Jonna 2.6.2016 4:33:31 EEST
N 14° 30.099', W 61° 5.149'
Edellisessä blogissa ankkuroimme illan pimennyttyä Anse A l'Aneen. Aamu-uinnilla näimme vihdoin Iiriksen pohjan. Pohjassa oli paljon näkkiä, samoin potkurissa. Otimme vanhan hyvän työkalun käyttöön, vahvan ranskalaisen muovisen paistinlastan. Näkit tuntuivat lähtevän melko helposti sieltä, minne on helppo ylettää snorkkelin pään ollessa vielä pinnalla. Suurempiin töihin ei vielä ryhdytty, koska tässä lahdessa ei ollut mahdollisuutta hoitaa maahantulomuodollisuuksia.
Siirryimme vajaan mailin päähän Anse Mitaniin. Niemen kärjessä, Pointe du Bout, sijaitsee pieni marina, jonka toimistossa saimme viranomaisasiat hoidettua. Ranskalle kuuluvilla saarilla muodollisuudet ovat tehty erittäin helpoiksi. Tietokonepäätteitä, joilla muodollisuudet hoidetaan itsepalveluna, löytyy satamakonttoreista, rantaravintoloista, venetarvikeliikkeistä, huoltoasemilta yms. Itse täytämme tiedot ja paikallinen työntekijä lyö leiman paperiin. Tällä kertaa haluttiin myös nähdä meidän veneen rekisteritodistus ja sitä verrattiin jo tulostettuun maahantuloilmoitukseen. Vähän konttorin nainen hämmästeli meidän luottokortin kokoista Trafin myöntämää rekisteritodistusta. Aika hassu se onkin, ei siinä kovin paljon mitään tietoja ole. Siinä lukee suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi "kansallisuustodistus". Ainut ongelma vain on, että siinä ei lue, mikä se kansallisuus on.
Anse Mitanissa aloitettiin pohjan puhdistus oikein tosissaan. Teipattiin paistinlasta harjanvarteen ja nyt Timo yletti jo potkuriinkin asti. Aika vaikea on keikkuvan veneen potkuriin osua, mutta kyllä ne näkit sieltä pikkuhiljaa irtosivat. Runkoa raapattiin vuorotellen ja suurin osa näkeistä saatiin parissa päivässä poistettua.
Sunnuntaina. työntäyteisen päivän päätteeksi alkoi lahti täyttyä vuokrakatamaraaneista. Niillä oli joku eskaaderi keulanumeroineen päivineen. Lähes jokaisella oli myös joku teema, vene ja miehistö koristeltu sen mukaisesti. (editorin kommentti: US-teema veneen miehet olivat stringeissä, minkä vaimoni kyllä huomio). Veneet mahtuivat hyvin ankkuroimaan lahdelle, mutta me päätimme kuitenkin vaihtaa paikkaa. Se, että veneitä on paljon ja lähellä, ei meitä haittaa, mutta kun jokainen soittaa (huonoa) musiikkia kaiuttimistaan, on metelin sekamelska aivan karmea. Siirrtyimme takaisin l'Aneen.
Jollan sisäpohjaa oli nyt yritetty jo useamman kerran paikata, aina yhtä huonoin tuloksin. Päättelimme syyn olevan vääränlaisessa liimassa. Tästä syystä nostimme ankkurin maanantaiaamuna ja lähdimme Fort de Franceen liimaostoksille. Valmiiksi oli jo tiedossa, että tämä ankkuripaikka on hyvä öisin, mutta päivisin hyvin rauhaton. Vieressä ovat lahdella liikennöivien vesibussien laiturit, joten aallokko on päivisin aivan hirveä.
