Ompeluhommia

Jonna 16.7.2019 8:40:52 EEST

S 16° 3.460', W 145° 37.290'

Tällä kertaa jäi haiden kanssa snorklailu väliin ja palasimme takaisin Fakaravan pohjoispäähän korjaamaan isopurjetta. Tai oikeastaan korjauttamaan sitä. Paikallisella venepalvelulla on aivan samanlainen ompelukone kuin meillä, mutta heidän etuna on tasainen lattia. Repeämä oli lähes metrin mittainen ja purjeen saaminen suoraksi kannella olisi ollut hyvin haastavaa. Varsinkin, kun purje oli rikki aivan keskeltä.

Onneksi haita näkee uimattakin. Ne tulevat jostain syystä ihan rantaveteen. Vähän minua hirvitti sitä silittää, mutta selvisin kuitenkin hengissä ja kaikki sormet ja varpaatkin ovat vielä tallella.

Tältä isopurje näytti ennen korjausta. Hyvin siistin näköisen paikan Fakarava Yacht Service siihen laittoi. Vähän meistä kyllä tuntuu siltä, että purje on materiaalinsa puolesta jo loppu ja tulee repeämään uudestaan jostain muualta. Jotenkin tämän purjeen kanssa kuitenkin pitää Uuteen-Seelantiin asti nilkuttaa. Taidetaan tästä eteenpäin reivata vielä vähän aiemmin kuin ennen. Varsinkin, kun suurimman repeämän lisäksi löytyi toinen vähän pienempi.

Muutakin korjattavaa oli. Marquesasilta tänne Tuomotuille tullessa huomasimme genoan alareunan aurinkosuojan vähän lepattavan liikaa. Siinä oli langat kuluneet poikki. Tämä oli harvinaisen helppo korjata. Edes purjeen kulmia ei tarvinnut irroittaa, jotta sain parin metrin pätkään surautettua uudet ompeleet.

Isopurjeen suurimmat ongelmat korjautettiin, mutta vielä jäi kipparillekin hommia. Kun Timo oli laittamassa purjehtta takaisin paikoilleen, huomasi hän lattojen kohdilla olevien ratsastajien nauhojen ompeleiden kadonneen. Ei muuta kuin ompelemaan. Tällaisia ei voi koneella ommella vaan menee aina käsitöiksi.

Muitakin huoltohommia on tullut tehtyä. Meillä on aikamoinen määrä kohteliaisuuslippuja, ja niiden kankainen säilytyslokerikko oli alkanut haisemaan vähän tunkkaiselle. Niinpä päätin pestä meidän kaikki vierasliput. Meillä ei ole koskaan ennen ollut ongelmia homeen kanssa, mutta Panaman sadekausi taisi jättää meille jälkensä, sillä sen jälkeen on pitänyt aika monia asioita pestä ja puhdistaa.

Ja vielä piti myös ommella vähän lisää. Kun viime marraskuussa saavuimme Marqesasille ja otimme tuuliperäsimen tuulilavan pois paikoiltaan, meni siitä sormet läpi. Taiohae oli kuitenkin niin keikkuva paikka, että emme siellä viitsineet ottaa painavaa ompelukonetta esille. Sen liikuttelu veneessä ei nimittäin ole ihan helppoa.

Ei ollut uuden tuulilavan ompelukaan ihan helppoa. Meillä oli hyvin ohutta spinnukangasta jo valmiiksi edellisten omistajien jäljiltä. Olisi kuitenkin voinut lavan ompelu jäädä omin voimin tekemättä. Ohut kangas pingoitetaan alumiinisen kehyksen ympärille ja koon pitää olla juuri oikea, että lopputuloksena on silea pingoitettu kangas.

Onneksi S/Y Omaha oli edelleen täällä ja Miia on ompeluammattilainen. Miian avustuksella sain ommeltua meille uuden lavan. Kiitos vielä tuhannesti avusta!

Fakaravalla käy laivoja melko usein. Kolme eri laivaa tuo tänne tarvikkeita. Cobia 3 on kuitenkin se joka käy täällä säännöllisesti ja kiinnostaa meitä aina eniten, sillä se tuo kauppoihin tuoretuotteet. Tai yleensä käy säännöllisesti, viime viikon vuoro jäi jostain syystä ajamatta.

