27.6.22

Puolimatkan juhlat

Jonna&Timo Jun 27, 2022 6:06:00 AM GMT
S 25° 58.490', E 177° 21.710'

Nyt on Fidzi jo lähempänä kuin Uusi-Seelanti. Tänään (maanantaina) päivällä ohitimme puolimatkan. Juhlimme sitä ottamalla jälkiruuaksi jäätelöt. Meille tämä on aivan uutta luksusta, sillä hankimme pakastimen vasta Uudesta-Seelannista.

Viikonlopun moottorilla ajoa kesti lopulta n. 30 tuntia. Sen jälkeen on tuullut ihan mukavasti. Tällä hetkellä tuulee jo sen verran reilusti, että purjeita on reivattu ja Iiris tanssii iloisesti aallolta toiselle ja matka taittuu vauhdikkaasti.

560 mailia Savu Savuun

25.6.22

Kolme vuorokautta matkalla

Jonna&Timo Jun 25, 2022 1:00:00 AM GMT
S 32° 8.420', E 174° 35.560'

Harvoin sääolosuhteet vaihtuvat niin nopeasti kuin tällä matkalla. Sääikkunaa odotellessa oli sää muuttunut jo talviseksi, joka aiheutti mm. kondenssiveden tippumista kansiluukuista.

Aamupäivä keskiviikkona oli kiireinen, vaikka kaikki mahdollinen olikin tehty jo aiemmin. Polttoaineen tankkaus oli jätetty kuitenkin lähtöpäiväksi, silloin siitä ei tarvinnut maksaa ALV:tä. Vesitankit tietenkin täytettiin myös vasta viimeisen tiskauksen jälkeen. Ja aina sitä jotain pientä puuhaa on, mitä ei voi etukäteen tehdä.

Tulli oli tilattu hoitamaan lähtöselvitys klo 13 ja klo 14.15 irtosivat köydet laiturista.

Pari edellistä päivää oli tuullut kovaa idän puolelta, kun matalapaine pyyhkäisi Uuden-Seelannin vierestä. Ajaessamme ulos joesta vyöryivät valtavat aallot väylällä vastaan. Vaikka ajoimme moottorilla, piti Timon vähän luovia, sillä pahimmat aallot pysäyttivät Iiriksen käytännössä kokonaan. Onneksi tätä ei kestänyt kuin hetken ja saimme käännettyä keulan sivutuuleen- ja aaltoon.

Rannikon läheisyydessä tuuli oli ajoittain niin kevyttä, että oli turvauduttava moottoriin. Emme halunneet jäädä viivyttelemään, nyt oli tarkoitus kerätä maileja keinolla millä hyvänsä ja päästä mahdollisimman pian pohjoiseen ennenkuin seuraava matalapaine jyrää Uuteen-Seelantiin.

Suomessa on ylensä totuttu siihen, että avomerellä merivesi on kylmempää kuin suojaisissa lahdissa. Tämäkin täällä oli ihan päälaellaan. Satamassa vesi oli vain 16 asteista. Heti kun pääsimme joesta merelle, nousi veden lämpötila 18 asteeseen ja myöhemmin jo ensimmäisenä päivänä yli 20 asteeseen.

Vielä vettäkin nopeammin nousi ilman lämpötila. Vaikka olimme ensimmäisen yön vielä hyvin lähellä rannikkoa ei lämpötila enää laskenut niin alas, että olisi kondenssivettä tippunut mistään.

Toisena päivänä, perjantaina, tuuli nousi vihdoin 7-11 metriin sekunnissa ja matka eteni vauhdikkaasti. Ihan luovitiukkuuteen ei purjeita säädetty, mutta hyvin lähelle. Tämä tietenkin teki menosta aika ryskimistä, mutta ei se mitään, nyt Iiris iloisena kiiti kohti lämpimiä vesiä.

Tätä vauhdin hurmaa kesti noin vuorokausi, kunnes taas aloimme vuorottelemaan purjeiden ja moottorin välillä.

