkurissa Tauranga Harbourissa Omokoroan edustalla. Myrskyn jälkeen todellakin tulee aina poutasää. 

Olimme päättäneet lähteä takaisin kohti pohjoista, mutta tuulet myös päättivät puhaltaa sieltä. Kiirettä meillä ei ollut minnekään, joten oli aika välillä heittäytyä turistiksi. No, Omokoroassa ei paljon nähtävyyksiä ollut. Mr Gerald V Crapp on tässä ikuistettuna, hän eli ja syntyi Omokoroan niemellä ja vuonna 1975 lahjoitti niemen kärjen valtiolle ja siitä tehtiin suojelualue. Tässä olikin sitten kaikki merkittävimmät paikalliset turistikohteet.

Alue sinänsä oli hieno. Puut oli ehkä mielenkiintoisempia kuin patsaat, ainakin suurempia ja näyttävämpiä. Timo kuvassa mittatikkuna.

Myrsky oli maissakin tehnyt tuhojaan. Puita ja oksia oli katkennut jonkin verran. Myös sähköt olivat menneet koko niemeltä. Me huomasimme sen vasta myrskyä seuraavana päivänä, kun meidän kännyköistä hävisi internet. Ehkä lähimmästä tukiasemasta oli loppunut akku.

Historiallisen alueen jälkeen jatkettiin niemen kävelypolkua. Jos en olisi tästä etukäteen lukenut, niin en tiedä olisimmeko uskaltaneet jatkaa matkaa. Vähän tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun takapihalla.

Itse kylä oli melko korkealla ja rannat olivat jyrkät. Vähän väliä kuitenkin meni portaat tai polku alas rantaan. Aina alhaalta löytyi ainakin paikallisten kajakkeja tai pienia soutuveneitä. Tässä sattui olemaan jopa picnic-alue.

Monessa paikassa portaat jatkuivat aivan rantahiekalle asti. Tuo puun runko oli tuossa ollut varmasti jo kauan. Hienoa oli se, että rankaa ei oltu ruvettu poistamaan ja pilkkomaan, siihen oli vain pultattu kiinni portaat, jotta huonompijalkaisempikin pääsee uimaan.

Yhtenä päivänä meillä oli jännittävää seurattavaa. Tai olisi ehkä ollut, jos olisi ollut tuulta. Tämä kuva on otettu vähän ennen lähtöä, kun kaikki veneet ajoivat lähtölinjaa kohti koneella. Kun oli lähdön aika, kaikki veneet liikkuivat vuorovesivirran mukana takaperin. Yksi toisensa jälkeen laskivat ankkurin. Ehkä tunti lähdön jälkeen alkoi tuuli vähän viriämään ja aloimme taas kuulla ankkuriketjujen kolinaa. Vähän siitä eteenpäin kaikki pääsivät linjan yli. Lyhyen lenkin kävivät heittämässä, parin tunnin sisään olivat jo takaisin. Ehkä lauantain purjehduskilpailua tärkeämpää oli venekerholla jatkunut jälkipeli.

Muutama viikko sitten olin putsannut pohjaa marinassa. Siellä sukellusaika oli kuitenkin vuorovesivirran vuoksi hyvin rajoitettu. Pahimmillaan marinan läpi vesi virtasi parin solmun nopeudella, siinä ei paljon enää pysyisi veneen alla. Sukellusaika oli siis vain reilu puoli tuntia ylä- tai alavedellä. En saanut siellä pohjaa ihan vielä valmiiksi. Sen lisäksi jäimme vielä Taurangan sisävesille muutamaksi viikoksi aivan kamalan rehevöityneeseen veteen. Kun vihdoin lähdimme merelle, oli meidän vauhti taas aivan hukassa. Heti seuraavassa mahdollisessa paikassa oli taas aika jatkaa pohjan siivoamista. Nyt vesi oli niin lämmintä, että kipparikin ustaltautui veteen.

