Polynesialaistanssin pauloissa

Jonna 23.2.2019 6:10:37 EET

S 8° 54.960', W 140° 6.040'

Marquesasilaisten joululoman loppuessa tammikuun puolessa välissä, alkoivat myös kaikki harrasteryhmät. Olin kuullut, että viime vuonna meitä matkalaisia oli osallistunut paikalliselle tanssitunnille. En ole koskaan ollut mikään suuri tanssin ystävä, mutta jostain syystä päätin kuitenkin mennä mukaan. Täytyyhän sitä aina jotain uutta ja ihmeellistä, varsinkin paikallista, kokeilla.

Kaksi kertaa viikossa kokoontuvassa alkeisryhmässä keskityimme aluksi lähinnä lantion pyöritykseen, se on ehkä tärkein osa paikallisia tansseja. Kaikki eivät tietenkään alkeisryhmässäkään ihan ensikertalaisia ollut, mutta hyvin monta meitä oli, joille kaikki oli aivan uutta.

Kolmen viikon jälkeen alettiin puhumaan esiintymisestä Ystävänpäiväjuhlissa. Mitä? No, kai sitä pitää kokeilla, jos minusta olisi siihen. Esiintymistä en niinkään pelkää, mutta tansseissa minulla on yleensä se ongelma, että jalat menee eri suuntaan kuin pää.

Maanantaina, kaksi viikkoa ennen juhlia, alkoivat ylimääräiset harjoitukset. Niitä oli joka iltapäivä, myös tavallisten tanssituntien jälkeen jatkoimme esityksen koreografian opettelua. Alkuun tuntui aivan toivottomalta. Askeleet vielä meni, mutta kun kädet otettiin mukaan, olin aivan sekaisin. Ja sitten vielä samalla piti tietenkin pepun pyöriä. Jotenkin sitä joka päivä kuitenkin eri ruumiinosat alkoivat toimia paremmin yhdessä.

Viikonloppuna ei ollut virallisia harjoituksia, mutta sekä lauantaina että sunnuntaina harjoittelimme viiden purjehtijanaisen voimin rannalla. Sunnuntaina se alkoi sujumaan jo melko hyvin.

Kun harjoitukset taas maanantaina jatkuivat, oli järkytys kamala. Me osataankin vasta puolet biisistä! Samalla kuitenkin myös harjoitusvauhti tiivistyi. Harjoittelimme aamuin illoin. Päivällä, harjoitusten välillä, katsoin videota harjoituksista ja yritin mielessäni miettiä mihin suuntaan pitää milloinkin mennä.

Juhlapäivän aamulla heräsin jo neljältä ja päässä pyöri vain tanssiaskeleet. Periaatteessa tiesin mielessäni mikä tulee minkäkin jälkeen, mutta käytännössä se joskus oli haastavaa. Välillä harjoituksissa tuli lähdettyä ihan väärään suuntaan.

Aamulla kahdeksalta oli aika lähteä juhlapaikalle kenraaliharjoituksiin. Samalla saimme meidän ruohomekot. Ne oli tehty suurista lehdistä, jotka leikattiin tasamittaisiksi. Meille jäi myös niiden viimeistely. Ensin ne piti sivellä ruokaöljyllä ja sitten suikaloida lehdet kapeiksi kaistaleiksi. Mekkojen kanssa askarrellessa menikin koko aamupäivä.

Illalla tuntia ennen tilaisuuden alkua saimme loput asusteet. Vähän pienemmistä lehdistä tehty vyö mekon päälle, kukkaseppele päähän sekä seppele vielä kaulaan. Naureskelimme, että näytämme ihan pensailta.

Juhlissa oli yhteensä seitsemän eri ryhmän esitykset. Ilta alkoi Haka-tanssilla, sillä tällä ryhmällä oli kiire esiintymään ankkurissa olleelle risteilylaivalle. Itse näin sitä vain hieman oven raosta, koska pysyimme takapihalla omaan esitykseemme asti.

Haka-tanssi on paljon enemmän kuin vain tanssi, se on oikeasti teatteriesitys.

