11.6.14

Remontti etenee, purkutöillä...

Jonna
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Kun muutimme Mantaan, otimme mukaamme suurimman osan tavaroistamme ja mm. veneen kaikki patjat. Ei kuitenkaan ole helppoa saada mahtumaan kahden veneen tavaroita yhteen ja vielä asua siellä. Niinpä päätimme tehdä remontin kahdessa vaiheessa. Ensin muu vene ja sitten lopuksi vessa ja "sauna". Pakkasimme siis saunan kattoon asti täyteen.

Suunnitelmamme muuttuivat hieman, kun Tommi ja Marjukka tarjosivat Stormy-veneensä varastoksi. Vastalahjaksi saavat venevahdit, jotka käyvät veneellä harvase päivä. Tavaroiden siirtäminen on siis jatkuvaa hommaa. Stormyyn olemme vieneet ne tavarat, mitkä oli jo pakattu ns. pölypuhtaaseen saunaan. Äkkiä täyttyi Stormyn toinen perähytti meidän tavaroista. Lisäksi olemme vieneet sinne pois tieltä ovia, turkkilevyjä yms. mitkä olisi kovasti tiellä ja joita pitäisi tuon tuosta siirrellä paikasta toiseen. Ja tätä tavaraa tulee koko ajan lisää, sitä mukaa kun puramme sisustusta.

Timo on jo kuorinut lasikuidun vessan turkista ja nyt on minun vuoroni yrittää saada ruuvien kannat putsattua ja ruuvattua irti. Joidenkin ruuvien kohdalla onnistui, mutta aika monista oli ehkä jo valmiiksi kanta rikki ja jouduimme käyttämään vastakierreporaa/ruuvia. On muuten aivan mahtava keksintö.

Akutkin oli pakattu saunaan. Nostimme ne kannelle säilytykseen. Onneksi purjeveneestä löytyy taljoja yms. apuvälineitä, jotka helpottavat hommaa kummasti. Akkujen kantaminen veneen läpi olisi ollut melko haastavaa, kun turkki on purettu ja pohja on vain täynnä kaaria.

Vessassa näkyy jo melkein teräs. Vielä toinen kerros lasikuitua ja vähän uretaania...


28.5.14

Remonttia enkelten tahtiin

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Remonttimme seuraava vaihe alkoi, kun saimme siirrettyä tavaramme Mantaan remontin alta pois.

Hellaa ei viety Mantaan vaan kannelle. Valpurin ison skuutin turbotaljalle tuli taas käyttöä, kun pähkäiltiin kuinka hella lähtee paikoiltaan.

Akkujen paikka tulee muuttumaan. Nykyinen paikka on yksi veneen parhaista säilytystiloista. Tämän päivän akut eivät kaipaa huoltoa, joten ne voi siirtää tuplapunkan alle paikkaan, jonne on vähän vaikeampi päästä käsiksi.

Punkkamme pohja piti purkaa. Jonna hoitaa fiinimmän puolen.

Kun taas minä vasaroin sitten olan takaa. Punkkien alla on uretaanin päälle laitettu lasikuitukerros.

Uretaanivaahto alinpana osoittautui hankalaksi vastukseksi.

Tehokkain keksimäni keino on laittaa kulmahiomakoneeseen iso teräsharja. Uretaani lähtee hyvin vahingoittamatta maalia pahasti. Ongelma on, että uretaanipöly on staattisesti varautunutta ja tarttuu joka paikkaan ja menee joka reikään. Myös silmiin, vaikka oli suojalasit päässä. Otin käyttöön uimalasit joten homma jatkuu.

Pölyä tietysti kertyy, joten piti hankkia tehokas imuri, päädyimme tuhkaimuriin. Tämä projekti on selvästi suurin tähänastisista, joten olemme pikku hiljaa investoineet työkaluihin. Ensin Jonna kävi ostamassa imurin. Seuraavana päivänä uuden porakoneen, seuraavana kulmahiomakoneen ja tänään nauhahiomakoneen. Porakone kävi pätkimään jo joitain viikkoja sitten ja käytössä on ollut huono varakone. Kulmahiomakoneen nappi meni rikki, sitä ei enää saa pois päältä. Ja, nauhahiomakone vaan tarvittiin. Kulmahiomakoneen hajoaminen ei harmita, koska uusi on kuin unelma.