Viime yönä valtameren aallokko oli niin rauhallista, että purjeet jaksoivat pysyä vedossa vielä 4-5 metrin tuulessa. Aamuyöstä tuo vähäinenkin tuuli kuitenkin loppui ja siitä asti olemme nyt ajaneet moottorilla.

Uuden-Seelannin ja tropiikin välinen matka on säiden suhteen usein aika haastava. Tämä on meille niitä harvinaisia tilanteita, että valitsemme sellaisen sääikkunan, johon sisältyy paljon moottorilla ajoa. Vaikka se on tylsää, on se kuitenkin turvallisempaa ja mukavampaa kuin myrskyt.

Tänään lauantaina, Juhannuspäivänä, on vedenlämpötila jo yli 22 astetta ja pitkät kalsarit on heitetty pyykkikoriin.

856 mailia Savu Savuun

21.6.22

Vihdoin lähdössä

Jonna 21.6.2022 22:19:44 EEST
S 16° 52.000', E 179° 18.000'

Meillä on tänään vuoden lyhyin päivä ja aurinko nousee vasta puoli kahdeksan jälkeen. Auringon noustessa tänään on ulkona vain 6 astetta lämmintä. On siis todellakin korkea aika päästä lähtemään täältä talven keskeltä.

Matka Fijille kestää noin 10 päivää. Jos loppumatkasta on liian kevyttä tai vastaista tuulta, saatamme pysähtyä Minerva Reefille odottamaan sopivampaa tuulta.

Tuuliennusteet ovat luotettavia vain muutamaksi päiväksi eteenpäin, joten loppumatkan tuulia voi vain arvailla. Tärkeintä on kuitenkin päästä nopeasti muutama päivä pohjoiseen, pois talvisten matalapaineiden reitiltä.

Meillä ei ole satelliittiyhteyttä, mutta SSB-radion välityksellä yritämme päivittää blogia myös matkan aikana.

7.6.22

Sääikkunat eivät aukene meille

Jonna 7.6.2022 8:49:32 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Perimätieto kertoo, että parin viikon välein tulee sääikkunoita täältä pois pohjoiseen. No, ei näytä tulevan tänä vuonna. Aina välillä on näyttänyt hyvältä, mutta sitten ennusteet ovat muuttuneet. Liikaa kryssiä, kovaa tuulta sekä moottorilla ajoa tyynessä. Kaikkia näitä saa olla vähän, mutta ei kohtuuttomasti.

Viime perjantaina täältä lähti kourallinen veneitä, mutta siinä emme nähneet meille minkäänlaista ikkunaa. Siitä ikkunasta kertoo jonkin verran se, että kuuleman mukaan Whangareista oli loppunut polttoainekanisterit kaupoista. Eli kyseessä oli ikkuna, jossa vuorokausitolkulla oli tarjolla moottorilla ajoa.

Eilen suunnittelimme lähtöä huomiselle. Ihan täydelliseltä sää ei näyttänyt, mutta kuitenkin ihan kohtuulliselta. Aloitimme viimeiset lähtövalmistelut. Tullille lähetettiin lähtölomakkeet ja varasimme vuokra-auton tälle päivälle ruokaostoksia varten. Tänään aamulla sitten ilmoitimme tullille, että pitäkää paperit tallessa, mutta emme me vielä lähdekään. Peruimme myös auton vuokrauksen. Onneksi paikallinen venetarvikeliike, joka autoja vuokraa on hyvin joustava, joten tästä ei sen enempää koitunut harmia.

Henkisesti olimme valmistautuneet lähtöön, joten aamukävelyllä oli vähän vaisu olo. No, eihän meillä tässä mikään kiire vielä ole, mutta useammastakin syystä tekisi jo mieli lähteä. Tropiikin lämpö verrattuna Uuden-Seelannin talveen on yksi niistä, mutta samoin tekisi mieli päästä uusiin seikkailuihin ja tutustumaan Fidziin. Lämmin ja kirkas uimavesikin kelpaisi.