Fort de Francessa saatiin liimaostokset hoidettua ja pohja paikattua. Toistaiseksi on paikka pitänyt.
 |
| Koska emme lämmön vuoksi halua käyttää moottoria kuin aamupäivisin, siirryimme seuraavana aamuna rauhallisemmalle ankkuripaikalle kuvan kauniin Trois Iletsin edustalle. |
 |
| Timo kävin ensin jollalla pyörähtämässä kylän edustalla. Oikein hyviä vaihtoehtoja jollan kiinnittämiseen oli vähän, joten Timo vei minut rantaan ensimmäiselle tutustumisretkelle. Vesibussien käyttämässä laiturissa oli hyvät tikkaat laiturille nousuun, mutta jollaa ei siihen voinut jättää. Olimme katsoneet tätä ramppia jo veneeltä. Paikan päälle käveltyäni se vaikutti tosi hyvältä. Ramppia ei ollut lukittu ketjulla ja sen vieressä oli pieni tila, johon jollan mahtuisi parkkeeraamaan niin, että ramppi olisi kuitenkin käytettävissä. |
Tälle samalle rampille ajoimme myöhemmin iltapäivällä yhdessä. Meille betonirampit ovat tosi helppoja, koska meillä on peräpeiliin kiinteiksi asennetut pyörät, jotka voi tarvittaessa laskea alas. Meidän ei siis tarvitse kantaa jollaa ylös kuivalle maalle, vaan riittää, kun kannattelemme keulaa ja vedämme sitä perässämme.
Trois Ilets oli mukava pikku paikka. Kirjastosta löysimme internetin, joka maksoi euron/tunti. Tällä hinnalla he sitä myivät, mutta todellisuudessa se oli euron/24h. Valitettavasti verkko ei kantanut riittävän hyvin veneelle asti. Saimme siihen heikon yhteyden, mutta ei sillä oikein mitään voinut tehdä. Trois Ilets on myös jo melko perällä Fort de Francen lahdella, joten vesi ei ollut enää kirkasta.
 |
| Trois Iletsin ankkuripaikka oli pienien saarten suojaama, joten vesibussin aaltoja lukuunottamatta, se oli hyvin suojainen. |
Halusimime takaisin kirkkaisiin vesiin jatkamaan pohjan putsausta. Siirryimme takaisin Anse Mitaniin.
Nämä meidän siirtymiset olivat olleet maksimissaan vain 4 mailia. Näillä pienillä koeajoilla kuitenkin jo nähtiin, että matkaa voidaan taas jatkaa seuraaville saarille. Lisää voidaan vielä putsata, mutta tilanne on nyt jo tyydyttävä.
 |
| Vuosia sitten, kun olimme viimeksi Anse Mitanissa, oli täällä hieno minimarina, jonka päässä oli ravintola ja jollalaituri. Marina rakennuksineen on sen jälkeen tuhoutunut myrskyssä. Tällainen pieni jollalaituri oli kuitenkin ankkuroitu puretun hotellin aallonmurtajien suojaamalle uimarannalle. |
Meidän lyhyen vierailun aikana Fort de Francessa jäi vielä joitain ostoksia tekemättä. Niinpä hyppäsin vesibussiin joka vei lahden yli, tein sen jopa kahtena päivänä peräkkäin.
Kahden ostonmatkan päätarkoitus oli ostaa meille pieni lasertulostin. Sellainen meillä oli kotona, mutta annettiin se pois, kun ajateltiin, ettei se veneeseen kuulu. Ostettiin muutama vuosi sitten Hollannista pieni HP:n monitoimimustesuihkuprintteri, joka osoittautui melko pian aivan sudeksi. Mustesuihkujen vanha ongelma on musteiden kuivuminen pitkien käyttötaukojen aikana, mutta tässä oli jotain muutakin vikaa. Heitimme sen roskiin jo Kanarialla. Veneessä olisi kuitenkin hyvä olla tulostin, koska sillä voi tulostaa miehistöluetteloita yms. pikkuasioita. Pikkulaserit eivät kaikki toimi kaikilla jännitteillä, joten meidän toivomme oli ostaa laite Ranskan saarilta, jotta saamme 230V-version. Muut saaret taitavat kaikki olla Amerikan malliin 110V.
