Sijainti toistaiseksi Las Palmas, Gran Canaria

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Olemme joutuneet perumaan kaikki suunnitellut purjehdukset.

Luukkuremontin jälkeen otimme vesitankit pois. Tankkien alta paljastui ruostetta niin paljon, ettemme vielä tiedä mitä pohjalle pitää tehdä. Ruostevauriot ovat pahoja jo paljastetuilla kohdilla. Ruoste jatkuu uretaanivaahdon sisälle, emmekä tiedä miten pahoja vauriot ovat muualla.

Edelliset omistajat ovat uskoneet, että corten-teräs ei ruostu ja uretaanivaahto pitää vettä.

Kumpikin usko teki autuaaksi vain veneen myyjät. 

Meidän pitää purkaa pohjasta pois kaikki uretaanivaahto ja sen päällä oleva lasikuitu. Tämä tarkoittaa turkin purkamista koko veneesta. Veneessä on vaikea asua operaation aikana, joten etsimme majoitusta muualta.

Hiihtoloma

Jonna

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Odotin Kotkan koululaisten hiihtolomaa todella kovasti. En siksi, että hiihto niin kiinnostaisi, vaan siksi, että Siiri ja Kasper (veljen lapset) olivat tulossa meille loman viettoon.

Alunperin tarkoitus oli siirtyä Iiriksellä Puerto Ricoon, mutta luukkujen asennus meni niin viime tinkaan, että ei sinne ehditty. Sisäkatto saatiin paikoilleen päivää ennen nuorten saapumista ja muutenkaan vene ei ollut ihan merikunnossa, esim. uusi nivel moottorin ja akselin välistä vielä puuttui. Eikä kaikki tavaratkaan olisi ollut ihan paikoillaan.

Lomalaisten saapumispäivänä oli vuorossa todella jännittävä tapahtuma, autolla ajo. Olimme päättäneet vuokrata auton koko loman ajaksi ja se piti tietenkin hakea Las Palmasin ahtaimmasta keskustasta. En ollut ajanut autoa puoleen vuoteen, eikä olla paljon kyydissäkään istuttu. Tuntui, että kaikki tapahtui liian nopeasti jo kaupunkinopeuksissa.

Lomalaisten kone saapui myöhään illalla ja heti seuraavana aamuna suuntasimme auton keulan kohti Puerto Ricoa. Syitä etelään lähtöön oli kaksi. Ystävämme Laura ja Jani (ja tietenkin myös Max ja Milo) olivat siellä ja olivat lupautuneet viemään painavan Lewmarin ankkuripelin Suomeen. Toisena syynä oli Siirin ja Kasperin äiti ja Mika, jotka olivat majoittuneet sinne hotelliin, jossa oli lämmitetty uima-allas.

Tälle altaalle ajettiin kolmena päivänä. Nuoret (ja vähän vanhemmatkin) viihtyivät lämpöisessä vedessä auringon paistaessa. Pohjoisemmassa Las Palmasissa näinäkin päivinä oli huomattavasti kylmempää ja pilvisempää.

Timo ei ihan joka kerta jaksanut lähteä autoretkelle, enkä minäkään kovin montaa päivää jaksanut viettää uima-altaalla tai rannalla, joten yhtenä päivänä ajoin viereiseen Puerto de Moganiin tapaamaan ystävääni Aulia (S/Y Manta). Siellä iltapäivä vierähti kuin siivillä vaihtaen kuulumisia. Lounaaksikin sain mitä mainiointa Aulin tekemää Janssonin kiusausta.

Kaikkina päivinä ei kuitenkaan ajettu etelään vaan tutustuttiin myös Las Palmasiin. Lomalaisten lomaviikko ei osunut aivan kohdalleen hiihtoloman kanssa vaan kaksi päivää joutuivat olemaan koulusta pois. Tunnollisia kun ovat, niin myös koulukirjoja oli mukana.

Timon lempiaineisiin on aina kuulunut Fysiikka, joten hän äkkiä tekaisi käytännön harjoituksen jousivakion laskemiseksi. Kuulemma kumiköysi ei ole ihan yhtä hyvä kuin jousi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Siirin englannin kokeeseen lukeminen ei valitettavasti päässyt kuvaan, koska niitä asioita harjoittelimme automatkoilla.

Iiristä emme siis saaneet laiturista irti, mutta jotenkin piti lomalaiset saada vesille, joten laitoimme edes jollan veteen. Sillä Timo kuljetti meidät läheiselle hiekkarannalle, josta jatkoimme kolmistaan kaupungille. Ranta oli yllättäen niin hyvä, että viihdyimmekin siellä pitkän tovin. Myöhemmin palasimme sinne vielä uimaankin, tai ainakin nuo lomalaiset uivat, muille vesi oli liian kylmää.

Paljon emme rannikolta poistuneet, mutta läheisen tulivuoren kraateria kävimme katsomassa. Kuvassa myös urhea Panda, joka kuljetti meitä viikon verran. Auto ei ollut kallis ja oli ehkä parhaat päivänsä jo nähnyt. Luotettavasti (joskin vähän hölskyvästi) se kuitenkin aina jaksoi määränpäähän.

