Cascaisissa olot alkoivat käydä liian talvisiksi. Lämpötila laski yöllä 10 asteeseen ja veden lämpö alle 14.
Matkaseuraa meille ei ollut luvassa, koska Alandia ja Komeet olivat menossa suoraan Kanarialle. Luvassa oli sopiva sääikkuna ennen perjantaiksi luvattua vastatuulta.
Lähdimme sunnuntaina muutama tunti ennen auringonlaskua. Alkuun oli luvassa heikkoa tuulta, joka merellä voimistuisi n. 10 m/s sivumyötäiseksi.
Laitoimme aluksi isoon kakkosreivin ja lähdimme täydellä genoalla liikkeelle.
Tuuli voimistuikin sitten nopeasti yön pimetessä. Aika nopeasti reivasimme genoan parin neliön kulmaksi. Aallot olivat jyrkkiä ja murtuvia. Pari kertaa aalto kaatoi veneen kyljelleen ja tavaroita alkoi lennellä. Ainoastaan yksi tomaatti meni rikki. Tavaroiden merikiinnitystä pitää jatkossa parantaa.
Pari aaltoa murtui veneen päälle. Onneksi kaikki luukut ja torvet olivat kiinni, eikä merivettä tullut sisään tippaakaan.
Pohjaan reivattu iso ja genoan kulma alkoivat olla liikaa. Päälle murtuvat aallot hillitsivät kuitenkin intoa mennä kannelle.
Kun nopeus nousi yli 8 solmun, piti iso saada alas. Riittävästi turvaköysiä niin iso tuli alas ja itse selvisin melkein kuivana.
Genoan kulmalla päästiin vielä yli 5 solmua. Tuuli oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Välillä tuuli paljon vähemmän, eikä tehnyt mieli heti lisätä purjepinta-alaa. Tämän takia matkavauhtimme jäi huonommaksi kuin toivoimme.
Seuraavana päivänä tuuli alkoi heiketä ja jatkoimme pelkällä genoalla.
Jatkossa tuulen edelleen heiketessä spiirasimme genoan ja lopulta nostimme ison ja ajoimme virsaria.
Tänään tuuli sitten heikkeni kokonaan. Kokeilimme vielä genaakkerillä, mutta sekään ei vetänyt tässä aallokossa.
Tarkistimme sääennusteen. Vastatuuli tulisikin jo huomenna. Päätimme ettemme jää odottamaan sitä ja käynnistimme koneen.
Laivoja on nähty paljon, päivällä enimmäkseen AISissä, mutta öisin nähdään myös laivojen valot. Ensimmäisenä yönä nähtiin AISissä myös yksi mini. Kyseessä oli vene, joka oli joutunut pysähtymään korjauksien vuoksi Espanjassa ja oli nyt siis satoja maileja perässä muita. Ei silläkään helppoa tainnut olla, nopeus vaihteli 4 ja 10 solmun välillä.
Delfiinejä ei olla nähty, mutta yksi lentokala hyppäsi toisena yönä juuri ikkunan eteen räpistelemään. Mietin, että siinäkö se sitten tekee kuolemaa silmieni edessä koko yön. Ei myöskään kiinnostanut lähteä kannelle lentokalan pelastajaksi tai kalastajaksi.
Eipä aikaakaan kun kala oli siivillään päässyt ponnahtamaan kannen esteiden yli ja takaisin mereen. Muistoksi kannelle jäi muutama suomu.
Meillä on nyt n. 120 mailia perille ja veden lämpö on jo 19,8.