Meillä on vielä riittävästi polttoainetta, mutta jotkut käyvät laivan kyljeltä tankkaamassa dieselia. Sitä voi ostaa 200 litran erissä, eli tynnyri kerrallaan. Toistaiseksi kaikki polttoaine tänne tulee tynnyreissä. Rannassa on uusi hieno polttoaineasema, mutta joku byrokratian porras on estänyt sen avaamisen. Ehkä syystä, ehkä ei.

Ihan kaikkea, mitä olimme suunnitelleet Fakaravalla tekevämme ei tullut tehtyä johtuen hyvin huonoista säistä. Taisi melkein unohtua kertoa, että edellisen blogin huonot säät eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä tuli myöhemmin.

Reilun viikon ajan kova tuuli piinasi meitä ja emme paljon voineet veneeltä poistua. Jyrkkä ja korkea aalto atollin sisällä ei houkutellut jollan käyttöön.

Nyt sää on taas "normalisoitunut" ja huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Tahitia. Matkaa Papeetehen on n. 250 mailia.

Juhannuskelit

Jonna 22.6.2019 6:06:19 EEST

S 16° 13.490', W 145° 33.440'

Suomi alkaa jo heräilemään juhannuspäivään, me olemme 13 tuntia jäljessä, joten täällä vielä vietämme juhannusaattoa. Meillä ei ole juhannusjuhlia, mutta sää on kuitenkin tuntunut hyvin kotoisalta. Vettä tulee välillä vaakasuorassa ja melkein palelee.

Fakaravan atolli on n. 30 mailia pitkä ja yli 10 leveä atolli. Valtameren aallot eivät tänne pääse, mutta atolli itsessään on melko suuri vesialue, jos vaikka vertaa Suomen saaristoon. Jos paha keli tulee, on meri täällä sen mukainen. Ei voi sanoa, että meillä olisi varsinaisesti paha keli ollut, mutta melko epämiellyttävä silti. Kun tuuli kääntyi kaakkoon ja voimistui, oli meidän olo pohjoiskulmassa melko keikkuvaa. Iiris poukkoili sen verran holtittomasti, että jo jollaan meno alkoi tuntumaan hankalalta. Pysyttelimme kotona muutaman päivän, kun ei sateeseen meno muutenkaan oikein houkutellut. Tuoretta patonkiakaan ei viitsinyt aamulla lähteä hakemaan, kun kotiin tuotaessa olisi huonolla tuurilla ollut mukana vain märkä mössö.

Nyt olemme alemman ruksin kohdalla ja tuulee pohjoisesta. Taas keikutaan, mutta ei ihan niin pahasti.

Palataan kuitenkin vielä vähän ajassa taaksepäin.

Saapuessamme Fakaravalle oli meillä täällä jo paljon vanhoja tuttuja. Eräänä iltana lähdimme metsästämään hummereita. Kovin toiveikkaita emme olleet, sillä edelliset metsästäjät eivät olleet edellisenä iltana nähneet niistä jälkeäkään. Jonkun mukaan kuu oli liian suuri, pitäisi olla pimeämpää. Ilta vierähti mukavasti ystävien seurassa riutalla kahlatessa. Välillä olimme aivan kuivilla, mutta enimmäkseen vettä oli säären korkeudelle. Hummereita ei näkynyt, mutta meritähtiä, merimakkaroita ja pikkukaloja oli paljon. Myös jotain ankeriaan näköisiä nähtiin pari syvällä kivien koloissa.

Moottorin uusi merivesipumppu saapui meille yllättävänkin nopeasti. Suomen Turusta meille vain 11 päivää. Onneksi tilasimme kokonaan uuden pumpun, sillä Timon purettua vanhan, tuli selväksi, että pelkillä uusilla stefoilla sitä ei olisi saanut kuntoon. Akseli on syöpynyt liikaa. Onneksi tässä vaiheessa uusi pumppu oli jo asennettu paikoilleen, joten yritämme joskus myöhemmin saada tuon vanhan pumpun kuntoon, jotta meillä olisi seuraavalla kerralla vaihtopumppu valmiina.

Meillä on todella paljon erilaisia varaosia ja tarvikkeita veneessä. Usein tuntuu, että niitä on ihan liikaa, sillä säilytystilat ovat aina täynnä. Olemme monesti ihmetelleet ystäviä, joilla on varalaturit, varastartit, varakaikki. Ei ihmetellä enää. Valitettavasti meille ei vain mahdu kaikkia veneen ja moottorin osia mukaan kaksinkappalein, parempi olisi jos mahtuisi.