Edellisessä blogissa tätä vasta rakennettiin. Meidän uusin miehistön jäsen: automaattiohjaus "Benkku". Meillä on tässä viime viikkoina ollut ihan reippaita tuulia ja varsinkin jyrkkää peräntakaista aallokkoa kaukaa valtamereltä. Hyvin on Benkku pärjännyt. Meillä on pitkään ollut vähän puutetta hyvästä ulkonäytöstä ja kerran jopa harkitsimme tämän samaisen näytön hankkimista. Sen verran kallis oli, että jäi silloin hankkimatta. Nyt oli pakko hankkia ja olemme olleet oikein tyytyväisiä.

13 vuotta sitten olimme edellisen kerran purjehtimassa Uudessa-Seelannissa vanhempieni vieraina. Silloin kiipesimme Great Barrier Islandilla sen korkeimmalle huipulle, joka kurottautuu yli 600 metrin korkeuteen. Ehkä se on joku noista huipuista. Tällä kertaa jäi kuitenkin valloittamatta. Syksy tekee tuloaan ja säät ovat muuttuneet paljon kesää epävakaisemmiksi, sadekuuroja tulee tuon tuosta.

Vähän kuitenkin piti vaelluspoluille päästä. Yhden vesiputouksen löysimme. Ilmeisesti ei vielä sää ole aivan tarpeeksi epävakaista, sillä aika naurettavan lirun löysimme. Ympäröivästä maastosta voi kuitenkin päätellä, että joskus vettä virtaa ihan reilusti.

Tänään saavuimme takaisin Whangareihin. Ihan näin pian meidän ei tänne pitänyt tulla, mutta vaihteeksi toimitusketjussa oli positiivinen yllätys. Meidän uuden tuulimyllyn piti lähteä Portugalista vasta näinä päivinä, mutta yllättäen lähtikin matkaan viikkoja aiemmin. Tänään paketti on jo meidän kanssa samalla paikkakunnalla, huomenna ehkä jo saamme sen.

Tuulimylly on yksi niistä muutamista valmisteluista, mitä meidän täytyy nyt ruveta tekemään. Vaikka vene onkin täydessä purjehduskunnossa, on aina jotain mitä voisi tai pitäisi vielä tehdä. Rajat alkavat täälläkin päin maailmaa aukeamaan. Fidzi on ollut auki lähes koko ajan, mutta sieltä pitää päästä turvaan kun seuraava syklonikausi alkaa. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani, puhelimeen kilahteli viestejä, sieltä tuli meidän Australian 12kk viisumit. Eli jos ei jotain uutta mullistavaa tapahdu, niin toukokuussa on aika jatkaa matkaa.

Ankkurielämää syklonin jämä seurana

Jonna 14.2.2022 11:21:09 EET

S 37° 37.430', E 176° 3.270'

Oltiin Taurangan marinassa ehkä vähän liiankin kauan.Tarkoitus oli vain odottaa lämmityskauden loppua, mutta syistä ja toisista laiturielämä jatkui kauemmin kuin oli suunniteltu. Nyt olemme kuitenkin vihdoin päässeet takaisin meille ehkä vähän tutumpaan elämäntapaan eli asumaan ankkurissa.

Aika raju paluu ankkurielämään. Taurangan vesiltä emme vielä ole lähteneet, mutta täällä on melko laaja sisäsaaristo, jonne jäimme vielä viikoksi, sillä luvassa oli hieman huonoa säätä.

