Jonna 23.12.2017 23:48:00 EET
Auringon painuessa horisonttiin, souti meillä aimmin jo vieraillut rajavartija uudestaan meille. Hän ilmoitti, että emme voi jäädä ankkuriin siihen missä nyt olemme, vaan meidän täytyy siirtyä sivuun. Sotalaiva on kuulemma saapumassa. Siirryimme sata metriä reunemmaksi ja ankkuroimme 1,9-2,0 syvyiseen veteen päivän viimeisellä valolla.
Teimme pizzaa ja pian olikin aika mennä nukkumaan. Yhden yön yli purjehdukset ovat aina vähän rankkoja, kun ei oikein ehdi saamaan rytmistä kiinni. Nukkumaan käydessä pohdimme VHF:n jättämistä yöksi päälle. Päätimme jättää, täällä on niin vähän liikennettä.
Iltayhdeksältä olimme jo nukkumassa, kun VHF:ssä satamakapteeni kutsui meitä ja käski meidän lähtemään pois. Yritimme kaikki konstimme, tärkeimpänä se, että ei riuttojen välistä ole turvallista lähteä ulos pimeälle merelle. Ehdotimme, että lähtisimme heti aamun valjetessa. Ei käynyt, nyt pitää lähteä. Vaihtoehtoina oli tehdä niin kuin käsketään tai laittaa VHF pois päältä ja käydä nukkumaan. Jälkimmäinen kuulosti paljon houkuttelevammalta, mutta viranomaiset yleensä kuitenkin lopussa voittavat, joten päätimme nostaa ankkurin ja lähteä merelle kohti Cienfuegosia.
Riuttojen välistä ulos ajaminen ei varsinaisesti ollut niin hurjaa kuin miltä se voi kuulostaa. Aukko on leveä ja meillä oli tuloreitti tietokoneen ruudulla, joten seurasimme vain omaa viivaamme ulos.
Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli pysähtyä muutamassa ankkuripaikassa Cabo Cruzin ja Cienfuegosin välillä. Tälle päivälle oli kuitenkin vähän reippaanpaa keliä luvassa ja siksi olisimmekin halunneet olla Cabo Cruzissa huomiseen asti. Nyt näyttää siltä, että Jardines de la Reinan saaristo jää tällä kertaa väliin ja painelemme suoraan Cienfuegosiin. Nyt iltapäivällä, kun kirjoitan tätä, on sinne matkaa reilut 120 mailia. Huomenna pitäisi siis olla perillä.