Tällä hetkellä ei uutta sääikkunaa oikein ole näkyvissä, mutta ennusteet muuttuvat nopeasti. Vain kolmisen päivää ennusteet ovat melko luotettavia, sen jälkeen kaikki on vain tietokoneiden tilastoihin perustuvia arvauksia.

Nyt alkaa olla illallisaika. Suunnitelmissa oli käydä tänään ulkona syömässä viimeisen kerran Uudessa-Seelannissa. Nyt sen sijaan janssoninkiusaus on uunissa. Tekemällä uuniruokaa, saadaan vähän lisää mukavaa lämpöä veneeseen.

13.5.22

Seuraavassa sääikkunassa lähdetään

Jonna 13.5.2022 11:03:20 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Edellisessä blogissa odotettiin kuivalle maalle pääsyä. Marsden Cove Marinassa on hienot laitteet. Tämä traileri on meitä pikkuveneitä varten. Suurempi traileri on valtava ja hydraulisesti säädettäviä tassujakin taitaa olla toistakymmentä, tässä on vain neljä. Hieno peli tämä pienempikin on. Jos tästä eteenpäin on valittavana tällainen tai nostoliinoja käyttävä kone, niin kyllä me tällainen ennemmin valitaan.  

Meidän potkuriakselin kolina oli ilmeisesti on täysin harmiton. Kun meidän melko jyrkässä kulmassa olevan potkuriakselin pyörintä alkaa hidastumaan, alkaavat potkurin lavat akselin vielä hieman pyöriessä lerpahtelemaan alas. Näin nyt ainakin uskotaan, ihan uskottava selitys ja mitään muutakaan ongelmaa ei näkynyt.

Meidän telakointi ei kuitenkaan ollut ihan turha. Potkuri sai uuden Propspeedin pintaan, pohja tuli kaikkia koloja myöten huolellisesti putsattua ja pari pienen pientä hommaa tehtiin perän uimatasolla, jotka oli helpompi hoitaa kuivalla maalla kuin vedessä.

Tämän veneen omistajalla taitaa ongelmia sen sijaan riittää, tai ainakin töitä. Betoniveneen rungossa oli valtavia aukkoja. Veneen alla oli korkea keko piikattua betonia. Vähän pitää vielä ahertaa ennen kuin tuo vene kelluu.

Tämä maisema ei ollut meille aivan se mieleisin.

Niinpä kaksi yötä kuivalla maalla riitti meille ja pian olimme taas takaisin vedessä. Täällä hommat toimi niin nopeasti, että tarkoitus oli mennä polkupyörälle kuvaamaan tätä kuljetusta toisesta suunnasta, mutta en ehtinyt edelle. Päivän aikana kahdella eri traktorilla ja trailerilla veneitä meni tosi monta ylös ja alas.

Ihan kaikki hommat ei silti tullut tehtyä, niin kuin ei veneessä koskaan. Meidän Whitlock Cobra ruoritolppa ja sen osat ovat reilun 30 vuoden aikana tehneet paljon töitä. Tuo valkoinen osa kuitenkin on valitettavasti muovia ja on hieman haljennut. Whitlock on samana vuonna, kun meidän vene on laskettu veteen, vaihtanut materiaalin alumiiniin. Meille se ei valitettavasti vielä ehtinyt. Hyvin toki tuo on palvellut, mutta nyt siinä oli halkeama. Yritettiin ensin Englannista tilata vain uusi osa vanhan tilalle. Valitettavasti pienen firman omistaja oli kotona Koronan kourissa, vastasi kuitenkin sähköpostiin. Sieltä olisi saatu vain edulliset pienet varaosat. Koska emme voineet tietää, milloin kaveri pääsisi takaisin töihin, piti meidän katsoa muita vaihtoehtoja. Saksasta löytyi firma, joka myy koko tätä pakettia, tietenkin sen uudempaa versiota, jossa lukee Lewmar.