Palataan vielä takaisin laituriin. Yksi syy lähdön viivästymiseen oli vanhan autopilotin äkkikuolema. Timo oli jo pitkään tehnyt töitä meidän mittaridatan saamiseksi tietokoneen näytölle ja kaikki alkoi olla valmiina. Yhtenä päivänä juuri ennen kauppaanlähtöä muistin, että ruorikulma puuttuu vielä uudelta näytöltä. Timo jäi jatkamaan ohjelmointitöitä. Kun palasin takaisin, oli Timolla naama vähän väärinpäin. Taurangaan ajettiin täysin toimivalla autopilotilla. Nyt Timo oli laittanut sen päälle ja näyttöön ilmestyi vähän normaalia vakavampi virheilmoitus. Luettuamme ohjekirjaa ja tarkistettuamme kaikki kytkennät oli diagnoosi musertava. Autopilotin aivot eli tietokone oli tullut tiensä päähän. Tämä järjestelmä on asennettu vuonna 2007 eli ei se nyt oikeasti niin kovin vanha ole. Toki nykyelektroniikasta kun on kyse niin 15 vuotta taitaa olla jo hyvä suoritus. Jos huonosta tilanteesta jotain positiivista haluaa löytää, niin tämä ongelma tuli laiturissa eikä esimerkiksi 1000 mailia seuraavasta rannasta. Toki merellä meillä on myös tuuliperäsin käytettävissä, mutta kyllä vahva autopilotti on mukavuuden lisäksi myös turvallisuuskysymys.

Maailma muuttuu nopeasti ja ei riittänyt, että olisi vain hankittu uusi tietokone, uusiksi meni myös autopilotin ohjain. Vanhaa autopilottia ohjattiin pitkän johdon päässä olevalla kaukosäätimellä, jossa oli siis näyttö ja kaikki muutkin tarpeelliset toiminnot. Kiinteää ohjausyksikköä ei tässä veneessä ole vielä koskaan ollut, nyt on. Mutta sehän ei ole niin yksinkertaista asentaa näyttöjä ja ohjausyksiköitä veneeseen, missä sellaista ei ole aiemmin ollut. Sinä iltapäivänä, kun autopilotin uudet osat saimme, pystyimme jo testaamaan sitä. Mutta siihen, että saatiin näyttö ja ohjain asennettua meni seuraavat pari päivää. Lopputuloksesta tulee kuva ehkä joskus myöhemmin, mutta toistaiseksi olemme ihan tyytyväisiä. Siitä nyt ei vain satu olemaan kuvaa ja tätä kirjoittaessa ulkona on jo liian pimeää kuvausta varten.

Yhtenä päivänä olin taas pyöräilemässä sillan yli kaupunkiin ja kauppaan. Sillanpielessä piti mennä tätä saalista katsomaan vähän lähempää. Ilmeisesti oli aika kovasti pistänyt vastaan, sillä sen kalastanut kaveri vielä nojasi kaiteeseen puuskuttaen. 15 kg oli arviolta tämän saaliin paino.

Kun saimme autopilotin asennettua oli vihdoin aika siirtyä ankkuriin. Merelle emme vielä lähteneet, vaan jäimme odottamaan parempia säitä saarten suojaan. Nyt oli viimein aika laittaa myös jolla ajokuntoon. Toki meillä olisi ollut aikaa siihen paljon aikaisemminkin, mutta jotenkin tuo perämoottorin huolto ei koskaan ole ollut lähellä meidän sydäntä. Ehkä pitäisi olla, saattaisi toimia paremmin. Jollan pumppaus, jolla veteen ja kone perään. Emme halunneet yrittää käyttää konetta kuivilla, jottei jäähdytyksen siipipyörä vaurioituisi yli kahden vuoden käyttämättömyyden jälkeen. No, vesi kyllä kiersi hyvin, mutta polttoaine tulvi ensin liikaa ja sitten liian vähän. Kaksi kertaa Timo avasi ja putsasi kaasarin ja johan alkoi kone kehräämään. Niin nätisti kuin nyt 2 tahti koneet kehrää. 

