13.2.18

Valmistautuminen Panaman Kanavaan

Jonna 13.2.2018 4:24:47 EET
N 9° 22.013', W 79° 57.070'

Shelter Bay Marina. Kun saavuimme tänne, oli satamakapteenin ensimmäinen kysymys, menemmekö Panaman Kanavaan. Saatuaan myöteisen vastuksen seurasi jatkokysymys, hoidammeko paperityöt itse vai palkkaammeko agentin. "Tuota, emme ole vielä päättäneet".

Panaman Kanavan läpimeno vaatii jonkin verran byrokratiaa, mutta kuitenkin melko kohtuudella. Kaiken pystyy hoitamaan itse tai sitten voi palkata agentin avuksi. Molemmissa on puolensa. Itse tehtynä hinta pysyy hieman matalampana. Agentin käytössäkin on etunsa.

Me olimme jo vähän etukäteen kallistuneet agentin puolelle ja ensimmäiselle agentille lähetimme jo sähköpostia vähän ennen lähtöä Caymansaarilta. Tämä agentti ei kuitenkaan koskaan vastannut sähköpostimme, vaikka häntä oli kovasti kehuttu. Täällä saimme kuulla, että hän on vähän liian kiireinen.

Kun ajoimme sisään tänne marinaan viikko sitten sunnuntaina, kuului laiturien välistä suomalainen tervehdys. S/Y Sissin kippari Hannu siellä huuteli. Saatuamme köydet kiinni laituriin, kertoi Hannu muiden kuulumisten ohella heidän agentistaan. Erick oli seuraavana päivänä tulossa heille käymään. No, me päätimme siltä seisomalta, että otetaan sama agentti. 

Seuraavana iltapäivänä agentti jo koputti kylkeen. Teimme diilin ja hoidimme paperityöt kuntoon. Yksi suuri syy agentin palkkaamiselle oli myös se, että meidän piti kirjautua maahan täällä. Tai siis läheisessä Colonissa. Tiesimme valmiiksi, että Colon ei ole niitä helpoimpia paikkoja maahankirjautumiseen. Tämä tieto osoittautui oikeaksi ja agentin palkaaminen oli oikea ratkaisu.

Shelter Bay Marina sijaitsee entisen Yhdysvaltain sotilastukikohdan alueella. Täältä on pitkä matka kaikkialle. Ympärillä on vain suota ja viidakkoa. Agentti järjesti meille autonkuljettajan hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Kun lähdimme auton kyydissa kohti Colonia, ei ensimmäiseen 20 minuuttiin ollut kuin kapea ja kuoppainen tie. Agenttimme hoiti meidän paperitöitä myös etukäteen, mutta maahanmuuttoviranomaisten puheilla meidän piti käydä itse.

Marinan rannoilla on paljon rapistuneita rakennuksia ja ruostuneita öljysäiliöitä. Satama, ja sen välittömässä läheisyydessä oleva lentokenttä, ovat osa entistä Amerikkalaista sotilastukikohtaa. Amerikkalaiset poistuivat täältä vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1999. Silloin myös Panaman kanavan hallinnointi siirtyi Panamalaisille.

Vuonna 2016 otettiin kanavassa käyttöön uusi "kaista", jonka suluista entistä suuremmat alukset pääsevät valtamereltä toiselle.

Myös tämän sillan piti valmistua samaan aikaan uusien sulkujen kanssa. Sulut valmistuivat, sillasta puttuu vielä pari pätkää.

Lämpöä täällä taas riittää, mutta kuten kuvasta saattaa huomata on Timolla mukavasti farkut lämmittämässä. Täällä ei pidä mennä viranomaisten juttusille shortseissa tai sandaaleissa. Toki farkut ovat hieman lämpöiset, mutta sekä autossa, että kaikissa virastoissa oli kuitenkin ilmastointi. Ja jälkikäteen ajateltuna shortsit olisivat olleet tosi epäsopivat. Ei kaupungissa nähnyt yhtään miestä ilman pitkiä housuja ja oikeita kenkiä. Onneksi Timon nahkaiset Eccotkin olivat vielä säilyneet kunnossa. Naisilla sen sijaan on onneksi vähän helpompaa, mutta toki minunkin housut sentään polven alapuollelle ylettyivät.

