Marinasta marinaan

Jonna 1.6.2017 4:41:39 EEST

N 14° 4.424', W 60° 57.019'

Iiris Rodey Bay Marinassa toukokuun viimeisenä päivänä. Olemme aisapaikalla, johon mahtuisi varmasti Iiristä kaksi kertaa suurempi vene. Tilaa kuitenkin on ja satama selkeästi antaa meille lyhytaikaisille vieraille paikan, joka on helppo löytää. VHF:ssä annettiin vain laiturikirjain ja paikan numero. Onneksi pakat ovat todella hyvin merkittyjä, joten oli helppo löytää oikea paikka, vaikka kukaan ei ollut vastassa. Olemme ymmärtäneet, että joulukuussa täällä on hieman ahtaampaa.

Palataan tarinassa kuitenkin pari viikkoa taakse päin. 

Saimme viimein työt siihen malliin, että oli aika jättää telakan laituri taaksemme. Telakan laiturissa oli ikävä olla, vesi oli surkean likaista ja muutenkaan ympäristö ei ollut niitä mieluisimpia. Telakka sinänsä, ympäristöä lukuunottamatta, oli yksi parhaimmista. Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattitaitoista ja laiturimaksukin oli yllättävänkin edullinen. Telakointi sen sijaan oli sieltä kallimmaasta päästä.

Päästyämme laiturista pois suuntasimme keulan kohti St. Annen ankkuripaikkaa. Voi mikä ihana tunne oli yli kahden kuukauden tauon jälkeen hypätä uimaan kirkkaaseen veteen. Nyt oli elämä taas sitä, mitä sen täällä pitäisikin olla.

S/y Omahan (syomaha.blogspot.com) Miia ja Aiski olivat kutsuneet meidät grillaamaan monet kerrat. Valitettavasti olimme aina joutuneet kieltäytymään, koska emme halunneet pienellä jollallamme ajaa Le Marinista St. Anneen asti (ja pimeässä takaisin). Kun vihdoin pääsimme Iiriksellä takaisin St. Anneen oli Aiskin grilli rannalla  heti kuumana. Omahan pakastimesta löytyi vielä erinomaisia suomalaisia lihoja. Heillä on siis ihan valtava pakastin, koska tiedämme, että lihoja ei varsinaisesti ole säästelty. Kiitos taas kerran Omahan väelle loistavasta ateriasta.

Kamera hieman vääristää, oikeasti Omaha oli puolen mailin päässä Iirikseltä. Näköetäisyydellä kuitenkin, jos ei veneitä sattunut olemaan ankkurissa.

Suunnitelmissamme oli olla viikko St. Annen kirkkaissa vesissä ja mennä sitten Le Mariniin hoitamaan muutama pieni keskeneräinen asia. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että heti St. Anneen päästyämme, huomasimme pari puutetta. Esim. nylonprikkoja olisi pitänyt löytyä lisää torvien suojuksia varten. Olimmehan olleet vain kaksi kuukautta yhden tai kahden minuutin kävelymatkan päässä venetarvikeliikkeestä.

Omahalla on iso ja nopea jolla. Onneksemme he olivat menossa kauppaan Le Mariniin, jolloin minä liftasin kyytiin. Sain siis puuttuvan yhden nylonprikan haettua. Toki pääsin muutenkin täydentämään tuoreiden ruokien varastoja esimerkiksi herkullisilla avocadoilla.

Kun olimme viikon rentoutuneet (erinäiköisiä pikku töitä tehdän), oli taas aika palata arkeen. Tällä kertaa menimme Marina Du Mariniin. Onneksemme saimme laituripaikan hyvin läheltä alueen parasta venetarvikeliiketta (Caraibe Marine). Olimme jo pitkään miettinyt, mitä meidän pitäisi tehdä meidän ankkuriketjun kanssa. Päivä päivältä se oli ruosteisempi. Ennen ketjuja uudelleen galvanoitiin siellä sun täällä. Nykyään sellaista paikkaa on vaikea löytää ja jos löytää, on hinta puolet uudet hinnasta.

Olimme siis päätyneet vaihtoehdoista siihen, että uusimme koko ketjun. Vanha ketju oli 60m pitkä. Nyt päätimme kokeilla mahtuisiko ankkuriboksiin 80m. Tiesimme, että mahtuu, mutta aika näyttää silti onko se liian täynnä. Kun ketjua vedetään sisään, ei se valu pohjalla vaan jää kekoon ankkuriboksin nurkkaan. Mitä enenmmän boksissa on ketjua, sen vähemmän keolle on tilaa. Toistaiseksi näyttää sitä, että ongelmaa ei ehkä ole.

Ero vanhan ja uuden ketjun välillä on kuitenkin huomattava. Pyrimme siihen, että meillä olisi aina ketjua ulkona vähintään 5 kertaa veden syvyys. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos on oikein ahdas ankkuripaikka. Ehdoton minimi ankkurin hyvälle pidolle on kuitenkin 4 kertaa veden syvyys. Tämä tarkoittaa sitä, että 60m riitti hätäisesti 15 metrin veteen ja uudella voidaan ankkuroida jo lähes 20 metrin syvyiseen paikkaan. Iiris on kiertänyt pari kertaa pallon ympäri ja silloin 60m ketjua riitti hyvin. Meistä kuitenkin tuntuu, että joka paikassa on veneitä vähän enmmän kuin ennen, joten kaikki eivät mahdu aivan rantavesiin.

Ja sitten siihen, miksi olemme marinassa täällä St. Luciallakin.

Pidemmilla merimatkoilla meidän jolla asuu vessan penkillä ja pitää genaakkeria kainalossaan. Emme halua pitää sitä ulkona kannella kahdesta syystä. Yksi syy on se, että jos vene sukeltaa oikein pahasti tai jättiläisaalto pyykäisee kannen yli, on jolla kovilla. Toinen, ehkä tärkeämpi syy on se, että haluamme hoitaa vahtivuorot sisällä. Jos pidämme jollan keulakannella, emme enää näe sisältä eteenpäin.

Vietimme kuitenkin odotetusti lyhyen matkan Martiniquelta St. Lucialle nauttien merestä avotilassa. On kuitenkin kiva, jos voimme pakata jollan sisälle niin, että se ei ole yltäpäältä suolainen. Siksi päädyimme huuhtelemaan, kuivattamaan ja pakkaamaan jollan sisälle jo Le Marinissa. 

St. Lucialla saapuessa voi tulliselvityksen tehdä yhdellä kertaa sisään ja ulos, jos viipyy maassa alle 72 tuntia. Meidän on siis aika huomenna lounaan jälkeen lähteä jatkamaan matkaa. Suuntana on ABC-saaret ja vielä tarkemmin Curacao. Matkaa sinne on vähän vajaa 500 mailia. Ihanaa päästä merelle rentoutumaan!