Ja sitten olikin aika sille huonolle säälle, minkä vuoksi emme vielä olleet lähteneet merelle vaikka olimme olleet ankkurissa jo reilun viikon. Syklooni Dovi oli kehittynyt jossain Fijin ja Uuden-Kaledonian välillä. Mehä olemme tulleet Uuteen-Seelantiin juuri sen vuoksi, että olemme täällä turvalla sykloneilta. Tai niin ainakin ennen oli. Nyt merivesi on toista vuotta ennätyslämmintä ja "normaalisti" trooppiset syklonit kuolevat pois, kun joutuvat viileämmille vesille. Kyseessä ei enää ollut trooppinen myrsky, koska emme ole tropiikissa, mutta myrsky ei sitä tainnut tietää. Se pyyhälsi Uuden-Seelannin yli aiheuttaen paljon tuhoja. Osan tuhoista teki rankkasateet aiheuttaen maanvyörymiä, osan tuhoista teki kaatuneet puut ja osa oli sitten vain yksittäisille ihmiselle koituvia onnettomuuksia kuten veneiden irtoaminen poijusta. Opuassa oli kuulemma ollut 75 solmua (38 m/s) tuulta. Meillä oli VAIN 53.3 solmua (27 m/s). Tuulen voimakkuudesta saa jonkun käsityksen, kun Aucklandin miljoonakaupungin tärkein silta suljettiin useammaksi tunniksi kovan tuulen vuoksi.

Meillä oli kaikki periaatteessa ihan hyvin. Ennen myrskyn alkua mietimme ankkuripaikan vaihtoa. Ennusteessa kuitenkin oli kova tuuli vuorotellen eri suunnista, kun matalapaineen keskus pyyhkäisi Uuden-Seelannin yli. Ketjua laitoimme kuitenkin lisää, 6 metrin vedessä meillä oli 60 metriä ketjua ulkona. Ihan kaikkea emme viitsineet laittaa, joku raja liioittelullakin. Ennuste oli kuitenkin vain 30 solmua (15 m/s) ja puuskat 35 solmua (18 m/s). Kunnes seuraava ennuste oli 40 solmua (20 m/s) ja puuskat 50 solmua (26 m/s).

Ennusteen päivittyessä tuuli jo aika kovaa. Yleensä olemme myrskyn uhatessa ottaneet jollan kannelle. Nyt tuuli jo melko kovaa, joten jollan kannelle ottaminen olisi jo vähän vaatinut raaempaa voimaa. No, kyllähän se siinä pärjää, mehän olemme suojaisessa paikassa. Jolla on kannatuksessa spinnun nostimella, sen lisäksi perän hännän ympäri on liina ja keulaköysi on kireällä. Näin se meillä on aina normaali ankkurielämässä kaikki yöt. No, nyt ei ollut yö eikä normaali sää. Parissa puuskassa se sai jo tuulta alleen ja kallisteli kovasti venettä kohti. Kunnes ehkä kaikkein kovimmassa puuskassa, jossa Iiriskin kallistui n. 15 astetta oli jolla kyljellään Iiriksen kyljellä. Emme olisi halunneet mennä kannelle, mutta ei auttanut. Vesi lensi ympärillä ja kasteli minut läpimäräksi. Hännän ympärillä ollut liina oli jotenkin luiskahtanut paikoiltaan ja perämoottori oli kaiteen välissä.Pakko oli jotain tehdä. Airot meillä on aina narulla kiinni jollassa, joten ne saatiin vedettyä vedestä takaisin. Myös bensatankki oli köytetty kiinni. Tovin äherrettyämme saimme kaikki ylimääräiset kamat siivottua talteen ja jäljellä oli vain jolla ja perämoottori. Pikkuhiljaa saimme sen takaisin oikeaan asentoon ja laitoimme vähän lisänaruja. Sitä emme voineet millään estää että jatkossakin se puuskissa kääntyi kyljelleen, mutta nyt se palasi aina kiltisti takaisin. Ensi kerralla, kun on kovempaa keliä tiedossa, niin varmasti nostamme sen taas kannelle. Toistaiseksi muita vaurioita ei ole havaittavissa, mutta tuossa kuvassa vielä näkyvä penkki on häipynyt. Ilmeisesti silloin kyljellään ollessaan on ponttoonit vähän painuneet yhteen ja sinne meni.