Sillalla kyllä selkeästi tehtiin töitä, mutta taitavat vielä tovin nämä lossit liikennöidä. Kaksi lossia ajaa vastakkain.

Vastarannalle ei ollu pitkä matka, mutta lossit lähtevät yleensä liikkeelle vasta kuin toinen tulee täyteen.

Viranomaisreissu Coloniin onnistui hyvin. Meidän kuljettaja hoiti kaiken. Me vain näytimme naamaamme, annoimme sormenjälket ja maksoimme viisumeista. Ennen tätä kaikkea piti kyllä käydä ottamassa passikuvat ja muutamat valokopiot. Agenttimme oli valmistellut kaikki paperit valmiiksi meidän kuskille ja hän sitten vei meitä luukulta toiselle. Vaikka meillä oli paikallinen hoitamassa asioita, kesti tässä kaikessa silti muutama tunti. Nälkä ja jano kurni jo suonissamme ja kuskikin kävi kiivaita keskusteluita puhelimessa. Saimme vihdoin hommat hoidettua ja hän vei meidät haluamaamme ostoskeskukseen.

Lounaspizzat syötyämme, alkoi olomme helpottamaan. Nyt olimme laillisesti Panamassa ja ei ollut enään kiire minnekään. Kiertelimme vähän kauppoja ja sitten lähdimme tutkimaan paikallisen supermarketin tarjonnan. Eipä aikaakaan, niin kello oli jo kolme, ja oli aika raahata ostoskassimme sovitulle treffipaikalle. Hieman meitä hämäsi, että kuski oli vaihtanut auton suurempaan. Nyt selvisi, miksi hänellä oli ollut vähän kiire, oli pitänyt vielä pojalle auto, että tämä pääsi omille asioilleen. Kyllähän Julian meiltä aika paljon dollareita sai vaivanpalkaksi, mutta täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että tavallisen taksikuskin kanssa emme olisi ehkä edes päivässä saaneet meidän asioita hoidettua. Tämä oli siis ehdottomasti yksi niistä eduista, mitä agentin palkkaamisella sai.

Mutta eihän ne supermarketista ostetut ruuat kauaa kestäneet, taas piti lähteä ostoksille. Marinasta pääsee joka päivä ilmaisella bussilla samaiseen 4 Altos ostoskeskukseen, jossa olimme jo käyneet. Mukaan mahtuu kuitenkin vain rajoitettu määrä ihmisiä ja matkalle pitää ilmoittautua etukäteen. Lähdin lauantaiaamuna matkaan.


Tällä kertaa kuljettaja ei käyttänyt lossia vaan ajoi hieman pidemmän reitin ensimmäisten sulkujen kautta. Menomatka sujui tosi nopeasti, muta paluumatkaan kuluikin sitten vähän kauemmin. Juuri meidän edessä vaihtui valot punaisiksi. Tällä kertaa valot pysyivät aika kauan punaisina, sillä meidän piti odottaa laivan ajo sulkuun. Minusta tämä oli tosi mielenkiintoista ja hauskaa, mutta ne ketkä ovat olleet täällä vähän kauemmin olivat vähän enemmän tympääntyneitä.

Meidän on tarkoitus itse päästä kanavaan maanantaina 19.2. Todennäköisesti pääsemme ensimmäisiin sulkuihin illansuussa paikallista aikaa. Aikaero Suomeen on 7 tuntia. Kanavan suluista löytyy webkameroita ja meidän kulkua voi myös seurata MarineTrafficista.

Valillä meillä on jo aikaa vähän suunnitella seuraavia purjehduksiakin...