Eilen iltapäivällä vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Purjeet läpsyivät ja vauhti oli olematonta. Lisäksi tuuliennuste oli vielä kevenemään päin. Ei auttanut kuin käynnistää moottori. Kun tuulta ei ole tarpeeksi, purjeiden läpsymisen lisäksi koko riki rämisee ja paukkuu joka aallossa. Silloin helat ja purjeet voivat joutua jopa paljon kovemmalle rasitukselle kuin kovassa tuulessa.
Läpi yön ajoimme meidän ns. marssivauhtia. 1800 kierrosta antaa meille vauhdiksi 4,5 solmua, joka on melko taloudellista menoa. Aamun tunteina hidastimme vauhtia vielä vähän, jotta olisimme juuri sopivaan aikaan sisäänajoaukon suulla. Ilmeisesti olimme oikeaan aikaan paikalla, sillä meidän lisäksi paikalla oli toinen sisääntulija sekä kolme uloslähtijää.
Nyt olemme ankkurissa Fakaravan Rotoava-kylän edustalla. Tänään emme vielä mene maihin ja blogi lähtee sateliittipuhelimen kautta. Kuvia laitamme sitten seuraaavaan blogiin.