Ensimmäisenä päivänä löysin kaikki keskikaupungin kolme tietokoneliikettä, kenelläkään ei ollut myydä sopivaa tulostinta. Seuraavana päivänä lähdin bussiseikkailulle suurempiin ostoskeskuksiin, mutta lopputulos oli aivan sama. Joka paikassa myytiin vain mustesuihkutulostimia. Siirsimme tulostimen hankinnan tulevaisuuteen.
Tyhjin käsin en kuitenkaan kumpanakaan päivänä joutunut kotiin palaamaan, olin löytänyt "ostosparatiiseista" muita hyödyllisiä asioita. En ole koskaan ollut oikein innokas ostoksilla kävijä, joten omaksi yllätyksekseni palasin ensimmäisenä päivänä kotiin parin hyvin auringolta suojaavan paidan kanssa. Seuraavana päivänä kannoin sitten kotiin Timolle kassillisen kahvia. Timon suosikki pikakahvi, Nescafen Espresso, puuttuu monen kaupan valikoimasta. Silloin kun sitä löytää, pitää sitä ostaa vähän reilummin. Toki jotain muutakin löysin, mutta en nyt jaksa ihan jokaista ostosta tässä luetella. Koko päivä meni kuitenkin molemmilla reissuilla.
 |
| Näillä kahveilla Timo saa aika monena aamuna silmänsä auki. Soijapalat ovat myös sellaisia, mitä ei joka paikasta löydy. Niitä pitää ostaa aina, kun sopivalla hinnalla tulee vastaan. Tonnikalapurkit, no, niitä nyt aina tarvitaan. |
 |
Fort de France jää taakse ja väsynyt ostosmatkailija pääsee nopeasti kotiin. |
 |
| Ihan tyhjäksi ei vesipumppu saa tankkia imettyä, joten viimeiset litrat piti äyskäröidä pois. |
 |
| Tämä on siis näyte siitä vedestä, mitä me olemme koko ajan juoneet. Osa mähnästä on toki vettä painavampaa, joten se yleensä jää tankin pohjalle. Suurin osa on kuitenkin varmaan juotu ja syöty. |
Muutama kuukausi sitten oli meidän blogissa juttua ankkurin huonosta pidosta. Kaikkein huonoin pito oli Grande Anse d'Arletsissa. Silloin olimme snorklaamassa ja näimme kuinka ankkurimme liukui pohjaa pitkin. Useista yrityksistä huolimatta, emme saaneet ankkuria pitämään ja jouduimme lähtemään koko lahdelta. Nyt oli pakko palata tänne takaisin kokeilemaan, kuinka Rocna Vulcan pitää samassa paikassa.
 |
Nyt ankkuri osui pieneen hiekkaplänttiin, mutta uskomme, että lopputulos olisi ollut aivan sama myös kasvillisuuden läpi. |
 |
| Aina kun vesi on riittävän kirkasta, on meillä tapana mennä snorklaamaan ja tarkistamaan ankkurin olosuhteet. Näin teimme tälläkin kertaa. Heti seuraavaksi huomion vei kilpikonnat. |
Tänään oli kuurosateinen päivä, joten emme päässeet seuraaviin huoltotöihimme. Tällä kertaa huollon kohteena on rullagenoa. Meillä oli jo matkalla Martiniquelle hieman ongelmia rullan toiminnan kanssa, se oli liian raskas vetää sisään. Muutaman mailin matkalla tänne, olisimme avanneet genoan, mutta se oli jumissa. Saimme sen liikkumaan, mutta emme kuitenkaan halunneet käyttää sitä tunnin matkalla ennen kuin olisimme tarkastaneet jumituksen syyn. Selvitystyö jatkuu edelleenkin, mutta samalla huomasimme muutaman sauman ravistuneen auki genoan aurinkosuojassa lähellä skuuttikulmaa. Purje on nyt levännyt kannella tämän päivän sateessa, toivottavasti huomenna saadaan ompelukone jo kannelle.