Vaikka osasimme sitä odottaakin, niin mukavalta tuntui eräänä aamuna kuulla meitä kutsuttavan VHF:ssä selkeällä suomen kielellä. Vähän yli kaksi vuotta sitten Omahan ja Iiriksen tiet erkanivat Martiniquella. Omaha kiersi Tulimaan ja me tulimme oikoreittiä Panaman kanavasta. Olipa mukava saada pitkästä aikaa suomalaista seuraa. Omahan seikkailuista voi lukea lisää osoitteessa: http://syomaha.blogspot.com/

Omahan Miia ja Aiski pääsivät myös heti tutustumaan suurempaan porukkaan, sillä olimme jo ehtineet aiemmin sopia Nuku Hivalta tuntemiemme kavereiden kanssa Petanque-pelin illaksi. Kun peliporukka olikin suurempi kuin ennakoitu, piti hetken miettiä joukkueita. Pian sen joku keksi, Suomi vastaan muu maailma. Muu maailma koostui Austraalialaisista, Belgialaisesta ja Yhdysvaltalaisesta. Etelä-Afrikkalainen toimi tuomarina. Suomi voitti 14-6.

Laiva, joka tuo kauppoihin taydennystä, käy yleensä keskiviikkoisin. Viikko sitten keskiviikkona aamuyöstä heräsin laivan moottoreiden jyskeisiin. Ensin otin käteeni tabletin ja katsoin Marinetrafficia. Väärä laiva, mutta aika lähellä meitä. Menin ulos katsomaan. Laivan paikalla oli kalapaatti. Sen verran olen kiinnostunut merenkulusta, että ei ollut puhettakaan heti takaisin nukkumaan menosta. Laiva katseli valonheittimen valossa kalapaattia, teki u-käännöksen laiturin edessä, ajoi takaisin väljempaan veteen ja laittoi apuveneet veteen. Tunti siinä vierähti, kunnes kalapaattiin syttyi valot ja se siirrettiin pois laivan tieltä. Sen verran piti vielä uteliaisuuttani vahdissa olla, että katsoin AISista etäisyyden, kun laiva tuli takaisin. 139 metriä näytti tietokone laivan etäisyydeksi meistä. Tuntui, kuin 80-metrinen laiva olisi ollut aivan iholla. Ankkurivalon tärkeyttä ei tällaisissa paikoissa voi liikaa korostaa.

Tämä oli siis todellakin väärä laiva. Siis meidän ostoksia ajatellen. Tämä laiva toi polttoainetynnyreitä yms, mutta "ruokalaiva" tulisi vasta seuraavana päiväna.

Näillä seuduille ei laitureilla ole satamapalvelijoita. Laivat laittavat omat pikkuveneensä veteen ja hoitavat itse "narumiehien" hommat. Lähtiessä kaverit lekottavat köydet ja laiva ei ehdi paljon liikkumaan, kun alus on jo takaisin kannella. Emme ihan tiedä kaikkea, mutta näyttäisi siltä, että tuon "pikkuveneen" kannelle voisi nostaa kontin ja viedä sen rantaan tyhjennettäväksi, jos laivalle ei löydy sopivaa laituripaikkaa.

Ja takaisin säähän. Aina ei aurinko edes pilkahda. Joskus jopa lähimmät veneeet meinaavat hävitä näkyvistä. Säät eivät todellakaan ole suosineet meitä täällä Tuamotuilla, mutta minkäs niille voi. 

Säät ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia. Toissapäivänä purjehdimme 12 mailia etelään aivan upeassa purjehdussäässä. Vesi oli sileää kuin Saimaalla ja tuuli juuri sopiva kuljettaakseen Iiristä mukavassa sivutuulessa.Lähes täydellisen purjehduksen lopuksi huomasimme isopurjetta laskiessa purjeessa valtavan repeämän. Eilen ja tänään on taas satanut ja tuuli viuhunut, joten emme ole vielä aloittaneet korjaustoimenpiteitä. Pahin pelko on, että materiaali on mailinsa hoitanut ja edessä on uuden hankinta. Yritämme kuitenkin, jos se vielä kuljettaisi meidän Uuteen-Seelantiin asti. Nyt ei huvittaisi jäädä minnekään pitkäksi aikaa odottelemaan uutta purjetta.

Yleensä olemme ankkurissa, mutta nyt olemme poikkeuksellisesti poijussa Pakokota Yacht Servicen edustalla. Poijuissa on aina se vaara, että köydet kuluvat poikki. Tästä poijusta tiedämme kuitenkin sen verran, että kun ystävämme oli tässä ollut oli hän käynyt sukeltamalla sen tarkastamassa ja hyvältä näytti.