Usein varoitetaan nopeasti laskevasta ilmanpaineesta. Tällä kertaa se pahin keli tuli tuon nousun aikana. Tämä kuva on otettu illalla, kun tuuli oli jo rauhoittunut. Aamulla paine oli jo 1022. Aika rajut vaihtelut.

Meidän ankkuripaikan paras puoli oli se, että ketään ei ollut lähellä. Kerran vähän kiikaroitiin, kun jotain oli liikkeellä. Meidän ja tämän veneen välissä oli kuitenkin alavedellä kuivava riutta, joten kovasti ei meitä uhannut. Tänään alavedellä tämä oli reilusti kuivilla, mutta se ei täällä ole kovin vakavaa, varsinkaan katamaraanille.

Myrskyn jälkeen seuraavana päivänä maisema oli tällainen. Myrskyn aikanakin meillä oli erikoinen säätila. Monessa paikassa oli ennätyssateita ja sen myötä maanvyörymiä ja tulvivia kellareita. Meillä aurinko paistoi lähes koko myrskyn ajan. Pisaraakaan emme saaneet taivaalta, merestä sen sijaan vene sai täyden suolakuorrutuksen.

Kun olimme testanneet perämoottorin uudestaan ja todenneet sen toimivaksi, oli aika mennä maihin. Aamulla tilasin kaupasta kotiinkuljetuksella ruokaa ja juomaa taas pariksi viikoksi. Osoitteena oli paikallinen veneluiska venekerhon vieressä. Toimitusaika klo 16-19. No mikäs siinä, mennään terassille odottamaan. Eipä menty, kun oli maanantaina kiinni. Tänään oli myös sadekuuroja luvassa. Päivän ainut ja aika raju kuuro osui juuri siihen hetkeen, kun kuljetus saapui, lastasimme jollan ja ajoimme kotiin. Kun pääsimme veneelle, sade loppui. Tiesimme, että kyseessä on vain kuuro, mutta pakkohan se oli saada jääkaappiin menevät tavarat mahdollisimman nopeasti perille.

Nyt on taas varastot täydennetty ja huomenna ehkä jatkamme matkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä pidemmälle etelään, mutta nyt kesä alkaa jo olla sen verran lopuillaan, että suuntaamme keulan takaisin kohti pohjoista. Ei se paljon haittaa, sielläkin on paljon hienoja paikkoja nähtäväksi. Uudessa-Seelannissa kuitenkin pysymme edelleen ainakin toukokuuhun asti.

Hyvää joulua helteisestä Uudesta-Seelannista

Jonna 24.12.2021 8:04:07 EET

S 37° 40.230', E 176° 10.660'

Kotia ei tarvitse koristella jouluisin värein, kun ulkoa löytyy tämän näköisiä puita.

Kun saavuimme viime kuussa Taurangaan, oli meillä vain yksi polkupyörä. Nyt meillä on kaksi ja se ensimmäinenkin on jo myyty. Tavallisen kokoinen pyörä on aika vaikea veneessä. Sattumalta löysin nettihuutokaupasta meille uudet pyörät. Ensin yhden ja seuraavalla viikolla toisen. Kyllä ne vieläkin vie veneessä paljon tilaa, mutta nyt ne on jotenkin mahdollista pakata mukaan.

Ilman polkupyöriä Tauranga vaikutti ensin tosi tylsältä, sillä marina on aivan maantien varressa. Ensin pitää kulkea reilu kilometri liikenteen melussa sillan yli. Kevyenliikenteen väylä on kyllä hyvä ja erotettu betonibuurilla muulta liikenteeltä, mutta kun rekat jyristää muutaman metrin päässä 80 km/h, niin nautinto on kaukana.Sillan jälkeen löytyy kuitenkin hienoja paikkoja. Kaupungin keskusta on tosi mukavaksi rakennettu ja yllättäen tästä automaasta löytyy jopa kävelykadun pätkiä. Nyt polkupyörillä sillan yli menee yhdessä hujauksessa.

