Jonna 29.11.2019 9:00:45 EET
S 35° 22.040', E 174° 21.280'
Perille saapumisblogi on vähän viipynyt. Ajattelin ensin, että korjataan kuvaongelma ja kirjoitetaan sitten. Meillä on kuitenkin ollut niin kiireinen viikko, että moiseen ei ole Timolla ollut aikaa. Valitettavasti kuulumiset tulevat siis edelleen ilman maisemia. Syy kuvaongelmaan on että Googlen palvelu, jota käytämme on lakannut toimimasta ilman ennakkoilmoitusta.
Viikko sitten perjantaina saavuimme Opuaan reilun 8 päivän merimatkan jälkeen. Olemme pitkään olleet paikoissa, joihin ei pimeällä uskalla mennä sisään. Nyt meillä oli valaistut väylämerkit ja merikartat, joiden oikeasti uskomme pitävän paikkansa. Meidän tarvitsi vain vajaa tunti ajaa pimeässä. Tropiikin jälkeen illat ovat valoisia pitkälle iltaan. Aurinko laskee paljon kahdeksan jälkeen ja hämäräkin kestää lähes tunnin. Viimeisessä kapeikossa tutkakuva kuitenkin aiheutti vähän kummastusta. Rantaviiva ja tutkakaiut eivät oikein täsmänneet. Kaikuja oli molemmin puolin väylää valtavasti. Mikä ihme meidän tutkaa vaivaa? Ei mikään, päivänvalossa näimme ankkurissa ja poijuissa olevien veneiden täyttävän kaikki rannat.
Opuassa tullilaiturin virkaa hoitaa kelluva aallonmurtaja. Siihen kiinnityimme illalla varttia vaille kymmenen. Olimme aiemmin olleet yhteydessä rannikkoradioon ja he kertoivat viranomaisten saapuvan aamulla yhdeksältä. Onneksi olimme ajoissa valmiina, sillä biosecurity ja tulli saapuivatkin jo kahdeksalta. Täällä on hyvin tiukat määräykset veneen pohjan puhtauden suhteen. Meidän pohjamaalit ovat surkeassa kunnossa ja olimme jo valmiiksi sopineet paikallisen telakan kanssa, että nostavat meidät samantien ylös pohjan puhdistusta varten. Olimme kuitenkin Tongalta lähtiessä puhdistaneet pohjan melko hyvin venevauhtia silmällä pitäen. Iloinen yllätys oli, että biosecurity laski meidät tarkastuksesta läpi. Kolmemetrisen varren päässä olevalla kameralla mukava nainen tutki pohjaa. Puhdas se ei ollut, mutta mitään kiellettyjä eliöitäkään ei löytynyt. Kiva, säästettiin yhden ylösnoston verran vaivaa ja rahaa. Biosecurity on tarkka myös elintarvikkeiden suhteen. Olimme saapumista edellisenä päivänä syöneet meidän viimeiset hedelmät ja lihaa meidän jääkaapissa on muutenkin harvoin. Nämä ovat pahimmat uhat. Hunaja ja popcorn olivat kiellettyjen listalla, ne meiltä vietiin pois. Muuten veneessä on vieläkin valtavat ruokavarastot ja ne kaikki käytiin jossain määrin läpi, mutta kaiken muun saimme pitää.