Muoviosan halkeama meillä oli ollut jo pitkään, mutta nyt vasta Whangareihin palatessa huomasimme ongelman. Olemme vaihtaneet hydraulipumpun Jefan direct driveen. Taurangassa meni myös autopilotin aivot uusiksi. Molemmat uudet tulokkaat ovat hieman agressiivisempia kuin edeltäjänsä. Purjehduksen kannalta tämä on hyvä asia, mutta ruorista alkoi kuulumaan ihmeellinen kolahdus. Tämä uusi ääni ei kuulunut koko ajan, vain silloin kun tuulta oli reippaasti ja korkeat aallot vyöryivät perän takaa. Sellaisia olosuhteita ei ole joka päivä, joten nähtäväksi jää, onko uusilla osilla mitään merkitystä. Autopilotti kääntää peräsinakselia kannen alla, mutta itse ruorissa on kuitenkin sen verran massaa, että sen suunnan kääntäminen nopeasti on melko rajua. Käsiohjauksella yritettiin saada samaa ilmiötä aikaiseksi, mutta ei päästy lähellekään samaa ääntä vaikka kuinka rajusti yritettiin ohjata.

Tässä samalla olemme varautuneet sekä merelle että autioille Fidzin saarille.

Lähtöhaluja olisi jo aika kovasti, sillä meidän on taas näin syksyn tullen pitänyt kaivaa lämpöpatteri esille. Tänä aamuna oli ulkona vain 8 astetta. Viime talvena meillä oli kaksi tällaista, mutta toisesta on jo hankkiuduttu eroon, päätettiin, että lähdetään ennen kuin lämpötila laskee nollaan. Tulevalla viikolla pitäisi taas vähän helpotta, yölämpötilat on ehkä 15 astetta.

Merelle ei menty, mutta isopurje nostettiin silti. Reiviköysiä vähän uudistettiin ja haluttiin varmistaa, että mikään ei ole solmussa. Ei ollut.

Ihan tästä kulmasta ei tätä maisemaan joka päivä katsota, mutta silti alkaa tuntua, että tämä maisema on nähty.

Olisimme kenties jo lähteneet eilen, kun meidän pari kaveria lähti täältä, mutta odotimme vielä niitä ruoritolpan osia. Yleensä paketit ovat tulleet tullista päivässä tai kahdessa, tällä kertaa meni kaksi viikkoa. Emme siis ehtineet tuohon ikkunaan, kun paketti saapui vasta tänään.

Seuraava meille sopiva sääikkuna olisi huomenna. Mutta koska emme tienneet milloin meidän paketti saapuu, emme voineet myöskään tehdä viimeisiä viime hetken valmisteluja, kuten tuoreiden hedelmien hankintaa. Tullillekin pitää hieman antaa valmistautumisaikaa, sillä jos paikallinen tullimies on vapaalla, tulee tullit hoitamaan lähtöselvityksen Aucklandista, vähintään parin tunnin ajomatkan päästä.

Aina myös tulee jotain uusia töitä. Yhtenä iltana tuli mieleen testata meidän valot. Kaikki muut toimi hyvin, mutta maston huipussa ankkurivalo ei syttynyt. Tänään kiipesin mastoon sitä tutkimaan. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta liittimiä ropaamalla valo alkoi toimimaan. Hyvä, jos toimii, mutta vähän huolestuttavaa, kun varsinaista syytä ei löytynyt. Meillä on kuitenkin peräkaaressa toinen ankkurivalo, joten jos ongelma uusiutuu, on meillä ihan lailliset valot,vaikkakin maston huipussa oleva on parempi, sillä väkisinkin masto pimentää alavalolta pienen sektorin. Ankkurissa vene kuitenkin onneksi yleensä liikkuu sen verran, että tämä ei ole turvallisuuden kannalta suuri ongelma.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän sääikkuna kohti Fidzia aukeaisi ehkä ensi viikon torstain ja sunnuntain välillä. Nähtäväksi jää, niin pitkälle sääennusteet eivät ole kovin luotettavia. Joka tapauksessa seuraavan ikkunan tullen meidän pitäisi olla valmiit lähtemään.