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa atollin eteläosiin ja mennä snorklaamaan haiden sekaan. Isopurje aiheuttaa nyt kuitenkin päänvaivaa, joten emme vielä tiedä mihin suuntaan tästä jatkamme. Voi olla, että meidän ompelukone ei yletä purjeen keskelle asti ja joudumme etsimään jostain suuremman koneen. Tai sitten ompelemme paikan käsin.

Fakarava

Jonna 31.5.2019 9:00:40 EEST

S 16° 3.540', W 145° 37.310'

Iiris oli käytännössä keikkunut enemmän tai vähemmän viime syyskuusta asti. Ensin keikuimme Tyynenmeren yli ja jatkoimme sitten keikkumista Nuku Hivan hyvin avoimessa lahdessa. Ihan muutama päivä Nuku Hivalla oli sellaisia, että Iiris keikkui vain vähän. Välillä elämä ankkurissa oli sellaista, että vesilasi ei tahtonut pöydällä pystyssä pysyä, ainakaan korkeampi lasi...

Nyt olemme aivan toisessa maailmassa. Vene ei keiku lainkaan. Ensimmäisenä iltana täällä Timo sanoi, että tuntuu kuin olisi telakalla.

Veden kirkkaus on myös jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Kun ajoimme Fakaravan atolliin sisään, näkyi pohja kirkkaasti 15 metrin syvyydessä.

Kun saavuimme tänne, tiesimme että haluamme ankkuroitua pääkylän edustalle. Jonkin verran meillä oli tietoa paikasta, mutta aika hatarasti. Onneksemme näimme jo atollin ulkopuolta tutun veneen AISissa. Australialainen Moggy tuli meille hyvin tutuksi Nuku Hivalla. Lynn ja Dave järjestivät useammatkin illanistujaiset 18 metrisellä katamaraanillaan. Päätimme ankkuroida heidän viereen. Arvelimme heidän olevan lähellä jollalaituria ja muutenkin tietävän kaiken tarpeellisen tästä paikasta, sillä tiesimme heidän olleen täällä jo hieman pidempään.

Kovin usein ei näe kahta venettä kyljittäin ankkurissa. Moggy on tuo suurempi vene ja Bad Kitty pienempi. Lynn ja Dave ostivat itselleen toisen katamaraanin Nuku Hivalta. Paljon eivät tuosta veneestä maksaneet, muttta ei sen kuntokaan ollut ihan parhaasta päästä. Veneellä oli toissa vuonna yritetty salakuljettaa satoja kiloja kokaiinia. Ilmeisesti kohteena oli ollut Australia, mutta Nuku Hivalla matka keskeytyi poliisien toimesta. Vene oli takavarikoitu valtiolle ja jätetty ankkuriin. Hyvin pian takavarikon jälkeen joku oli varastanut veneestä kaiken mikä on helposti myytävissä eteenpäin. Kaikki elektroniikka, vinssit, ankkuripeli, yms. oli varastettu. Lynn ja Dave kunnostavat ja varustavat venettä nyt myyntiä varten. Ihan tarkkoja hintoja emme tiedä, mutta hyvän voiton he tulevat tuolla veneellä tekemään.

Heti ensimmäisellä kävelyllä vastaan tuli hai. Me Kävelimme rantaa pitkin ja pari haita ui siinä vieressä. Nämä hait eivät ole ihmiselle vaarallisia, joten uimista ne eivät haittaa. Päin vastoin, mekin tässä vielä todennäköisesti hakeudumme paikkaan, missä niitä on paljon ja voimme snorklata niiden kanssa. 

Täällä kay kerran viikossa laiva täydentämässä kauppojen hyllyt. Tiesin ennalta, että parhaat tuotteet loppuvat nopeasti. En kuitenkaan tiennyt sitä, kuinka kauan tavarat liikkuvat laivasta kauppaan. Ei ilmeisesti kauaa, varsinkaan lähinpään, joka sijaitsee laiturilla, sillä kun menin kauppaan oli siellä valtava jono kassalle ja lähes kaikki tuoretuotteet olivat jo loppuneet. Pari avokadoa, muutaman limen ja ananaksen sain kuitenkin saaliiksi. Muutaman hetken kuluttua nekin olivat jo loppuneet. Kauppareissulla kuitenkin vierähti tovi, sillä kassajonossa taisin viettää kolme varttia. Onneksi heti minun perässä oli tuttu Itävaltalaispurjehtija, joten tuo aika kului kuitenkin ihan rattoisasti.

