Panaman Kanava osa 1

Jonna 24.2.2018 4:42:07 EET

N 8° 54.577', W 79° 31.533'

Päivää ennen suunniteltua kanavapäivää saimme vahvistuksen sille, että aikataulu pitää. Fendarit, köydet ja narumiehet tulisivat seuraavana aamuna. Ankkurialueelle F "flats" tulisi lähteä marinasta kello 13, luotsi tulisi kello 15. Kanavassa ei meidän omat fendarit ja köydet riitä. Perinteisesti on käytetty autonrenkaita, mutta nyt monet vuokraavat ns. oikeita fendareita. Riittävän vahvoja ja pitkiä köysiä meillä on kaksi, mutta niitäkin pitää olla neljä. Agenttimme vuokrasi meille 8 pallofendaria ja neljä pitkää ja paksua köyttä.

Olimme yrittäneet etsiä narumiehiä muista veneilijöistä, mutta kaikkien oma kanavapäivä oli liian lähellä. Monet ovat kiinnostuneita näkemään kanavan toiminnan ennen kuin menevät omalla veneellä läpi. Minimimiehitys veneille on 5 henkeä, yksi ajaa venettä ja neljä muuta hoitavat kiinnitysköysiä. Kun emme löytäneet narumiehiä itse, saimme ne agentilta, toki rahallista korvausta vastaan.

Hyvissä ajoin aamupäivällä meidän narumiehet Juan, Jose ja Arbey toivat meidän käydet ja fendarit ja ilmoittivat tulevansa takaisin klo 13, kun on aika lähteä. Hieman yhden jälkeen pojat palasivat veneelle ja oli aika aloittaa kanavamatka.

Ohjeisiin kuului olla yhteydessä satama-alueella liikkumista valvovaan viranomaiseen siirtyessämme marinasta ankkuripaikalle. Näin tietenkin teimme. Kun olimme ankkuroituneet, otimme uudelleen yhteyttä ja saimme tiedon, että luotsi saapuisi klo 1600.

Pari tuntia otimme rennosti, sitten alkoi jo vähän jännittämään. Puoli viiden maissa näin AISista, että luotsivene ajaa kohti ankkuroituja veneitä. Luotsiveneen keula oli korkea ja ehdimme jo vähän säikähtämään, että kuinka meidän kaiteille käy. Luotsi Freddy loikkasi ketterästi ruffin päälle ja luotsivene peruutti pois, väliin jäi vielä ainakin kymmenen senttiä. Kansimiehen ja kuskin kommunikaatio oli täydellistä ja venettä ajettiin hyvällä ammattitaidolla, ainakin siltä vaikutti.

Kun Freddy oli saatu veneeseen, oli aika nostaa ankkuri. Olimme olleet ankkurissa vain muutaman tunnin, mutta ketju oli paksussa savessa viimeiset 30 metriä. Nyt ei ollut aikaa putsailla sitä, vaan sinne sai ketju mennä boksiinsa kaikkine savineen.

Ankkurista oli kiire odottamaan. Ajoimme hyvää vauhtia vartin, ja sitten pitikin jo ruveta hidastelemaan. Pallot olimme laittaneet kyljille jo ennen lähtöä marinasta, joten olimme melko hyvin valmistautuneet. Pallot olivat myös ankkuripaikalla hyvä vinkki luotsiveneelle, että tämä vene on menossa kanavaan. Tänä päivänä toki  myös AISista tunnistavat veneet.

Kun sulkuun oli vielä reilusti matkaa, antoi luotsi ohjeeksi pysä turvallisen matkan päässä edellä menevästä moottorikatamaraanista.

Freddy oli mukava ja pätevä luotsi. Ainut mitä välillä jäin venettä ajaessani kaipaamaan, oli se että hän antoi mielestäni liian vähän ohjeita. Tästä keskusteltuamme hän totesi, että "no news is good news" eli jos hän ei mitään sano, on kaikki hyvin.