28.3.22

Melkein lähtökuopissa

Jonna 28.3.2022 11:30:43 EEST
S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Iiris on jo tullilaiturissa Marsden Cove Marinassa, mutta emme kuitenkaan ole vielä lähdössä minnekään ainakaan seuraavaan kuukauteen. Pandemian alun jälkeen Opua on ollut ainoa satama, jonne huviveneet ovat voineet saapua ulkomailta. Niinpä täällä marina on ottanut paikat muuhun käyttöön. Tarvetta paikoille myös on, sillä nytkin oli 12 metriset paikat jo loppu ja meidät laitettiin 14 metriseen paikkaan, onneksi kuitenkin laskuttavat veneen koon mukaan.

Me olisimme jo valmiit lähtemään, mutta Eteläisen-Tyynenmeren hirmumyrskykausi jatkuu vielä huhtikuun, joten aikaisintaan huhti-toukokuun vaihteessa lähdemme kohti Fidziä.

Ja eipä venekään taas ole aivan valmis lähtöön. Tai oli, mutta aina tulee jotain pientä huollettavaa. Kun kolme viikkoa sitten palasimme Whangareihin, huomasimme potkuriakselista kuuluvan ylimääräisen kolinan. Moottorilla ajaessa sitä ei huomaa, mutta kun nostamme purjeet ja sammutamme moottorin, pyörii meidän potkuri hetken vapaasti kunnes laitamme vaihteen päälle. Tässä vaiheessa kuului kolina jota ei pitäisi kuulua. Paikallistimme äänen potkurin ja sitä lähimmän laakerin paikkeille.

Whangareissa juttelimme sekä ammattilaisten että amatöörien kanssa. Moni oli sitä mieltä, että potkurissa voisi vain olla vähän kookkaampi näkki tai osteri. Kaupungissa vesi on kuitenkin sameaa ja ällöttävää, joten ei tullut siellä mieleenkään sukeltaa potkuria tarkastamaan.

Vedenalaiset työt piti siis unohtaa hetkeksi ja oli aika asentaa uusi tuulimylly. Pari vuotta sitten teetätimme tolpan toiselle tuulimyllylle ja asensimme siihen SilentWindin. Toiseen tolppaan jäi henkitoreissaan tärisevä Suomesta hankittu AirBreeze, joka oli valitettavan lyhytikäinen. Emme kuitenkaan halunneet ostaa kahta samanlaista myllyä kerralla. Nyt saimme kesän aikana hyviä käyttökokemuksia, joten uskalsimme tilata toisen samanlaisen. Viimeisin testi oli Taurangan myrsky. Hetken jo luulimme sen olevan mennyttä kalua kun 25 m/s puuskassa kuului kamala vinkuna ennen kuin automaattinen jarru sai lavat pysähtymään. Olimme varmoja, että se oli nyt sitten siinä. Kelin kevennyttyä se kuitenkin jatkoi tyytyväisenä töitään. Meillä oli jo lasku uudesta myllystä odottamassa sähköpostissa ja seuraavana päivänä maksoimme sen tyytyväisinä.

Timo teki korkean paikan työt.

Ja minä hoidit kytkennät vähän ahtaammassa paikassa.