Nuku Hivalla oli keikkumisen vuoksi vaikea tehdä joitain huoltohommia. Yhteen näistä liittyi maston huippuun kiipeäminen. Täällä kiipesin mastoon oikein mielläni, sillä sieltä näkee maisemat parhaiten. Alas tullessani toin mukanani meidän toimimattoman tuulimittarin.

Näillä atolleilla on hyvin kapeat kaistaleet maata. Puut ja palmut ovat kuitenkin melko korkeita verrattuna meidän mastoon, joten vain hieman meri pilkistää niiden välistä. Kuvassa näkyy myös hyvin meidän "jollasatama".

Muutama muukin vene täällä on, mutta ei missään nimessä ruuhkaksi asti.

Meillä on langaton tuulimittari, jonka ongelmat alkoivat jo Panamassa. Tänään Timo vesihioi aurinkokennot kirkkaiksi. Ihan vielä ei laite kyllä toipunut, mutta se voi johtua siitä, että akku on ollut tyhjä reilut puoli vuotta. Toivotaan vielä parasta.

Moottorin merivesipumppu saapui Tahitille maanantaina. Toivomme saavamme sen meille lähipäivinä. Mutta vaikka saisimmekin sen heti huomenna, emme ihan valtavaa kiirettä pidä matkan jatkamisen kanssa, sillä toivomme pitkästä aikaa tapaavamme suomalaisveneen täällä ensi viikolla. Samainen vene on viimeksi nähty kaksi vuotta sitte Karibialla. Toinen meistä tuli tänne oikoreittiä ja toinen kiersi Etelä-Amerikan.

Perillä Fakaravalla

Jonna&Timo May 27, 2019 2:30:00 AM GMT

S 16° 3.540', W 145° 37.310'

Eilen iltapäivällä vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Purjeet läpsyivät ja vauhti oli olematonta. Lisäksi tuuliennuste oli vielä kevenemään päin. Ei auttanut kuin käynnistää moottori. Kun tuulta ei ole tarpeeksi, purjeiden läpsymisen lisäksi koko riki rämisee ja paukkuu joka aallossa. Silloin helat ja purjeet voivat joutua jopa paljon kovemmalle rasitukselle kuin kovassa tuulessa.

Läpi yön ajoimme meidän ns. marssivauhtia. 1800 kierrosta antaa meille vauhdiksi 4,5 solmua, joka on melko taloudellista menoa. Aamun tunteina hidastimme vauhtia vielä vähän, jotta olisimme juuri sopivaan aikaan sisäänajoaukon suulla. Ilmeisesti olimme oikeaan aikaan paikalla, sillä meidän lisäksi paikalla oli toinen sisääntulija sekä kolme uloslähtijää.

Nyt olemme ankkurissa Fakaravan Rotoava-kylän edustalla. Tänään emme vielä mene maihin ja blogi lähtee sateliittipuhelimen kautta. Kuvia laitamme sitten seuraaavaan blogiin.

Pilvet ovat hälvenneet

Jonna&Timo May 25, 2019 8:12:00 PM GMT

S 14° 56.080', W 144° 42.050'

Nyt voidaan käyttää niin paljon purjetta kuin on tarpeen.

Olin vahtivuorossa aamuyön tunteina. Hereillä pysyin enää suklaan voimilla. Kuului pamaus kannelta. Kikin ploki oli hajonnut. Jonnakin sopivasti heräsi plokin ja vahtivuoron vaihtoon. Oli aikakin, sillä kerroin isosta purjeveneestä, joka ajelee lähellä koneella, jolla ei ole AISia ja pitää sekä kulku- että ankkurivaloja samaan aikaan. No, Jonnan mielestä se oli planeetta. Vaihdoin plokin. Harken myy samannäköistä plokia kahdella vahvuudella. Ollaan ihmetelty mikä ero niissä on. Nyt tiedän, tässä heikommassa sakkeli on peltiä.

Muutaman tunnin aamu-unet. Jonna oli aamuyön tunteina laskenut, että meillä pitäisi olla vähintään 3,5 solmun keskivauhti, että ehdittäisiin Fakaravan pohjoissisäänkäyntiin oikeaan aikaan. Aukossa on nimittäin pahimmillaan 6 solmun virta. Sisäänmeno pitää sovittaa sopivaksi virran suhteen ja atollin sisällä ajossa pitää olla hyvä päivän valo korallipäiden havaitsemiseksi.