Meiltä jäi Haka-tanssin näkeminen vähän vähiin, mutta onneksi takapihalla pääsimme kuitenkin poseeraamaan päätähtien kanssa.

Parin muun tanssiesityksen jälkeen oli meidän vuoro. En ole ihan varma muistinko koko ajan pyörittää lantiota niin paljon kuin piti, mutta kertaakaan en ainakaan lähtenyt tekemään vääriä liikkeitä. Eli esitys meni aivan loistavasti!

Olimme niin innoissamme tanssista, että emme millään malttaneet lopettaa. Seuraavana päivänä, kun mekot olivat vielä melko tuoreet, kävimme vetäisemässä vielä yhden tanssin samalla porukalla, millä olimme pitäneet omia harjoituksia. Yhteensä meitä purjehtijoita taisi olla mukana 7. Lisäksi oli ranskalaisia naisia, jotka syystä tai toisesta oleskelevat saarella sekä tämän lisäksi vielä muutama paikallinen täyttämässä tyhjät paikat, jotta saatiin sopiva kuvio.

Tässä vielä linkki videoon, jonka ystävämme Mike kuvasi. Minut on helppo tunnistaa, olen se, jolla on kaikkein vaalein nahka.

Hyvää joulua!

Jonna 24.12.2018 7:15:20 EET

S 8° 54.960', W 140° 6.040'

Joulukukkia täällä ei tarvitse ostaa, ne kasvavat ihan luonnostaan. Joulukoristeita sen sijaan näkyy jonkin verran, mutta melko maltillisesti. 

Pieni supermarket on kuitenkin laajentanut jouluksi. Teltassa myydään lähinnä leluja ja vaatteita. Musiikkikin soi, mutta koska emme ymmärrä kieltä, emme tiedä ovatko joululauluja.

Meidän elämä on viimeaikoina ollut hyvin rauhallista täällä Nuku Hivan Taiohae-lahdella. Osasyyllinen rauhallisuuteen oli flunssa, joka vaivasi meitä molempia. Onneksi ei ollut paljon asioita, mitä olisi ollut pakko tehdä. Täällä on aikaa levätä ja parantua rauhassa. 

Kaupassa piti kuitenkin välillä käydä, koska onhan se vähän tylsää kylän rannassa pelkkää purkkimuonaa syödä. Varsinkin, kun torilta löytyy erinomaisia hedelmiä ja vihanneksia. Mangot ovat makeita ja greipit mehukkaita. En muista, missä olisin viimeksi syönyt yhtä maukkaita tomaatteja kuin täällä, ehkä Suomessa.

Kauppareissuja kuitenkin vaikeutti flunssan lisäksi huonosti toimiva perämoottori. Sekin köhi. Välillä kävi hyvin, yleensä kohtalaisesti, mutta muutaman kerran ei sitten lainkaan. Kerran piti jopa soutaa kotiin, onneksi vain naapurista. Meiltä on yli kolme kaapelinmittaa kylän laituriin, aivan liian pitkä matka soudettavaksi meidän jollalla.

Timo joutui siis taas kerran moottorihommiin. Puoli tusinaa kertaa taisi avata kaasuttimen, kunnes vika vihdoin löytyi. Vika ei ollutkaan siinä, että kaasuttimessa olisi ollut likaa, vaan se tulvi. Sen vuoksi joka kerta, kun kaasutin oli purettu, putsattu ja koottu, pärähti kone heti iloisesti käyntiin, mutta sitten kohta taas ei käynnistynytkään. Kun syy löytyi ja neulaventtiili oli puhdistettu, kehräsi perämoottori taas niin nätisti kuin nyt kaksitahtimoottori voi kehrätä.

Täällä olemme nähneet ehkä yhden erikoisimmista laivoista, mitä maailmasta löytyy. Todellinen rahti- ja risteilylaivan risteytys. "Aranui 5" ajaa reittiliikennettä Tahitilta Tuamotujen kautta Marquesasille, jossa käy jokaisella asutulla saarella. Täällä se käy jopa kaksi kertaa yhden reissun aikana. Heti aluksi ja sitten vielä lopuksi. Täältä viedään Tahitille paljon hedelmiä ja vihanneksia, joten ne varmasti halutaan lastata kyytiin mahdollisimman tuoreina.

