Viime yönä puolelta öin saimme vihdoin purjeet vetämään 31 tunnin moottoroinnin jälkeen. Voi sitä ihanuutta. Niin hiljaista ja rauhallista. Tyynen jälkeen meri oli rauhallinen, joten vaikka jouduimmekin kiristämään purjeet luoviasentoon oli meno hyvin tasaista.
Sitä mukaa, kun tuuli nousee, nousee tietysti myös aallokko. Nyt meno onkin jo vähän ryskivämpää. Todennäköisesti tuuli on vastaista vielä ainakin muutaman päivän, mutta pääasia on, että meillä on tuulta.
Aiemmin tänään meidän parästaagin kiristysruuvi katkesi. Nyt staagi on taas kireä ja kiinnitetty paksulla dyneemalla. Vanhoista valpurin blokeista oli taas hyötyä. Valpurin vanha skuuttitalja on meillä käytössä jollanosturina. Nyt siihen lisättiin vielä vanha turbotaljakin ja sillä saimme staagin käyttäen Timon kaikkia voimia riittävän kireäksi. No toki tuo taljavirityskin on yhtensä jopa 36 kertainen!
Tämän tapahtuman seurauksena meidän kommunikointimenetelmät kuitenkin vähenivät hetkeksi. Perästaagi toimii SSB radion antennina ja nyt siihen kiinnitetty johto irtosi. Yritämme korjata sen, kunhan tuuli kevenee tai kääntyy myötäisemmäksi. Onneksi meillä on vaihtoehtona satelliittipuhelin, joten säätiedotukset ja muut tärkeät asiat silti saadaan. Lähinnä meidän yhteydenpito muihin veneisiin jää tauolle. Olemme yrittäneet joka ilta jutella ystäviemme kanssa, jotka ovat meitä pari viikkoa edellä. Lähes joka ilta olemme saaneet heihin puheyhteyden, viimeksi eilen.
Toistaiseksi suuntaamme edelleen etelään etsimään myötävirtaa ja toivottavasti myös vähän myötäisempiä tuulia. Tällä hetkellä myötävirta on kuitenkin se, mitä eniten etsimme. Jos nyt lähtisimme kohti länttä, kohtaisimme todennäköisesti voimakkaan vastavirran.
Iiris painelee eteenpäin hyvää vauhtia ja miehistö on tyytyväinen.
