Eilen illalla koitti vihdoin se hetki, jota olimme odottaneet jo kuukausia. Pääsimme irti Vista Mar Marinan laiturista. Huhtikuussa tarkoitus oli lähteä suoraan Ranskan Polynesiaan, nyt piti ensiksi lähteä pienelle koeajolle.
Las Perlas saarille oli 50 mailia matkaa. Emme missään nimessä halua ankkuroida uuteen paikkaan pimeässä, joten varmimmaksi konstiksi jäi lähteä illalla ja olla auringon noustessa perillä. Pelkäsimme silti, että olemme vähän liian aikaisin perillä. Ei huolta, vuorovesivirta huolehti siitä, että aurinko ehti juuri nousta ennen kuin ankkuroimme Isla Pedro Gonsalesin kohtuullisen suojaiseen ankkurilahteen. Virta oli niin kova, että keulan osoittaman suunnan ja todellisen liikkumissuunnan ero oli välillä jopa yli 30 astetta.
Koeajon lisäksi keräämme myös konetunteja. Uuden vaihdelaatikon öljyt pitäisi vaihtaa 30 tunnin jälkeen. Öljyn vaihto ei varsinaisesti ole vaikea operaatio, mutta pari seinää pitää irroittaa pois edestä. Emme siis mielellämme tee sitä keskellä valtamerta.
Juuri tällä hetkellä sataa kaatamalla vettä, mikä on aika tyypillistä Panamassa tähän aikaan vuodesta. Onneksi aiemmin oli kaunis sää, joten pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan meressä uimisesta. Ei marinan uima-allas millään vastaa sitä tunnetta, kun hyppää uimaan veneen perästä. Toisaalta uima-altaassakin on puolensa. Pari kertaa uimme veneen ympäri, mutta sitten piti kiirehtiä pois vedestä. Jotain näkymättömiä meduusan lonkeroita oli vedessä, jotka alkoivat pistelemään iholla. Onneksi viiden metrin vuorovesi vaihtaa veden ankkurilahdessa tehokkaasti, joten eiköhän uiminen taas huomenna onnistu.
Nyt tarkoitus on nauttia näistä saarista muutama päivä tai meidät tuntien ehkä viikkokin voi vierähtää.