Kauas ei tarvitse myöskään mennä, että pääsee luonnon keskelle. Kosteikon keskelle on rakennettu kilometritolkulla kulkureittiä. Kuten kuvasta ehkä näkyy, ihan suora ei reitti ole vaan mukavasti kiemurtelee vähän sinne ja tänne. Puukannen päälle on myös laitettu kumiverkko, joten reitti ei koskaan voi olla liukas.

Toinen mukava pyöräreitti on rantaa pitkin. Sieltä ei valitettavasti ole tarttunut kuvia mukaan.

Ja tietenkin pyörät ovat kätevät asioiden hoitamiseen ja kaupassa käymiseen.

Vasemmassa reunassa on äskeinen ulkoilureitti. Keskellä satamaa vartioiva Mount Maunganui. Oikealla puiden takana alkaa Taurangan keskusta.

Täällä joulu on keskellä kesää. Tässä uimalaituri aivan kaupungin keskustassa. Tänä jouluna olemmekin saaneet nauttia poikkeuksellisen helteisistä keleistä. Tänään mittari on noussut jopa yli 30 asteen mikä on Uudessa-Seelannissa tosi paljon.

Hyvää joulua kaikille lukijoillemme niin talven kuin kesän keskelle!

Purjehduskausi avattu

Jonna 11.11.2021 9:32:11 EET

S 37° 40.230', E 176° 10.660'

Parin viikon päästä tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun saavuimme Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen emme ole nähneet auringon nousevan horisontista.

Olimme jo muutaman viikon odottaneet sopivaa keliä purjehtia Taurangaan, jonne Marsden Covesta on matkaa noin 150 mailia. Tarkoitus oli jakaa matka muutamaan mukavaan päiväpurjehdukseen. Pisin päivämatka olisi ollut Marsden Covesta Coromandel-niemen kärkeen n. 60 mailia. Ei mikään mahdoton päivämatka silloin kun päivänvaloa on noin 14 tuntia vuorokaudessa. Koronarajoitukset kuitenkin puuttuivat peliin. Aucklandissa on vielä tiukka koronasulku ja se on eristetty muusta maasta. 

Halusimme siis siirtyä paikasta A paikkaan B. Valitettavasti Great Barrier Island on osa Aucklandia ja Aucklandin rajan yli kulkeminen ilman pätevää syytä on ehdottomasti kielletty, maanteillä on tiesulut. Monet olivat sitä mieltä, että veneellä voisi kuitenkin mennä suorinta tietä. Selvitimme asiaa ja totta oli, että veneitä oli mennyt suoraan. Lisäksi saimme kuulla, että laivasto partioi rajaa ja rajanylittäjät pidätetään. Lopulta saimme meripoliisilta virallisen vastauksen. Emme saa purjehtia Great Barrierin sisäpuolelta. Virallisesti raja ulottuu 12 merimailia vielä saaren rannasta merelle, mutta siihen he itse sanoivat, että siinä on omat riskinsä kiertää niin kaukaa, joten riittää, kun vain kierrämme saaren emmekä pysähdy siellä.

Tämähän ei ollut meille mikään varsinainen ongelma, kokonaismatkaa Taurangaan tämä pidensi vain noin 10 mailia, mutta ensimmäinen legi kuitenkin piteni 60 mailista 90 mailiin, joten yöpurjehdus oli edessä. Sää oli kuitenkin mitä mainioin. Keli oli hyvin kevyt, mutta uusilla purjeilla ja puhtaalla pohjalla melko sileässä veneessä Iiris kulki iloisesti. Välillä tuuli loppui ja piti ajaa koneella, mutta suurin osa matkasta päästiin kuitenkin purjeilla.

