Kuukausi Big Mamalla

Jonna 12.11.2019 9:54:44 EET

S 22° 39.830', W 176° 58.790'

Kuukausi sitten ankkuroimme Nuku'alofan kaupungin edustalla sijaitsevan Pangaimotu-saaren suojaan. Saarella sijaitsee Big Mama's Yacht Club. Ei se nyt varsinainen jahtiklubi ole, mutta jonkin verran palveluita me matkapurjehtijat sieltä saamme. Ravintola, yhteysalus kaupunkiin, pyykki, polttoaine ja roskis. Ihan kaikkia me emme tällä kertaa tarvinneet.

Big Mama Yacht Club on melko pieni paikka. Ravintolan eri puoliltä löytyy kuitenkin tilaa melko hyvin. Veneilijöiden lisäksi saarella käy päivittäin päiväturisteja sekä paikallisia, jotka ovat rantaelämää vailla. Tongatapun pääsaarella ei kuulemma avoimia hiekkarantoja löydy, rantahotellit ovat vallanneet ne kaikki. Sunnuntait ovat vilkkaimpia päiviä, silloin voi pienellä saarella olla helposti 100 vierasta. Päivämatkalaisten lipun hintaa kuuluu venekyyti ja lounas. Veneilijät ovat ainoat vieraat iltaisin. Meidän illallismenuun kuuluu samat asiat kuin mitä päivävieraille oli, paitsi jos jotain on jo sattunut loppumaan. Menu on yksinkertainen: juustohamppari, kanahamppari tai kalaa ranskiksilla. Sunnuntaisin on joskus jotain muuta.

Meidän tänne saapuessamme oli meneillään veneiden vuoden ruuhkahuippu. Kuvassa olemme yhteysaluksen kyydissä ja jollat ovat vallanneet sen laituripaikan ponttoonin päädyssä. Täällä kenelläkään ei kuitenkaan ole liian kiire ja kuski kiltisti odottelee, että jollat siirretään pois tieltä.

Ruuhkahuipun lähelle osuu myös omistajan syntymäpäivä, jolloin saarella on suuremmat juhlat. Tällä kertaa kerättiin myös varoja omistajan pojan Tahitille suuntautuvaa triathlon kisareissua varten. Vain yhden possun näin, mutta niitä oli grillissä kuulemma kolme. Ruokaa oli siis riittävästi, mutta niin Tongalla yleensäkin on.

Bileissä oli myös paikallisten poliisien bandi soittamassa. Kuvassa kukaan ei ole selin, mutta tongalaispaitojen selässä jopa luki "police". Musiikki oli melko rauhallista, ei oikein bilemusiikkia.

Illan toinen esiintyjä oli ystävämme Barry, jolla oli taas kitara ja huuliharppu mukana ja hän vetäisi myös muutaman biisin. Barrylla on Youtube-kanava nimeltä Adventures of an old Seadog. En yleensä mainosta kenenkään videoita, mutta me vilahtelemme aika usein hänen tämän vuotisissa videoissaan. Olen jopa saanut viestiä ystäviltä Suomesta, että "hei, me nähtiin teidät Youtubessa". Jopa ihan meille vieras suomalainen oli meidän veneen bongannut videolta, löytänyt meidän blogin ja laittoi meille sähköpostia.

Yhtenä päivänä, kun tulin yhteysaluksella kaupungista takaisin kotiinpäin, kertoi ravintolan henkilökunta heti minulle, että täällä on suomalaisia. Ja totta tosiaan, Sutisten perhe oli tullut saarelle viettämään päivää ja nauttimaan auringosta ja hiekkarannasta. Perheen isä puuttuu kuvasta, sillä hän oli töissä. He viettävät Tongalla hieman kauemmin aikaa kuin tavalliset turistit. Sinä päivänä kutsuin heidät käymään veneellä ja meillä oli hyvin mukava suomenkielinen juttutuokio. Viikonloppuna he tulivat takaisin saarelle koko perheen voimin ja vietimme koko iltapäivän heidän kanssaan.

Vielä sovimme, että ehkä tapaamme, mutta se voi jäädä väliin. Nyt näyttää siltä, että ylihuomenna olisi sopiva sää lähteä kohti Uutta-Seelantia. Suurin osa veneistä on jo siellä, mutta me olemme odotelleet, että siellä kesä vähän etenee ja lämpötilat nousevat. Sen lisäksi olemme tehneet paljon selvitystyötä Uuden-Seelannin kuvioita varten. Olemme toki vuosien aikana tehneet paljon venetöitä, mutta jotkut asiat on parempi hoitaa poissa tropiikin kosteudesta ja kuumuudesta. Viimeksi olemme olleet sellaisissa olosuhteissa neljä vuotta sitten Kanarian Saarilla. Työlista on siis melko pitkä. Mutta palataan niihin siitten, kun sen aika on.

Matka Tongalta Uuteen-Seelantiin on ehkä yksi haastavimmista legeistä, mitä meillä on ollut. Matkaa ei ole kuin reilut 1000 mailia, mutta säät ovat hyvin vaihtelevat. Matala- ja korkeapaineet vuorottelevat näillä vesialueilla. Emme missään nimessä halua joutua matalapaineen kovien tuulien kouriin, mutta olisi silti mukava, jos olisi purjehdustuulta. Jostain näiden painekäyrien välistä meidän täytyy puikahtaa. Matkaan menee meillä ehkä 7-10 päivää, jos hyvin käy. Saatamme myös matkalla pysähtyä Minerva Reefillä, jos sääennusteet tässä välissä muuttuvat.

Eilen siirryimme Pangaimotulta ankkuriin sataman edustalle. Nyt pääsemme omalla jollalla kauppaan ja viranomaisten luokse eli voimme mennä oman aikataulumme mukaan. Tosin tänään on ollut niin kova tuuli, että meidän pikkujollalla ei ole ollut asiaa minnekään. Huomenna tuulen pitäisi kääntyä ja keventyä, joten tarkoitus olisi kirjautua ulos maasta ja hankkia vähän tuoretarvikkeita. Paljon emme voi hankkia, sillä Uuden-Seelannin määräykset ovat tiukat. Jos meillä on tuoreita hedelmiä tai kasviksia jäljellä, heitämme ne mereen ennenkuin lähestymme maata.