Ai niin se enkelijuttu. Jostain syystä alitajuntani haluaa tehdä elämäni edes siedettäväksi. Joka päivä kun laitan korvatulpat, hengityssuojan ja silmäsuojatpäähän alkaa päässäni soida Eurythmics: There must be an angel ja se soi koko päivän.  Kuuntelen siis Annie Lennoxin ihanaa ääntä koko päivän, http://www.youtube.com/watch?v=TlGXDy5xFlw&feature=kp


14.5.14

Nyt se alkaa

Jonna
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Nyt se alkaa, se suuri remontti. Kauan sitä on jo tässä odoteltu, mutta ei kovinkaan innolla. Painajaisiakin on taidettu nähdä. Öisin on tullut usein myös mietittyä, miten kaikki saadaan hoidettua. Pieninpänä ongelma ei ole ollut se, miten kaikki tavarat saadaan sijoitettua. Meidän kun pitää käytännössä tyhjentää kaikki meidän säilytystilat.

Tänään aamulla saatettiin Auli ja Hanski taksiin. Seuraavaksi käytiin äänestämässä europarlamenttivaaleissa. Äänestyspaikka oli niin lähellä, että ei missään nimessä haluttu jättää äänestämistä väliin.

Sitten oli aika ryhtyä töihin. Muutimme siis tänään tilapäisesti Mantaan asumaan. Paljon ei tavaraa tilapäismajoituksessa tarvittaisi, mutta remontin tieltä pitää saada tavaraa pois. Siispä nyt on jo Mantan keulahytti täynnä Iiriksen patjoja. Viikko sitten pakkasin "saunaan" aika paljon sellaista tavaraa, mitä ei kesän aikana tarvita. Lisäksi ollaan nostettu kannelle kaikki sellainen tavara, mikä ei heti mene ulkona pilalle, osa on vähän peittojen alla ja osa ei.

Paljon muutakin tavaraa joudutaan toki muuttamaan mukana. Vaatekaapit tyhjensin tänään. Ne saa teipattua pölyltä umpeen ja niihin meinattiin pakata veneen elektroniikkaa. Niitä olisi vaikea säilyttää ehjinä, jos ne pakattaisiin kasseihin. Kaikki ruokakaapit, tietokoneet ja tarvikkeet yms. muuttaa myös meidän mukana. Eli kokonaisuudessaan todella paljon tavaraa.


Jolla on kätevä "muuttoauto". Iiriksen keulasta ja Mantan perästä olisi vaikea nostaa tavaroita laiturille/laiturilta. Jollaan on helppo nostaa sitloodasta muuttokuorma ja samoin toisessa päässä sinne on helppo nostaa. Puhumattakaan siitä, että tietä pitkin veneiden etäisyys on noin kilometri. Toki melko monta reissua joudutaan tekemään, mutta kävelleen ja kauppakärryllä tulisi varmaan kymmenkertainen määrä. Työnjako meillä oli sellainen, että minä olin jollassa ja Timo meni pyörällä maata pitkin kohteesta toiseen.


Viime viikolla sain vihdoin ostettua iskuruuvarin. SIllä aikaa, kun minä pakkasin tavaroita, rupesi Timo irroittamaan vanhoja haljenneita heloja sitloodasta. Tämä ei varsinaisesti kuulu tähän remonttiin, mutta pitäähän sitä aina jotain pientä extrapuuhaa olla. Ongelmana on siis se, että rosteriruuvit syövyttävät alumiinia ja ovat tietenkin vuosien mittaan hapettuneet hyvin paikoilleen eli ilman väkivaltaa niitä ei irti saa. Iskuruuvari on kuitenkin paljon helpompi ja siistimpi tapa kuin porakone.

Muutama päivä meillä varmaan vielä menee, kunnes päästään itse ruosteen kimppuun. Siitä sitten myöhemmin lisää.

25.4.14

Lomavieraita Hoskilta

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Olimme kutsuneet Oceanan Tiinan ja Jounin purjehtimaan Kanarialle. Kun tämä ei ollut remonttien vuoksi mahdollista, vietimme mukavan viikon lähinnä kulinaristisissa merkeissä. 

Ensimmäisenä päivänä kävelimme Canterasin rannan pohjoispäähän ja sieltä löytyi tämä mainio lounaspaikka. Amigo Camilo näytti ulospäin melko vaatimattomalta. Terassi oli täynnä valkoisia muovipöytiä ja -tuoleja.