Risteilylaivan puolikas näyttää samalta kuin kokonaiset risteilylaivatkin. Hyteissä on omat parvekkeet ja kannella uima-altaat.

Näissä maisemissa vietämme lähikuukaudet. Jossain vaiheessa purjehdimme toki lähisaarille, mutta Marquesasilla pysymme siihen asti, kunnes keväällä sykloonikausi loppuu. Sitten uskallamme lähteä jatkamaan matkaa kohti länttä.

Ensikosketus maihin

Jonna 16.11.2018 5:58:28 EET

S 8° 54.960', W 140° 6.040'

Lähes kaksi viikkoa sitten lauantaina, illan pimetessä, saavuimme Nuku Hivalle. Vaikka noin periaatteessa purjehdusta voisi jatkaa loputtomiin, olimme silti melko väsyneitä perille päästyämme. Tiesimme, että sunnuntaina ei saarella paljon kirkonmenoja enempää tapahdu, joten emme kiirehtineet maihin. Pumppasimme kuitenkin jollan jo valmiiksi ja koekäytimme perämoottorin.

Maanantaiaamuna hyppäsimme jollaan ja lähdimme hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Poliisiasema löytyi melko läheltä kylän laituria. Sen verran pieni asema oli, että jonottaminen hoidettiin ulkona. Nuorehko ystävällinen naispoliisi tiskin takana puhui kiitettävästi englantia. Varsinkin verrattuna siihen, että meiltä onnettomilta ei tuo ranska suju lainkaan. Tavalliseen tapaan täytimme muutamat paperit. Kun kaikki oli valmista, piti vielä käydä postin kautta lähettämässä alkuperäinen tullipaperi Tahitin päätullille. Nopeaa, helppoa ja ilmaista oli tällä kertaa maahankirjautuminen. Postimerkkikään ei paljon maksanut.

Kun olimme saaneet viranomaisasiat hoidettua, oli aika tutustua hieman kylään. Pienen kävelyn jälkeen palasimme kuitenkin satamaan ja istuimme rantakuppilaan mehuille. Tiesimme, että sieltä löytyy langaton verkko. Nyt oli aika tarkistaa sähköpostit, verkkopankit yms. tärkeät asiat. Niiden jälkeen oli tietenkin aika uutisten ja Facebookin. Eipä maailma ollut paljon ehtinyt meidän merellä olon aikana muuttumaan.

Veneen alla olikin sitten ihan oma maailmansa. Olimme toki matkan aikana huomanneet venevauhdin heikentyneen. Ensimmäinen uimareissu paljasti karun totuuden. Pohja oli lähes kauttaaltaan hanhenkaulojen peitossa.

Tämä kuva on veneen keulasta, joka mielellään saisi olla pohjan puhtain alue. Nyt tuntui, että nämä kaverit olivat kasvaneet parhaiten siellä, missä vesi virtaa kohisten. Pisimmät hanhenkaulat olivat n. 10 senttiä pitkiä. Ei siis ollut ihme, että vauhti hyytyi.

Tänne saavuttuamme tuntui, että olemme oikeasti aika kaukana kaikesta. Emme kuitenkaan niin kaukana, etteikö risteilyalukset tänne löytäisi. Toisaalta, ei tänä päivänä taida sellaista maailmankolkkaa ollakaan, paitsi kuivalla maalla, missä ei risteilylaivoja näkisi.

Taiohae-lahteen tulee melko iso maininki sisään keikuttamaan veneitä. Niinpä siirryimme viime viikonloppuna läheiseen Hakatea-lahteen, joka on hieman suojaisampi. Ei sielläkään ihan sileä vesi ollut, mutta rauhallisempaa kuitenkin. Siellä putsasimme pohjan metallilastalla hanhenkauloista.

