Tasan viikko sitten nostimme ankkurin Tongalta. Hyvää ja vauhdikasta sivuvastaista riitti lähes neljäksi päiväksi. Se oli purjehdusta parhaimmillaan.
Lähes kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja niin loppui meiltäkin tuuli. Melkein kolme vuorokautta ajoimme koneella. Oli varmasti meidän moottorin pisin yhtäjaksoinen käyttö. Ensin ajoimme suoraan kohti Opuaa, mutta säätietojen tarkentuessa suuntasimme hieman viivaa idemmäksi, toiveena saada uudet tuulet paremmasta kulmasta.
Tänä aamuna toiveet toteutui Timon vahtivuorossa. Pimeyden vielä vallitessa uudet tuulet saavuttivat meidät kerralla, puhaltaen n. 10 m/s suoraan keulasta sateen ja salamoiden saattelemana. Meillä oli isopurje laskettuna kakkosreiviin tukipurjeena, nyt tuulen ja sateen riepotellessa Timo nosti sen kokonaan ylös. Samalla otettiin suunta niin suoraan Opuaan kuin mahdollista. Ihan suoraan emme pääse, pari kymmentä astetta jää vielä vajaaksi. Tuuliennusteissa on kuitenkin toiveita tuulen kääntymisestä hieman suotuisammaksi.
Vuorokauden verran on meille nyt tarjolla tätä vastaiseen ryskimistä. Meidän pitäisi kuitenkin yhtä halssia päästä lähelle Opuaa. Luoviminen näillä vesillä ei meille ole kovin helppoa. Nousukulma on onneton. Ensinnäkin valtameren aallot hidastavat ja aiheuttavat sortoa. Sen lisäksi meidän purjeet ovat jo parhaat päivänsä nähneet, varsinkin genoa on aivan kamalan muodottomaksi venynyt. Sen uusi nimi on lusikka, se kuvaa sen muotoa. Niin ja sitten se paino, tonni-pari tavaroita veneessä ei myöskään auta keulaa nousemaan aaltojen harjoille. Matka kuitenkin tässäkin taittuu, joten ei pidä liikaa voivotella.
Jos tuuliennusteisiin on uskomista, niin lopussa tuuli vielä loppuu ja kone pääsee taas töihin.
Muuta liikennettä täällä on ollut hyvin vähän. Yhtään kalapaattia tai venettä emme ole nähneet. Tänään näimme matkan ensimäisen laivan. Harvoin on merellä näin hiljaista ollut.
Matkaa Opuaan jäljellä 147 mailia.
