Porthsmouth - Philipsburg

Jonna 23.3.2016 21:44:43 EET

N 18° 2.428', W 63° 5.583'

Dominican toiseksi suurin kaupunki Porthsmouth oli minulle ennestään tuttu 16 vuoden takaa. Yritän välttää kaikkia negatiivisia ajatuksia, mutta lähestyessämme Porthsmouthia, en voinut olla muistelematta sitä roskaista ja sotkuista pientä kylää, missä olin kerran vieraillut. Vuodet olivat kuitenkin parantaneet paikkaa hurjasti. Kaupungin pääkatu (oikeastaan ainut katu) oli hyvinkin siisti. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä, lähes kaikki vastaantulijat tervehtivät kadulla myös meitä muukalaisia. Meitä kuitenkin tervehdittiin melko hillitysti, paikallisten keskinäiset tervehdykset olivat hyvin äänekkäitä ja eloisia.

Tältä maisema näytti kauniina päivänä. 

Ja kun maisema näytti tältä, ei enää tarvinnut ihmetellä saaren vihreyttä. Hyvä, että meidän sademetsäreissulla sää oli kaunis. Näin kovassa sateessa ei varmasti enää olisi voinut jokea ylittää, jalat olisivat voineet lähteä alta. EIkä sateessa muutenkaan niin kovin kiva ole liikkua. Tällaisina sadepäivinä oli parempi pysyä kotona.

Saapuessamme ankkurilahteen, meillä oli vaihtoehtona mennä maksulliseen poijuun tai ankkuroida. Valitsimme poijun. Poijut ovat ihan käteviä, mutta niiden kestävyydestä ei koskaan ole varmuutta. Ei ankkurikaan aina pidä, mutta se kuitenkin pettäessäänkin yleensä hidastaa veneen kulkua tai ottaa uudestaan kiinni. Jos poijun köysi pettää, on se menoa kerrasta.

Eräänä päivänä seurasimme uuden poijun asennusta. Tämä ankkuri ainakin pitäisi suuremmankin veneen paikoillaan.

Perään meni vielä joitakin metrejä ketjua, joten pito on aivan mieletön.
Työvene oli melko vaatimaton, joten ankkuri, ketju ja köysi menivät pohjaan erikseen. Sukeltamalla kävivät yhdistämässä osat toisiinsa. Sukeltajalla ei ollut mitään laitteita, vain sukelluslasit ja yksi räpylä, toinen ilmeisesti oli mennyt rikki. 

Ihan tämän kokoiselle alukselle poijut eivät kuitenkaan ole mitoitettu.  Tällä "veneellä" oli hauskana yksityiskohtana oma liukumäki.

Ruokakauppojen tarjonta kylällä oli melko vaatimatonta. Leipää, hedelmiä, kasviksia ja säilykkeitä löytyi. Sademetsäreissulta palatessamme ajoimme kuitenkin vähän suuremman kaupan ohi, joten sitä piti lähteä etsimään. Kartasta katsottuna kauppa löytyi alle kilometrin päästä tullilaiturista.

Tullilaituriin eli paikalliseen laivalaituriin sai kiinnittää myös jollan. Matkaa Iirikseltä tänne tuli melkein maili. Jollalla yksin plaanissa ajaessa se kuitenkin taittui nopeasti. Liikunta ei tietenkään ole pahaksi, joten jollalla olisi voinut mennä lähirantaankin ja kävellä pidemmän matkan. Paluumatkalla kaupasta juustot, leikkeleet yms. kuitenkin on parempi kuljettaa kotiin mahdollisimman nopeasti. Olen täällä Karibialla ruvennut kauppareppuna käyttämään pientä vihreää kanarian kaljamainoksella varustettua kylmälaukkua. Sillä saa herkimmät tuotteet pysymään kylminä kotiin saakka.

Tullilaiturissa oli pienien rahtilaivojen lisäksi yksi purjealus. Rahtilaiva oli tämäkin, isoja säkkejä jotain sinne kantoivat.

Dominicasta jäi meille tosi mukava kuva. Jos joskus näille vesille palataan, on varmaa, että Dominicalla pysähdytään!