Maahantulomuodollisuuksien jälkeen otimme yhteyttä marinaan. Yksi 16 metrinen paikka on vapaana. Okei, otamme sen. Hetken päästä kuitenkin sattuikin vapautumaan 14 metrinen paikka, jonka saimme 6 päiväksi. Hyvä, sillä pääsemme ainakin alkuun. Laituripaikan hinta ei määräydy veneen koon mukaan vaan laituripaikan koon mukaan. Veneen täytyy kuitenkin mahtua pilttuuseensa, senttiäkään ei saa tulla laiturin päälle eikä aisojen ulkopuolelle. Kuulostaa ehkä hieman nipottamiselta, mutta joskus vuolaastikin virtaavassa vedessä on kiva, kun veneiden perät eivät törrötä liian ulkona. Jos jotain menee pieleen, voi aisojen päihin nojata ihan rauhassa, ilman että osuu muihin veneisiin. Onneksi laituripaikat täällä ovatt halpoja, maksoimme ylisuuresta paikasta vähemmän kuudessa päivässä kuin olemme pahimmassa paikassa maksaneet vuorokaudesta. Ja jos tarkkoja olemme, emme olisi 12 metrin paikalla mahtuneetkaan tuuliperäsimen kanssa. Toki se on irroitettavissa ja se onkin nyt jo irroitettu ja säilötty veneen sisälle, mutta Timolta taisi mennä pari päivää sen irroittamiseen. Ruostumattomat pultit alumiiniosissa eivät aina ole paras yhdistelmä. Tai ei siinä varsinaisesti mitään vikaakaan ole, ne vain täytyy olla hyvin eristetty toisistaan. Nyt eivät olleet. Naapurit saivat valitettavasti kuunnella melkoista paukutusta, mutta minkä sille voi, joskus on pakko paukuttaa.
Maasähkön kytkeminenkään ei ollut ihan yksinkertaista. Toki töpselin voi laittaa seinään siinä missä muuallakin, mutta sähköjä ei laiteta päälle ennenkuin sähkötarkastus on tehty. Kaikkien veneiden (ja maissa asuntoautojen/vaunujen) maasähköjärjestelmät täytyy tarkistuttaa neljän vuoden välein. Eli kyseessä on veneen sisällä oleva 240V vaihtosähkömaailma. Meidän ihan kaikkien järjestelmien ei tarvitse olla Uuden-Seelannin standardien mukaisia, mutta tärkeimmät turvallisuusseikat pitää olla kunnossa. Mitattavia kohteita oli laiturille kytkettävä sähköjohto, sähkön johtavuus jokaiseen pistorasiaan (veneessä hapettuminen voi aiheuttaa liikaa vastusta) sekä vikavirtajärjestelmän herkkyys. Todisteeksi testien läpimenosta saimme tarran laiturille menevään johtoon ja toisen ikkunaan kiinnitettäväksi.
Pyykin pesemiseenkin kului yksi päivä. Meidät pitkät vaatteet ovat olleet käyttämättä varastoissa neljä vuotta. Vaikka olivat kaikki puhtaita, eivät ne silti aivan raikkaille tuoksuneet. Katsoin parhaakseni pestä kaiken. Sää täällä on ollut sellainen, että päivällä kun aurinko paistaa on lämmin ja lämpötila nousee reilusti yli 20 asteen. Öiksi se kuitenkin taas laskee 15 asteen tienoille. Tropiikin lämpöön tottuneina me todellakin tarvitsemme pitkiä vaatteita (myös päivällä).
Mietimme ensin, että yritämme saada toisen paikan, kun aika loppuu, mutta lopulta oli jo ihan sopiva aika jatkaa matkaa. Opuasta jäi kiva mieli, se oli hyvin mukava paikka, mutta saimme siellä tehtyä sen mitä nyt pitikin. Tänä aamuna oli aika irroittaa köydet ja lähteä kohti Aucklandia. Matka ei ole kovin pitkä, mutta täällä voi vaihteeksi harrastaa mukavaa rannikkopurjehdusta, joten emme kiirehdi. Tänään matkaa taittui 33 mailia ja ankkuroimme todella upeaan Whangaruru Harbouriin. Varsinaista satamaa emme ole nähneet ellei jostain perältä sellainenkin löydy. Ankkuripaikkamme on upeiden maisemien ympäröimä suojainen lahti. Itseasiassa koko matkan maisemat olivat aivan uskomattoman upeat. Aamulla jatkamme taas matkaa. Ainakin muutaman kerran vielä pysähdymme ennen Aucklandia.