Ravintolassa ei ollut ruokalistaa. Meidät kielitaidottomat ohjattiin kalatiskin ääreen tekemään tilaukset. Paikalliset varmaan hoitavat tilauksen keskustelemalla.

Koska kaikki näytti hyvältä, niin tilasimme kaikkea, paitsi kokonaisia kaloja vain yhden. Saimme pöydän täyteen meren herkkuja. Jossain vaiheessa alkoi jo hirvittämään lautasten määrä, mutta kyllä kaikki syödyksi tuli. Niin, ja voisi luulla, että oli kallista, mutta taisi olla tämän lomaviikon edullisin ruoka.

Tiesimme jo ennestään, että Novillo Precoz on hyvä Urugualainen liharavintola. Täällä kaikki ruoka grillataan avogrillissä. Myös alkupaloiksi tarjoiltavat valkosipulileivät. Lihojen grillaus viimeistellään pöytään tuotavassa hiiligrillissä. Jokainen saa lihansa juuri haluamallaan kypsyysasteella. Liha maistui edelleenkin hyvältä, mutta Amigo Camilo vei nyt voiton.

Vuokrasimme auton ja ajoimme etelään Puerto de Moganiin. Söimme paikallisessa kalaravintolassa hyvät tonnikalat. Mielenkiinnon vei kuitenkin paikallisten kalastajien kokkaus viereisessä kalapaatissa. Aineksia valmisteltiin vähintään yhtä perusteellisesti kuin varsinaisessa ravintolassa. Kaloista käytettiin se mitä oli jäänyt fileoinnista jäljelle, päät ja pyrstöt. Varmasti hyvää.

Ajettiin autolla myös Puerto de las Nievesiin. Täällä päädyttiin taas kalaravintolaan ja tilattiin kaksi kalalautasta kahdelle. Toinen lautasellinen tuli grillistä ja toinen paistettuina. Niitä sitten sopivasti jaettiin kaikkien kesken. Täällä oli myös Moganin kalastajien tapaan tarjolla päitä ja häntiä. Ja kokonaisia kaloja ja fileitä.

Ruokaherkutteluviikolta puuttui enää paella. Las Palmasista ei ollut vaikea löytää ravintolaa, josta saa tätä herkkua. Varsinkin, kun oltiin jo edellisellä kävelyllä kuljettu tällaisten kylttien ohi.

Maistui todella hyvältä ja annos oli todellakin riittävä neljälle.

Tässä olivat siis ne ravintolat, joista sattui olemaan valokuvia. Näiden lisäksi syötiin marinassa viidessä ravintolassa. Yksi näistä oli meille uusi tuttavuus ja siitä tuli heti meidän suosikki. Ei kyllä vielä ole sinne uudestaan ehditty. Koko talvi ollaan kyllä katsottu, kun kyseinen ravintola on usein täynnä. Ongelmana lähinnä on se, että se aukeaa iltaisin vasta puoli yhdeksältä ja sehän alkaa olla jo meidän nukkumaanmenoaika.

Viikkoon mahtui siis todellakin monta ravintolaa, kun lähes joka päivä syötiin sekä lounas että päivällinen ulkona. Aamupalat sentään nautittiin veneessä.

31.3.14

Sijainti toistaiseksi Las Palmas, Gran Canaria

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Olemme joutuneet perumaan kaikki suunnitellut purjehdukset.

Luukkuremontin jälkeen otimme vesitankit pois. Tankkien alta paljastui ruostetta niin paljon, ettemme vielä tiedä mitä pohjalle pitää tehdä. Ruostevauriot ovat pahoja jo paljastetuilla kohdilla. Ruoste jatkuu uretaanivaahdon sisälle, emmekä tiedä miten pahoja vauriot ovat muualla.

Edelliset omistajat ovat uskoneet, että corten-teräs ei ruostu ja uretaanivaahto pitää vettä.

Kumpikin usko teki autuaaksi vain veneen myyjät. 

Meidän pitää purkaa pohjasta pois kaikki uretaanivaahto ja sen päällä oleva lasikuitu. Tämä tarkoittaa turkin purkamista koko veneesta. Veneessä on vaikea asua operaation aikana, joten etsimme majoitusta muualta.