Lopulta teimme matkalla kolme pysähdystä. Yöpurjehduksen jälkeen lepäsimme päivän ja seuraavan yön Great Mercury Islandin suojassa. Seuraavat pysähdyspaikat olivat Slipper Island ja Mayor Island. Upeat maisemat olivat kaikissa, mutta kun niistä yrittää ottaa valokuvia ei ne näytä oikein miltään. Suurin osa saarista täällä on tosi korkeita. Se mikä kartassa näyttää pikku luodolta, voi todellisuudessa olla helposti Suursaaren korkuinen.

Lintuparvia tarkkailemme usein toiveikkaina. Usein linnut tarkoittavat kaloja ja valaita. Tällä kertaa nämä linnut olivat eri ruuan perässä kuin valaat tai delfiinit. Jonkin verran delfiinejä (tai valaita) tuli tälläkin reissulla nähtyä, mutta näyttävimmät olivat tänä aamuna, kun osa pienehköistä delfiineistä hyppäsi melkein kokonaan ilmaan. Voltteja eivät nämäkään valitettavasti tehneet.

Coromandelin nurkalla oli "Hole in the wall". Vasta kun otin tätä kuvaa, Timo huomasi, että taustalla oli myös toinen "hole". Hyvin erikoista täällä on se, että rannat ovat usein hyvin jyrkkiä ja monen sadan metrin korkuisia, mutta merenpohja on hämmästyttävän tasaista. Saatamme liikkua mailitolkulla ja veden syvyys muuttuu vain muutaman kymmentä senttiä.

Taurangan satama on Uuden-Seelannin suurin rahtisatama. Merimerkkejäkin oli moneen lähtöön, patsaan tarinaa emme vielä ole ehtineet selvittää. 

Kun ajoimme sisään satamaan oli virta melko kova, paikoitellen yli kaksi solmua. Marinasta meille oli annettu ohjeeksi jäädä marinan eteen ankkuriin odottamaan ylä- tai alavettä eli sitä hetkeä, kun vesi ei juurikaan virtaa kumpaankaan suuntaan. Kun ankkuroimme pari tuntia ennen ylävettä marinan eteen, ei meidän todellakaan tehnyt mieli lähteä laitureiden väliin. Ankkurissa loki näytti 1.5 solmua. Marinalla ei ole kuin kelluvat aallonmurtajat eli vesi virtaa täysillä sen läpi.

Tauranga on tosi tasainen ja meren puolella hiekkaranta on kilometrien mittainen. Mount Maunganui kuitenkin on mukava maamerkki sataman suulla, korkeutta vähän yli 200 metriä.

Nyt on kesän purjehduskausi meillä avattu, mutta varsinaista kiirettä meillä ei seuraavaan kohteeseen ole. Vietämme täällä ehkä kuukauden tai jotain. Aivan fantastinen tunne kuitenkin, kun pääsimme pitkästä aikaa oikeasti vaihtamaan maisemaa, ja varsinkin että pääsimme pitkästä aikaa oikeasti purjehtimaan.

Kevätvalmisteluja

Jonna 27.10.2021 10:58:29 EEST

S 35° 50.290', E 174° 28.100'

Meillä on nyt kevät ja on aika valmistautua kesäpurjehdukselle. Vene on viimeksi ollut ylhäällä syksyllä pääsiäisen jälkeen. Talvella viileämmässä vedessä veneen pohja ei likaannu ihan mahdottomasti, mutta kyllä puolessa vuodessa oli silti ehtinyt jonkinnäköinen lima ja pieni parta Iirikselle kasvamaan. Viileä vesi talvellakaan ei niin kovin kylmää ollut, pari kuukautta oli kuitenkin alle 15 astetta.