Varsinaisia aikataulujahan me pyrimme välttämään, mutta aina jonnekin pitää kuitenkin olla menossa. Nyt oli Martiniquella ja Dominicalla vierähtänyt sen verran pitkään, että muutama saari piti jättää väliin. Esim. Antigua olisi ollut hyvin mieluissa pysähdyspaikka, mutta nyt tyydyimme katselemaan sen muotoja kauempaa. Purjehdimme Porthsmouthista suoraan Sint Maartenille hienoissa purjehdusolosuhteissa. Matkaan pääseminen oli vain vähän vaikeaa, kun ei millään viitsitty Dominican kaatosateessa purkaa kannelta aurinko-/sadepeittoja pois ja sitoa jollaa tilalle. Iltapäivään asti meni lähteminen. Matkaa oli 180 mailia, joka on jo sen verran, että tarkkaa saapumisaikaa on vaikea arvioida. Ei siis ollut väliä milloin lähdemme, koska emme kuitenkaan voisi tietää olemmeko yöllä vai päivällä perillä.

Matka taittui vauhdikkaasti sivutuulessa, vain Guodeloupen takana tuulta oli niin vähän, että piti vähän koneella auttaa. Matka kesti alle puolitoista vuorokautta, joten pimeässa saavuimme perille. Meillä oli kuitenkin suunnitelma sen varalle, jäämme ison lahden ulkolaidalle ankkuriin. Niin ulkona, mihin jäimme, ei ollut kuin megajahteja. Hyvin kuitenkin mahduimme niiden sekaan.

Aamulla nautimme rauhassa uusista maisemista ja uimalla kirkkaassa vedessä, pesimme matkan hiet nahoistamme. Aamupalan jälkeen nostimme  ankkurin ja siirryimme muutaman mailin päässä sijaitsevaan Philipsburgiin.

Philipsburg oli tällä kertaa meidän pääkohde. Monet sanovat, että kauapungin lahti ei ole kovin viihtyisä. Lahti on hyvinkin viehättävä, ankkuroimme kolmen metrin syvyiseen turkoosiin veteen. Kaupunki näytti myös hyvin mukavalta. Se, mikä täällä ei ollut niin mukavaa, oli kaikennäköiset turistipaatit, jotka kuskasivat risteilyturisteja ristiin rastiin. Satamassa oli neljä isoa risteilylaivaa, joten asiakkaita riitti. Onneksi nämä eivät aja kuin päivisin, joten illaksi elämä rauhoittui.

Seuraavana aamuna seurasimme heti herättyämme suomalaisen m/s Midaksen liikkeitä AISista. Melko vähän maailmalla näkee laivoja Suomen lipun alla, mutta täällä Karibialla niitä on muutama.

Lapsuuden naapurini Kotkan Ruonalasta on aluksella töissä ja meillä oli sovittu Tuomalan Veskun kanssa treffit Philipsburgiin. Midas ajaa reittiään tosi tiukalla aikataululla, mutta onneksi Veskulle jäi kuitenkin vähän aikaa esitellä laivaa. Siitä, kun edellisen kerran olin ollut rahtilaivan prykällä, oli melkoisesti aikaa. Silloin olin isäni mukana luotsaamassa laivaa Valkosta Kotkaan, olin silloin ehkä 12-vuotias.

Timo pääsi "kuivaharjoittelemaan" laivan ajamista laituriin. Onneksi koneet eivät olleet käynnissä...

Esittelykierroksen jälkeen saimme nauttia maittavan suomalaisen lounaan. Olen kuullut sanottavan, että kokki on laivan tärkein miehistönjäsen ja byssä on laivan sydän.

Vaikka merenkululliset asiat ovatkin kiinnostavimpia, kävimme myös tutustumassa konehuoneeseen.

Tapaamien Veskun kanssa ei ollut aivan pelkästään sosiaalinen tapahtuma. 3 viikkoa olivat meidän Suomesta tuodut postit ja tavarat jo ehtineet Karibiaa kiertää, kunnes saimme ne haltuumme. Meillä oli vähän niinkuin joulu keskellä kevättä!