Maisemat Hakateassa ovat huimat. Lahtea ympäröivät rinteet nousevat lähes pystysuoraan korkeuksiin. Ankkuroinnista se toisaalta tekee mielenkiintoista, koska tuuli tulee yleensä aivan kummallisista suunnista ja kovina puuskina.

Tänään aamulla palattiin takaisin Taiohaeen. Nyt vene puhtaalla pohjalla kulki taas hyvin. Mitä nyt vastaallot, -tuuli ja -virta vastustivat. Onneksi avomeri osuutta oli alle 5 mailia.

Lounaaksi kävin jo hakemassa tuoreen patongin ja lisukkeita sille. Täällä kävi laiva meidän poissaollessamme, joten kauppojet hyllyt olivat nyt paljon täydemmät kuin viime viikolla. 

Hakateassa ei ollut mahdollisuutta internetyhteyteen. Jopa sähköpostin kulku sateliittipuhelimen kautta oli vaikeaa korkeiden rinteiden vuoksi. Tänään menemme taas rantakuppilaan mehuille ja näin saan tämänkin blogin lähetettyä. Mereltä lähetimme blogeja satelliittipuhelimella, mutta niihin emme saa kuvia mukaan.

Rannan mehut ovat muuten erinomaisia. Tilaamisen jälkeen tuoreista paikallisista hedelmistä puristettuja.

Yhteenveto ylityksestä

Jonna 7.11.2018 3:23:15 EET

S 8° 59.740', W 139° 30.180'

Purjehdus Panamasta Marquesasin Nuku Hivalle kesti 36 vuorokautta 5 tuntia ja 35 minuuttia.

GPS:n trippimittariin matkaa kertyi 4219 mailia (7814 km), lähes viidennes maapallon ympärysmitasta. Linnuntietä matkaa olisi ollut 3798 mailia (7034 km).

Moottorilla ajoimme 71 tuntia. Moottoritunnit tuli lähinnä heti alkumatkasta sekä Galapagosin suojassa. Aivan lopussa ajoimme 3 tuntia, jotta ehdimme ennen pimeää perille.

Dieseliä kului n. 150 litraa, joten tankissa on vielä vähintään saman verran jäljellä. Lisäksi meillä on vielä kanistereissa 60 litraa.

Latasimme akkuja moottorilla (sillä ajamisen lisäksi) vain kaksi tuntia. Sähkön tuottamisesta meillä huolehtii tuuligeneraattori ja aurinkopaneelit. Nämä ovat loistava yhdistelmä.

Vettä tankkasimme Panamassa n. 320 litraa. Tämän lisäksi teimme matkalla vettä n. 150 litraa. Perille saavuttaessa vettä oli arviolta 80 litraa jäljellä. Tämän lisäksi meillä oli varavetenä pullovettä juomavedeksi noin kahdeksi viikoksi, tätä emme käyttäneet lainkaan.

Matkan loppupuolisko, reilut kaksi viikkoa, ajoimme virsikirjalla. Silloin, kun tuuli oli sen verran sivulta, että kutterifokka pysyi vedossa, avasimme sen avuksi. Aika erikoinen viritelmä, mutta hyvin toimi. Genuahan pysyy puomitettuna hyvinkin kauan vedossa ns. väärällä puolella.

Katkennut perästaagin kiristysruuvi. Onneksi tämä katkesi kryssillä, joten rikillä ei ollut varsinaisesti vaaraa. Vanhuuttaan oli ruostunut poikki. 

Kun saimme staagin kiristettyä taljalla ja varmistettua dyneemalla, oli selvää että matka kohti länttä voi jatkua. Olimme silloin alle kahden vuorokauden päässä Panamasta, joten takaisinkin olisi vielä voinut palata. Myöhemmin löysimme tuohon varastosta vanttiruuvin, jolla staagi saatiin oikeasti riittävän kireäksi.

Matkan suurin ja herkullisin kala oli 7,5 kiloinen Mahi Mahi. Tonnikalatkin oli kyllä tosi hyviä, varsinkin sushina heti tuoreeltaan.