Whangareissa on viime vuosina panostettu paljon ihmisten viihtyvyyteen, sekä paikallisten että turistien. Tässä on vasta valmistunut taidemuseo. Näyttelyä emme käyneet katsomassa, mutta syntymäpäiväni kunniaksi kävimme siellä sijaitsevassa ravintolassa syömässä. Ennen päivällistä oli pienet juhlat marinassa. Lähes kaikilla on ollut marinassa tapana kutsua koko marinan porukka drinkeille kun on jotain juhlittavaa. Syntymäpäivät, vesillelasku, läksiäiset, riittäähän niitä syitä. Meillä tuli tässä samalla ehkä hoidettua ne läksiäiset synttäreiden varjolla. Autokyydillä tulee vielä varmasti Whangareissa käytyä ennen lähtöä, mutta veneellä tuskin enää ajamme takaisin ylös jokeen.

Tänään kävin sukeltamalla tarkistamassa potkurin. Aivan puhdas se ei ollut, mutta ei kovin huonossakaan kunnossa. Puhdistuksen jälkeen oli koeajon aika. Täysi vauhti päälle ja sitten moottorin sammutus. Sama kolina siellä oli edelleenkin. Ylihuomenna nousemme telakalle täällä Marsden Cove Marinassa selvittämään potkuriakselin kolinaa.

Tuntuu, että vähän joka paikassa on täyttä. Saimme viimeisen telakkapaikan. Seuraavien pitää odottaa, että veneitä tulee takaisin veteen.

8.3.22

Kesä meni, takaisin Whangareissa

Jonna 8.3.2022 9:17:07 EET
S 35° 43.690', E 174° 20.030'

Iiris ankkurissa Tauranga Harbourissa Omokoroan edustalla. Myrskyn jälkeen todellakin tulee aina poutasää. 

Olimme päättäneet lähteä takaisin kohti pohjoista, mutta tuulet myös päättivät puhaltaa sieltä. Kiirettä meillä ei ollut minnekään, joten oli aika välillä heittäytyä turistiksi. No, Omokoroassa ei paljon nähtävyyksiä ollut. Mr Gerald V Crapp on tässä ikuistettuna, hän eli ja syntyi Omokoroan niemellä ja vuonna 1975 lahjoitti niemen kärjen valtiolle ja siitä tehtiin suojelualue. Tässä olikin sitten kaikki merkittävimmät paikalliset turistikohteet.

Alue sinänsä oli hieno. Puut oli ehkä mielenkiintoisempia kuin patsaat, ainakin suurempia ja näyttävämpiä. Timo kuvassa mittatikkuna.

Myrsky oli maissakin tehnyt tuhojaan. Puita ja oksia oli katkennut jonkin verran. Myös sähköt olivat menneet koko niemeltä. Me huomasimme sen vasta myrskyä seuraavana päivänä, kun meidän kännyköistä hävisi internet. Ehkä lähimmästä tukiasemasta oli loppunut akku.

Historiallisen alueen jälkeen jatkettiin niemen kävelypolkua. Jos en olisi tästä etukäteen lukenut, niin en tiedä olisimmeko uskaltaneet jatkaa matkaa. Vähän tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun takapihalla.

Itse kylä oli melko korkealla ja rannat olivat jyrkät. Vähän väliä kuitenkin meni portaat tai polku alas rantaan. Aina alhaalta löytyi ainakin paikallisten kajakkeja tai pienia soutuveneitä. Tässä sattui olemaan jopa picnic-alue.

Monessa paikassa portaat jatkuivat aivan rantahiekalle asti. Tuo puun runko oli tuossa ollut varmasti jo kauan. Hienoa oli se, että rankaa ei oltu ruvettu poistamaan ja pilkkomaan, siihen oli vain pultattu kiinni portaat, jotta huonompijalkaisempikin pääsee uimaan.

Yhtenä päivänä meillä oli jännittävää seurattavaa. Tai olisi ehkä ollut, jos olisi ollut tuulta. Tämä kuva on otettu vähän ennen lähtöä, kun kaikki veneet ajoivat lähtölinjaa kohti koneella. Kun oli lähdön aika, kaikki veneet liikkuivat vuorovesivirran mukana takaperin. Yksi toisensa jälkeen laskivat ankkurin. Ehkä tunti lähdön jälkeen alkoi tuuli vähän viriämään ja aloimme taas kuulla ankkuriketjujen kolinaa. Vähän siitä eteenpäin kaikki pääsivät linjan yli. Lyhyen lenkin kävivät heittämässä, parin tunnin sisään olivat jo takaisin. Ehkä lauantain purjehduskilpailua tärkeämpää oli venekerholla jatkunut jälkipeli.