Mietittiin puhdistusvaihtoehtoja, vene kuiville vai minä märäksi. Kuvasta näkee lopputuloksen. 18 asteisessa vedessä sain pohjan aika helposti tunnissa putsattua. Muuten meni ihan hyvin, mutta pää meinasi paleltua. Seuraavaa kertaa varten pitää hankkia neopreenihuppu.

Lähdimme jo kuukausi sitten Whangereista. Kauas emme vielä ole päässeet, vain reilun kymmenen mailin päähän Marsden Cove Marinaan. Samassa joessa siis vielä olemme.

Ensimmäinen suurempi muutos takaisin "tavallisiksi" purjehtijoiksi oli, kun ostin polkupyörän ja myin auton pois. Nyt meidän kaikki omaisuus kulkee taas veneessä mukana. Alunperin ostimme auton Iiriksen telakoinnin ajaksi, jolloin se oli meille välttämätön. Kun sen sitten kuitenkin omisti, niin olihan se kätevää hoitaa sekä vene- että ruokatarvike ostokset sillä. Nyt oli kuitenkin aika luopua. 

Marsden Cove on kaivettu peltojen keskelle. Vanhempani kävivät täällä yli 10 vuotta sitten. Silloin ei ollut vielä kuin vain marina rakennettu. Nyt ympärille on rakennettu kokonainen asuinalue. Marinan suuremmat veneet eivät ihan jopa päivä liiku, mutta luiskalla on kauniimpina päivinä veneitä ja trailereita ihan ruuhkaksi asti.

Marinassa vedenkorkeus vaihtelee vuoroveden mukana. Asuinalueen keskelle kaivetut kanavat sen sijaan ovat sulun takana. Helpompi varmaan rakentaa, kun veden pinta ei paljon muutu.

Suurin osa veneistä sulkuporttien takana on moottoriveneitä, mutta pari purjevenettäkin sieltä löytyy.

Tätä asuinaluetta on kierretty lähes joka päivä. Aika tylsä lenkkipolku, mutta toisaalta siisti ja hyvin hoidettu. Lisäksi ihmiset täällä ovat hyvin ystävällisiä, lähes jokainen vastaantulija iloisesti toivottaa hyvät huomenet.

Paljon on jo rakennettu ja lisää on tulossa.

Tämä tie tullaan jossain vaiheessa purkamaan pois. Nyt se toimii patona uudelle alueelle.

Pari päivää sitten lähdin tihkusateisena iltapäivänä vielä vähän ulkoilemaan ja löysin ihan uuden lenkkipolun.

Sataman reunaan on jätetty kävelyreitti. Sataman aitakin on mukavan paksu lauta-aita, joka pitää aika hyvin sataman mölyt ja pölyt.

Reitin päähän satama-aidan viereen on rakennettu laituri kalastamista varten.

Aidan raosta pääsin myös vähän kurkistamaan sataman puolelle. Täältä viedään Kiinaan paljon raakapuuta.

Tämä kuva on menomatkalta. Takaisin tullessa vesi oli vielä vähän laskenut, joten kävelin vielä kilometrin verran "merelle" hyvin lähelle marinan sisäänajoväylää. Kuivin jaloin en kuitenkaan löytänyt muuta "rantautumispaikkaa", joten piti kävellä takaisin. Aika hassua, kun ei ole tottunut kävelemään merenpohjaa pitkin.

Nyt kun kevätvalmistelut alkaa olla hoidettu, on aika suunnitella kesäpurjehdusta. Meille on nyt myönnetty viisumit ensi vuoden kesäkuun loppuun saakka. Paras aika lähteä pois Uudesta-Seelannista on touko-kesäkuussa. Silloin toivottavasti rajat ovat vähän enemmän auki kuin nyt. Siihen saakka on tarkoitus tutkia Uuden-Seelannin rannikkoa. Viime kesä meni veneremonteissa, nyt on aika vihdoin nauttia purjehduksesta ja uusista seikkailuista.