11.3.14

Hiihtoloma

Jonna
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Odotin Kotkan koululaisten hiihtolomaa todella kovasti. En siksi, että hiihto niin kiinnostaisi, vaan siksi, että Siiri ja Kasper (veljen lapset) olivat tulossa meille loman viettoon.

Alunperin tarkoitus oli siirtyä Iiriksellä Puerto Ricoon, mutta luukkujen asennus meni niin viime tinkaan, että ei sinne ehditty. Sisäkatto saatiin paikoilleen päivää ennen nuorten saapumista ja muutenkaan vene ei ollut ihan merikunnossa, esim. uusi nivel moottorin ja akselin välistä vielä puuttui. Eikä kaikki tavaratkaan olisi ollut ihan paikoillaan.

Lomalaisten saapumispäivänä oli vuorossa todella jännittävä tapahtuma, autolla ajo. Olimme päättäneet vuokrata auton koko loman ajaksi ja se piti tietenkin hakea Las Palmasin ahtaimmasta keskustasta. En ollut ajanut autoa puoleen vuoteen, eikä olla paljon kyydissäkään istuttu. Tuntui, että kaikki tapahtui liian nopeasti jo kaupunkinopeuksissa.

Lomalaisten kone saapui myöhään illalla ja heti seuraavana aamuna suuntasimme auton keulan kohti Puerto Ricoa. Syitä etelään lähtöön oli kaksi. Ystävämme Laura ja Jani (ja tietenkin myös Max ja Milo) olivat siellä ja olivat lupautuneet viemään painavan Lewmarin ankkuripelin Suomeen. Toisena syynä oli Siirin ja Kasperin äiti ja Mika, jotka olivat majoittuneet sinne hotelliin, jossa oli lämmitetty uima-allas.

Tälle altaalle ajettiin kolmena päivänä. Nuoret (ja vähän vanhemmatkin) viihtyivät lämpöisessä vedessä auringon paistaessa. Pohjoisemmassa Las Palmasissa näinäkin päivinä oli huomattavasti kylmempää ja pilvisempää.

Timo ei ihan joka kerta jaksanut lähteä autoretkelle, enkä minäkään kovin montaa päivää jaksanut viettää uima-altaalla tai rannalla, joten yhtenä päivänä ajoin viereiseen Puerto de Moganiin tapaamaan ystävääni Aulia (S/Y Manta). Siellä iltapäivä vierähti kuin siivillä vaihtaen kuulumisia. Lounaaksikin sain mitä mainiointa Aulin tekemää Janssonin kiusausta.

Kaikkina päivinä ei kuitenkaan ajettu etelään vaan tutustuttiin myös Las Palmasiin. Lomalaisten lomaviikko ei osunut aivan kohdalleen hiihtoloman kanssa vaan kaksi päivää joutuivat olemaan koulusta pois. Tunnollisia kun ovat, niin myös koulukirjoja oli mukana.

Timon lempiaineisiin on aina kuulunut Fysiikka, joten hän äkkiä tekaisi käytännön harjoituksen jousivakion laskemiseksi. Kuulemma kumiköysi ei ole ihan yhtä hyvä kuin jousi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Siirin englannin kokeeseen lukeminen ei valitettavasti päässyt kuvaan, koska niitä asioita harjoittelimme automatkoilla.

Iiristä emme siis saaneet laiturista irti, mutta jotenkin piti lomalaiset saada vesille, joten laitoimme edes jollan veteen. Sillä Timo kuljetti meidät läheiselle hiekkarannalle, josta jatkoimme kolmistaan kaupungille. Ranta oli yllättäen niin hyvä, että viihdyimmekin siellä pitkän tovin. Myöhemmin palasimme sinne vielä uimaankin, tai ainakin nuo lomalaiset uivat, muille vesi oli liian kylmää.

Paljon emme rannikolta poistuneet, mutta läheisen tulivuoren kraateria kävimme katsomassa. Kuvassa myös urhea Panda, joka kuljetti meitä viikon verran. Auto ei ollut kallis ja oli ehkä parhaat päivänsä jo nähnyt. Luotettavasti (joskin vähän hölskyvästi) se kuitenkin aina jaksoi määränpäähän.

Tuntui, että viikko kului vähän turhankin nopeasti. Pian oli viimeisten korttipelien aika ja suunnattava taas auton keula kohti lentokenttää. Haikein mielin lähetimme nuoret takaisin kohti Suomea. Saa nähdä, missä seuraavan kerran nähdään.