Muutama viikko sitten olin putsannut pohjaa marinassa. Siellä sukellusaika oli kuitenkin vuorovesivirran vuoksi hyvin rajoitettu. Pahimmillaan marinan läpi vesi virtasi parin solmun nopeudella, siinä ei paljon enää pysyisi veneen alla. Sukellusaika oli siis vain reilu puoli tuntia ylä- tai alavedellä. En saanut siellä pohjaa ihan vielä valmiiksi. Sen lisäksi jäimme vielä Taurangan sisävesille muutamaksi viikoksi aivan kamalan rehevöityneeseen veteen. Kun vihdoin lähdimme merelle, oli meidän vauhti taas aivan hukassa. Heti seuraavassa mahdollisessa paikassa oli taas aika jatkaa pohjan siivoamista. Nyt vesi oli niin lämmintä, että kipparikin ustaltautui veteen.

Edellisessä blogissa tätä vasta rakennettiin. Meidän uusin miehistön jäsen: automaattiohjaus "Benkku". Meillä on tässä viime viikkoina ollut ihan reippaita tuulia ja varsinkin jyrkkää peräntakaista aallokkoa kaukaa valtamereltä. Hyvin on Benkku pärjännyt. Meillä on pitkään ollut vähän puutetta hyvästä ulkonäytöstä ja kerran jopa harkitsimme tämän samaisen näytön hankkimista. Sen verran kallis oli, että jäi silloin hankkimatta. Nyt oli pakko hankkia ja olemme olleet oikein tyytyväisiä.

13 vuotta sitten olimme edellisen kerran purjehtimassa Uudessa-Seelannissa vanhempieni vieraina. Silloin kiipesimme Great Barrier Islandilla sen korkeimmalle huipulle, joka kurottautuu yli 600 metrin korkeuteen. Ehkä se on joku noista huipuista. Tällä kertaa jäi kuitenkin valloittamatta. Syksy tekee tuloaan ja säät ovat muuttuneet paljon kesää epävakaisemmiksi, sadekuuroja tulee tuon tuosta.

Vähän kuitenkin piti vaelluspoluille päästä. Yhden vesiputouksen löysimme. Ilmeisesti ei vielä sää ole aivan tarpeeksi epävakaista, sillä aika naurettavan lirun löysimme. Ympäröivästä maastosta voi kuitenkin päätellä, että joskus vettä virtaa ihan reilusti.

Tänään saavuimme takaisin Whangareihin. Ihan näin pian meidän ei tänne pitänyt tulla, mutta vaihteeksi toimitusketjussa oli positiivinen yllätys. Meidän uuden tuulimyllyn piti lähteä Portugalista vasta näinä päivinä, mutta yllättäen lähtikin matkaan viikkoja aiemmin. Tänään paketti on jo meidän kanssa samalla paikkakunnalla, huomenna ehkä jo saamme sen.

Tuulimylly on yksi niistä muutamista valmisteluista, mitä meidän täytyy nyt ruveta tekemään. Vaikka vene onkin täydessä purjehduskunnossa, on aina jotain mitä voisi tai pitäisi vielä tehdä. Rajat alkavat täälläkin päin maailmaa aukeamaan. Fidzi on ollut auki lähes koko ajan, mutta sieltä pitää päästä turvaan kun seuraava syklonikausi alkaa. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani, puhelimeen kilahteli viestejä, sieltä tuli meidän Australian 12kk viisumit. Eli jos ei jotain uutta mullistavaa tapahdu, niin toukokuussa on aika jatkaa matkaa.