Puomitimme genoan. Paljon muuta ei ole tehtävissä. Genaakkerille tuuli on liikaa perästä. Tuuliperäsin ei jaksa ajaa genaakkeria, joten pitäisi ajaa autopilotilla. Akut ovat tyhjät, joten pitäisi käyttää konetta. Jos joutuu käyttämään konetta voi samalla laittaa vaihteenkin päälle.

Loki näyttää nyt 2,6 solmua. Vaihtoehdot ovat käyttää konetta tai mennä lähemmälle atollille. Tai toivoa, että tuuli paranee.

Heikkoa tuulta

Jonna&Timo May 25, 2019 12:38:00 AM GMT

S 13° 54.270', W 143° 57.150'

Pari päivää olemme seilanneet kuuropilvien keskellä. Kun kuuro osuu kohdalle, tulee tuulta melko reippaasti, mutta sitten välillä ei tuule lainkaa. Seilaamme reivatulla isolla ja genoalla. Puuskassa ei ole liikaa purjetta ja tyynessä ei läpsy liikaa. Eihän tällä menolla tietenkään kunnon päivämatkoja saa. Ollaan jääty reilusti alle 100 nm vuorokausi. No eihän tässä ole kiire mihinkään. Merellä on mukavaa.

Jääkaappi on vielä niin täynnä ruokaa, ettei olla edes kalastettu. Nyt perjantaina on vähän tasaisempaa tuulta ja saatetaan olla perillä sunnuntaina.

Nuku Hivalla tuntui, että veneitä on kauheasti liikkeellä. Merellä ei olla nähty (edes AISissa) yhtään huvivenettä, vain neljä laivaa.

Kohti Fakaravaa

Jonna&Timo May 22, 2019 5:35:00 PM GMT

S 11° 11.510', W 141° 51.420'

Olimme päättäneet lähteä Maanantaina matkaan. Aamu valkeni kauniina ja Jonna kävi vielä kaupasta hakemassa tuoretta patonkia ja torilta hedelmiä.

Pidemmille purjehduksille pakkaamme jollan aina veneen sisälle. Suolaa emme halua ripotella veneen sisälle, joten huuhtelimme jollan pohjan makealla vedellä. Ei olisi tarvinnut, sillä kohta vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Jatkoimme kuitenkin lähtövalmisteluja veneen sisällä. Harvoin Nuku Hivalla on satanut näin kovin ja pitkään. Iltapäivällä sade onneksi taukosi ja saimme kuin saimmekin jollan kuivana rullalle ja sisälle.

Pari tuntia ennen auringonlaskua pääsimme matkaan. Suurin osa kavereistamme ovat lähteneet jo ennen meitä, mutta Barry (S/Y White Shadow) oli vielä paikalla toivottamassa meille hyvää matkaa sumutorven töräysten kera.

Saaren läheisyydessä ei tuulta ollut lainkaan, joten oli pakko pari tuntia ajaa aluksi koneella.

Luvassa oli tuulta 7 m/s idästä. Ihan hyvä paitsi, että tämä on näemmä keskiarvo. Välillä tuulee kunnolla ja sitten ei ollenkaan. Sen lisäksi, että sadepilvet tuovat ja vievät tuulta, kääntää ne välillä niitä myös monia kymmeniä asteita.

Tuamotuilla olisi paljon vaihtoehtoja, minne mennä. Me päätimme mennä ensiksi Fakaravalle, koska olemme tilanneet varaosia sinne. Moottorin merivesipumppu tihuttaa vettä. Emme kuitenkaan halunneet jäädä viikoiksi odottamaan osia Nuku Hivalle, vaan tilasimme uuden pumpun Fakaravalle. Se on toivottavasti jo matkalla tätä kirjoitettaessa. Uuden pumpun lisäksi tilasimme myös korjaussarjan vanhaan pumppuun, tämän jälkeen meillä on taas varaosia vähän paremmin.

Pitkästä aikaa vuorokausi kokonaan ilman koneen käynnistystä. Nuku Hiva on korkea saari. Saari kerää pilviä ja peittää tuulen. Ei siis sähköä, muuten kuin koneella. Akut ovat lisäksi loppu, joten konetta piti käyttää joka aamu. Nyt tuuli ja aurinko tuottavat taas kaiken sähkömme.

Matkaa Nuku Hivalta Fakaravalle on 540 mailia, joista nyt keskiviikkoaamuna on jäljellä 369.