Ensikosketus maihin

Jonna 16.11.2018 5:58:28 EET

S 8° 54.960', W 140° 6.040'

Lähes kaksi viikkoa sitten lauantaina, illan pimetessä, saavuimme Nuku Hivalle. Vaikka noin periaatteessa purjehdusta voisi jatkaa loputtomiin, olimme silti melko väsyneitä perille päästyämme. Tiesimme, että sunnuntaina ei saarella paljon kirkonmenoja enempää tapahdu, joten emme kiirehtineet maihin. Pumppasimme kuitenkin jollan jo valmiiksi ja koekäytimme perämoottorin.

Maanantaiaamuna hyppäsimme jollaan ja lähdimme hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Poliisiasema löytyi melko läheltä kylän laituria. Sen verran pieni asema oli, että jonottaminen hoidettiin ulkona. Nuorehko ystävällinen naispoliisi tiskin takana puhui kiitettävästi englantia. Varsinkin verrattuna siihen, että meiltä onnettomilta ei tuo ranska suju lainkaan. Tavalliseen tapaan täytimme muutamat paperit. Kun kaikki oli valmista, piti vielä käydä postin kautta lähettämässä alkuperäinen tullipaperi Tahitin päätullille. Nopeaa, helppoa ja ilmaista oli tällä kertaa maahankirjautuminen. Postimerkkikään ei paljon maksanut.

Kun olimme saaneet viranomaisasiat hoidettua, oli aika tutustua hieman kylään. Pienen kävelyn jälkeen palasimme kuitenkin satamaan ja istuimme rantakuppilaan mehuille. Tiesimme, että sieltä löytyy langaton verkko. Nyt oli aika tarkistaa sähköpostit, verkkopankit yms. tärkeät asiat. Niiden jälkeen oli tietenkin aika uutisten ja Facebookin. Eipä maailma ollut paljon ehtinyt meidän merellä olon aikana muuttumaan.

Veneen alla olikin sitten ihan oma maailmansa. Olimme toki matkan aikana huomanneet venevauhdin heikentyneen. Ensimmäinen uimareissu paljasti karun totuuden. Pohja oli lähes kauttaaltaan hanhenkaulojen peitossa.

Tämä kuva on veneen keulasta, joka mielellään saisi olla pohjan puhtain alue. Nyt tuntui, että nämä kaverit olivat kasvaneet parhaiten siellä, missä vesi virtaa kohisten. Pisimmät hanhenkaulat olivat n. 10 senttiä pitkiä. Ei siis ollut ihme, että vauhti hyytyi.

Tänne saavuttuamme tuntui, että olemme oikeasti aika kaukana kaikesta. Emme kuitenkaan niin kaukana, etteikö risteilyalukset tänne löytäisi. Toisaalta, ei tänä päivänä taida sellaista maailmankolkkaa ollakaan, paitsi kuivalla maalla, missä ei risteilylaivoja näkisi.

Taiohae-lahteen tulee melko iso maininki sisään keikuttamaan veneitä. Niinpä siirryimme viime viikonloppuna läheiseen Hakatea-lahteen, joka on hieman suojaisampi. Ei sielläkään ihan sileä vesi ollut, mutta rauhallisempaa kuitenkin. Siellä putsasimme pohjan metallilastalla hanhenkauloista.

Maisemat Hakateassa ovat huimat. Lahtea ympäröivät rinteet nousevat lähes pystysuoraan korkeuksiin. Ankkuroinnista se toisaalta tekee mielenkiintoista, koska tuuli tulee yleensä aivan kummallisista suunnista ja kovina puuskina.

Tänään aamulla palattiin takaisin Taiohaeen. Nyt vene puhtaalla pohjalla kulki taas hyvin. Mitä nyt vastaallot, -tuuli ja -virta vastustivat. Onneksi avomeri osuutta oli alle 5 mailia.

Lounaaksi kävin jo hakemassa tuoreen patongin ja lisukkeita sille. Täällä kävi laiva meidän poissaollessamme, joten kauppojet hyllyt olivat nyt paljon täydemmät kuin viime viikolla. 

Hakateassa ei ollut mahdollisuutta internetyhteyteen. Jopa sähköpostin kulku sateliittipuhelimen kautta oli vaikeaa korkeiden rinteiden vuoksi. Tänään menemme taas rantakuppilaan mehuille ja näin saan tämänkin blogin lähetettyä. Mereltä lähetimme blogeja satelliittipuhelimella, mutta niihin emme saa kuvia mukaan.

Rannan mehut ovat muuten erinomaisia. Tilaamisen jälkeen tuoreista paikallisista hedelmistä puristettuja.