Kun ensimmäinen sulku alkoi lähestyä, solmi Jose jokaisen fendarin uudelleen. Ehkä hän kävi vain tarkistamassa, että solmut ovat riittävät. Tai sitten nuorella miehellä oli vain ylimääräistä energiaa. Samanlaisia siansorkkia köysiin kuitenkin laittoi kuin niissä oli ollutkin.

Ensin sulkuun ajoi laiva ja meidän huviveneiden piti sen verran pitää etäisyyttä, että hinaajat mahtuivat peruttamaan pois. Aika vauhdilla liikkuivat joka suuntaan, taitaa olla vaatimuksena, että kipparilla on silmat selässäkin.

Suluissa kiinnittymisvaihtoehtoja on muutama, riippuen veneiden määrästä ja koosta. Tällä kertaa ensimmäiseksi muuriin kiinnityi moottorikatamaraani, joka on itseasiassa kanavaristeilyjä tekevä turistipaatti. Sen kyljelle ajoi Itävaltalalainen katamaraani ja me lopulta kiinnityimme tämän katin kyljelle.

Ensimäinen sulkuportti sulkeutuu. Viimeinen vilkaisu Karibianmerelle.

Kun olimme saaneet köydet kiinni, oli ensimmäisen sulun tärkein ohjelmanumero ottaa paljon valokuvia. Meillä kippari toimi myös narumiehenä, mutta näissä suluissa hän ei joutunut töihin, sillä köysiä tarvittiin vain toiselle kyljelle ja pojat hoitivat hommat paremmin kuin hyvin. Sekä meillä, että naapurilla, ei ollut sulutuksen aikana mitään tehtävää. Vain muurissa kiinni ollut alus joutui kiristämän köysiään sitä mukaa kuin vesi nousi. 

Sulkuja on kolme peräkkäin. Jokaisessa oli sama juttu. Laiva meni ensin. Sitten turistipaatti, katti ja me. Muuten helppoa, mutta meidän piti tietenkin irroittautua katista ensin. Sitten katin piti päästä irti turistipaatin kyljestä ja lopulta turistipaatin muurista. Meidän siis piti päästää kaikki ohi kapessa sulussa. Lisäksi sulut ovat kiinni toisissaan eli matka on tosi lyhyt. Reippaassa myötätuulessa ja potkurivirtojen sotkemassa vedessä oli hetkittäin haastellista mennä tarpeeksi hitaasti, tarvitsemmehan jonkin verran vauhtia ohjailukyvyn säilyttämiseen. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja joka kerta katin miehistö ehti kiinnittämään itsensä ja tulla sen jälkeen toiselle ponttoonille meitä vastaanottamaan.

Viimeiseen sulkuun ajettaessa oli jo ehtinyt tulla pimeää. Siitä ei kuitenkan ollut varsinaisesti harmia, sen verran hyvin oli alue valaistu. Kanava on toiminnassa ympäri vuorokauden.

Pitkä päivä takana ja vielä olemme sulussa. Onneksi vielä jaksaa hymyilyttää.

Kun olimme kiivenneeet kolme korkeaa porrasta, olimme 36 metriä merenpinnasta Gatun järvellä. Tänne oli meidän määrä jäädä yöksi. Ajoimme viimeiseltä sululta pilkkopimeässä noin mailin verran, josta löytyi kiinnityspoijut yöksi. 

Kun olimme kiinnittyneet poijuun, kävi luotsivene hakemassa Freddyn pois. Aamulla matka jatkuisi uuden luotsin kanssa.

Päivä oli ollut pitkä ja nyt oli kiire laittamaan ruokaa. Olimme itsekin nälkäisiä, mutta sen lisäksi meillä oli kolme lukioikäistä nuorta miestä ruokittavana. Vaikka pyysivätkin ruuan päälle lisäksi tulista kastiketta, maistui heille valtavat annokset spagettia. Täydellä vatsalla oli hyvä käydä nukkumaan. Ennakkotietojen mukaan luotsi tulisi aamulla kello 6-7. Kaikkien kokemusten mukaan kuitenkin todennäköisesti myöhemmin. Emme siis laittaneet kelloa aamuksi soimaan.

Seuraavassa blogissa toinen kanavapäivä.