Olimme päättäneet lähteä Maanantaina matkaan. Aamu valkeni kauniina ja Jonna kävi vielä kaupasta hakemassa tuoretta patonkia ja torilta hedelmiä.
Pidemmille purjehduksille pakkaamme jollan aina veneen sisälle. Suolaa emme halua ripotella veneen sisälle, joten huuhtelimme jollan pohjan makealla vedellä. Ei olisi tarvinnut, sillä kohta vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Jatkoimme kuitenkin lähtövalmisteluja veneen sisällä. Harvoin Nuku Hivalla on satanut näin kovin ja pitkään. Iltapäivällä sade onneksi taukosi ja saimme kuin saimmekin jollan kuivana rullalle ja sisälle.
Pari tuntia ennen auringonlaskua pääsimme matkaan. Suurin osa kavereistamme ovat lähteneet jo ennen meitä, mutta Barry (S/Y White Shadow) oli vielä paikalla toivottamassa meille hyvää matkaa sumutorven töräysten kera.
Saaren läheisyydessä ei tuulta ollut lainkaan, joten oli pakko pari tuntia ajaa aluksi koneella.
Luvassa oli tuulta 7 m/s idästä. Ihan hyvä paitsi, että tämä on näemmä keskiarvo. Välillä tuulee kunnolla ja sitten ei ollenkaan. Sen lisäksi, että sadepilvet tuovat ja vievät tuulta, kääntää ne välillä niitä myös monia kymmeniä asteita.
Tuamotuilla olisi paljon vaihtoehtoja, minne mennä. Me päätimme mennä ensiksi Fakaravalle, koska olemme tilanneet varaosia sinne. Moottorin merivesipumppu tihuttaa vettä. Emme kuitenkaan halunneet jäädä viikoiksi odottamaan osia Nuku Hivalle, vaan tilasimme uuden pumpun Fakaravalle. Se on toivottavasti jo matkalla tätä kirjoitettaessa. Uuden pumpun lisäksi tilasimme myös korjaussarjan vanhaan pumppuun, tämän jälkeen meillä on taas varaosia vähän paremmin.
Pitkästä aikaa vuorokausi kokonaan ilman koneen käynnistystä. Nuku Hiva on korkea saari. Saari kerää pilviä ja peittää tuulen. Ei siis sähköä, muuten kuin koneella. Akut ovat lisäksi loppu, joten konetta piti käyttää joka aamu. Nyt tuuli ja aurinko tuottavat taas kaiken sähkömme.
Matkaa Nuku Hivalta Fakaravalle on 540 mailia, joista nyt keskiviikkoaamuna on jäljellä 369.