9.3.14

Kansiluukkuprojekti

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Iiriksen kansiluukut alkoivat olla jo aika huonossa kunnossa. Läpinäkyvyys oli huono ja yksi kahva oli jo korjattu. Muovi haurastuu auringossa, emmekä halunneet luukkujen pettävän merellä. Ostimme jo Suomessa kaikki kolme kansiluukkua, mutta vasta Las Palmasissa ryhdyimme vaihtoon.

Irroitus oli vaikea. Suurin ongelma oli se että rosteriruuvien ja alumiinin välissä ei ollut mitään eristettä. Ruuvit olivat hapettuneet kiinni. Oli pakko käyttää paljon voimaa, jolloin alumiinikansi osittain vääntyi. Varsinkin kun yksi pultti oli ruostuvaa materiaalia. Sen irroitus väänsi kantta tosi paljon.

Edellinen omistaja oli siinä uskossa, että luukut eivät vuoda. Suolan määrästä päätellen vuotoa on ollut pitkään. Syy on, että pulteissa ei ole ollut tiivistettä. Vesi on valunut pultteja pitkin. Lisäksi, koska alumiinin ja rosterin välissä ei ole ollut mitään, on alumiinioksidi pullistanut tiivistettä ja mahdollistanut veden sisään pääsyn.

Kun uusia luukkuja sovitettiin huomattiin, että luukun reiät kannessa ovat liian suuret. Jostain syystä edellinen asentaja ei ole noudattanut asennusohjeita. Reikä on liian suuri luukulle ja puukehyksen kanssa liian pieni. Tämä odottamaton seikka aiheutti meille paljon ylimääräistä työtä.

Uusi luukku on samalla mitoituksella kuin vanha. Uusi on kuitenkin monella tapaa erilainen.

Jos haluaa saada vedenpitävän luukun, pitää kannen olla tasainen. Luukun alle laitetaan asennuksessa paljon tiivistemassaa. Pultteja kiristettäessä tiivistemassa on paineessa ja täyttää kaikki epätasaisuudet.

Ongelma oli että kansi ei ollut enää tasainen. Lisäksi liian suuren reiän takia luukkua ei saisi tiiviiksi.

Vaihtoehtoina oli kannen hitsaaminen umpeen ja oikean kokoisen reiän sahaaminen, tai reiän umpeen kuromisen jollain muulla tavoin. Täytyy tunnustaa, että kirosin edellistä asentajaa.

Koska parin päivän kiroilun jälkeen en parempaakaan keksinyt, niin päätin tehdä sisustuskehyksistä kantavan tuen kanteen.

Luukun kehys oli onneksi tehty teekistä. Melkein kaikki lakka oli jo hävinnyt. Puu oli pahasti mustunut, joten siistiä tästä ei saisi.

Kehykset olivat vain koristeita ja hajosivat käsittelyssä.

Las Palmasista ei löydetty sopivaa puuta kehyksien kiinnitysrimoiksi. Työstimme siis mukana olevia palikoita sopiviksi.

Katon uretaania ja osittain alumiinia piti poistaa, että päästään kiristämään pultteja

Kehyksien reunoihin piti liimata kanteen pultattavat listat.

Piti muistaa, että kehyksiin kiinnitetään tarvittaessa kalterit ja tuet.

Koska kehykset ovat alttiina kosteudelle päätin epoksoida ne. Epoksointi tarkoittaa, että puun joka pinta on epoksoitu.

Pinnat siveltiin epoksilla 3 kertaa.

Kaltereita ja tukia varten epoksoimme kupumutterit kehyksiin.  Reiät on luonnollisesti myös epoksoitu.

Lopuksi epoksoidut kehykset vesihiottiin.

Seuraavaksi kehykset lakattiin neljä kertaa.

Kehyksillä kannen reikää pienennettiin niin, että luukku saadaan asennettua. Kehykset pultataan kanteen ja väliin laitetaan Duralacia estämään hapettumista. Päälle vielä teipit helpottamaan seuraavaa irroitusta.

Nyt kun kehyksen ja kannen väli on tiivistetty massalla ollaan valmiita luukun asennukseen.

Reikiin Duralacia.

Riittävästi tiivistemassaa.

Kun pulttien kiristyksen jälkeen massa pursuaa joka saumasta on luukku tiivis.