Taiohae-lahti, Nuku Hiva, Ranskan Polynesia.

Perillä

Jonna&Timo Nov 4, 2018 4:48:27 AM GMT

S 8° 59.740', W 139° 30.180'

Aurinko laski juuri, kun ajoimme sisään Taiohae-lahteen. Hämärä on täällä melko lyhyt, pimeys jo laskeutui, kun olimme ankkuroituneet. Täydellinen ajoitus. Ankkuroimme uloimmaksi veneeksi 15m metrin syvyiseen veteen.

Istuimme tuossa äsken sitloodassa nauttimassa päiväntasaajan ylitysmaljat. Hiljaisuus oli uskomaton. Köydet ei nitise ja natise eikä aallot lyö veneen runkoon. Kohta on illallisen aika ja sitten pääsemme nukkumaan. Melko outoa mennä nukkumaan 36 yön jälkeen ihan koko yöksi, ilman vahtivuoroja.

Melkein perillä

Jonna&Timo Nov 3, 2018 2:10:47 AM GMT

S 8° 32.750', W 138° 8.580'

Matka alkaa käydä jo niin vähiin, että olemme jo alkaneet suunnitella perille saapumista. Eilen alkoi näyttämään siltä, että huomenna lauantaina voisimme päästä perile. Mutta koska myös näytti ja näyttää edelleenkin siltä, että emme välttämättä ehdi valoisan aikana perille, piti ruveta miettimään vaihtoehtoja.

Yksi vaihtoehto olisi ruveta hidastamaan vauhtia niin, että saapuisimme vasta sunnuntaiaamuna perille. Toinen vaihtoehto, johon jo vähän päädyimme, olisi jäädä edellisen saaren suojaan ankkuriin yöksi ja jatkaa viimeiset 30 mailia seuraavana päivänä. Kolmaskin vaihtoehto on, ankkuroida pimeässä.

Eilen olimme taas päivittäisessä radioyhteydessä Claire de Lunen kanssa, ja kerroimme heille meidän suunnitelmistamme. Jo parina aikaisempana päivänä on kolmas vene keskustellut heidän kanssaan meidän jälkeen. Nyt tämä kolmas vene kuuli meidän suunnitelmat ja kertoi, että Nuku Hivan Taiohae-lahteen on helppo mennä myös yöllä. Olimme jo aiemmin katsoneet kartasta, että tämä olisi mahdollista. Lähti on melko suuri ja selkeä, sinne on jopa valaistut linjataulut. Lähinnä meitä huolestutti siellä jo ankkurissa tai poijuissa olevat alukset. Joskus myös tyhjät poijut tai kalanpyydykset voivat olla pimeässä hankalia. Spirit of Argon kippari kuitenkin kertoi juuri olleensa siellä ja vakuutti meidät siitä, että hieman kauempana kylästä ei ole muita, joten sinne olisi helppoa ja turvallista ankkuroida myös pimeässä.

Niinpä olemme nyt päättäneet jatkaa suoraan Nuku Hivalle. Jos tuuli pysyy hyvänä, on meillä jopa pieni mahdollisuus päästä perille valoisan aikana.

Matkaa Nuku Hivan nurkalle 111 mailia ja miehistön mieli korkealla.

Jiippi

Jonna&Timo Nov 2, 2018 1:23:00 AM GMT

S 7° 56.550', W 134° 55.670'

Yleensä emme kirjaa jokaista vendaa ja jiippiä lokikirjaan, mutta tällä matkalla olemme toistaiseksi niin tehneet. Molempia on kertynyt yksi. Venda tehtiin 30 päivää sitten ja tänään tehtiin jiippi.

Tuuli on taas hieman voimistunut ja vene kulkee kohtuullisesti. Ennusteiden mukaan tuulta pitäisi riittää perille asti. Suunta kuitenkin todennäköisesti vielä vähän muuttuu, joten ehkä tulee vielä yksi jiippi lisää.

Matkaa Nuku Hivalle 223 maila.