Tuntui, että viikko kului vähän turhankin nopeasti. Pian oli viimeisten korttipelien aika ja suunnattava taas auton keula kohti lentokenttää. Haikein mielin lähetimme nuoret takaisin kohti Suomea. Saa nähdä, missä seuraavan kerran nähdään.

Kansiluukkuprojekti

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Iiriksen kansiluukut alkoivat olla jo aika huonossa kunnossa. Läpinäkyvyys oli huono ja yksi kahva oli jo korjattu. Muovi haurastuu auringossa, emmekä halunneet luukkujen pettävän merellä. Ostimme jo Suomessa kaikki kolme kansiluukkua, mutta vasta Las Palmasissa ryhdyimme vaihtoon.

Irroitus oli vaikea. Suurin ongelma oli se että rosteriruuvien ja alumiinin välissä ei ollut mitään eristettä. Ruuvit olivat hapettuneet kiinni. Oli pakko käyttää paljon voimaa, jolloin alumiinikansi osittain vääntyi. Varsinkin kun yksi pultti oli ruostuvaa materiaalia. Sen irroitus väänsi kantta tosi paljon.

Edellinen omistaja oli siinä uskossa, että luukut eivät vuoda. Suolan määrästä päätellen vuotoa on ollut pitkään. Syy on, että pulteissa ei ole ollut tiivistettä. Vesi on valunut pultteja pitkin. Lisäksi, koska alumiinin ja rosterin välissä ei ole ollut mitään, on alumiinioksidi pullistanut tiivistettä ja mahdollistanut veden sisään pääsyn.

Kun uusia luukkuja sovitettiin huomattiin, että luukun reiät kannessa ovat liian suuret. Jostain syystä edellinen asentaja ei ole noudattanut asennusohjeita. Reikä on liian suuri luukulle ja puukehyksen kanssa liian pieni. Tämä odottamaton seikka aiheutti meille paljon ylimääräistä työtä.

Uusi luukku on samalla mitoituksella kuin vanha. Uusi on kuitenkin monella tapaa erilainen.

Jos haluaa saada vedenpitävän luukun, pitää kannen olla tasainen. Luukun alle laitetaan asennuksessa paljon tiivistemassaa. Pultteja kiristettäessä tiivistemassa on paineessa ja täyttää kaikki epätasaisuudet.

Ongelma oli että kansi ei ollut enää tasainen. Lisäksi liian suuren reiän takia luukkua ei saisi tiiviiksi.

Vaihtoehtoina oli kannen hitsaaminen umpeen ja oikean kokoisen reiän sahaaminen, tai reiän umpeen kuromisen jollain muulla tavoin. Täytyy tunnustaa, että kirosin edellistä asentajaa.

Koska parin päivän kiroilun jälkeen en parempaakaan keksinyt, niin päätin tehdä sisustuskehyksistä kantavan tuen kanteen.

Luukun kehys oli onneksi tehty teekistä. Melkein kaikki lakka oli jo hävinnyt. Puu oli pahasti mustunut, joten siistiä tästä ei saisi.

Kehykset olivat vain koristeita ja hajosivat käsittelyssä.

Las Palmasista ei löydetty sopivaa puuta kehyksien kiinnitysrimoiksi. Työstimme siis mukana olevia palikoita sopiviksi.

Katon uretaania ja osittain alumiinia piti poistaa, että päästään kiristämään pultteja

Kehyksien reunoihin piti liimata kanteen pultattavat listat.

Piti muistaa, että kehyksiin kiinnitetään tarvittaessa kalterit ja tuet.

Koska kehykset ovat alttiina kosteudelle päätin epoksoida ne. Epoksointi tarkoittaa, että puun joka pinta on epoksoitu.

Pinnat siveltiin epoksilla 3 kertaa.

Kaltereita ja tukia varten epoksoimme kupumutterit kehyksiin.  Reiät on luonnollisesti myös epoksoitu.

Lopuksi epoksoidut kehykset vesihiottiin.

Seuraavaksi kehykset lakattiin neljä kertaa.

Kehyksillä kannen reikää pienennettiin niin, että luukku saadaan asennettua. Kehykset pultataan kanteen ja väliin laitetaan Duralacia estämään hapettumista. Päälle vielä teipit helpottamaan seuraavaa irroitusta.

Nyt kun kehyksen ja kannen väli on tiivistetty massalla ollaan valmiita luukun asennukseen.

Reikiin Duralacia.

Riittävästi tiivistemassaa.

Kun pulttien kiristyksen jälkeen massa pursuaa joka saumasta on luukku tiivis.

Edelleen Las Palmasissa

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Meidän piti seilata jo aikoja sitten Puerto Ricoon, johon meillä oli tulossa tuttuja lomailemaan. Odotimme siirtymistä itsekin kovasti, koska Puerto Ricon säät ovat ovat paljon paremmat kuin täällä. Las Palmasissa on satanut todella paljon.

Ankkuripelin saimme vaihdettua, taas kerran. 

Luukkujen vaihto on ollut epätoivoisen hidas ja vaikea työ. Sade ei ole auttanut yhtään.

Viimeinenkin luukku saatiin kanteen kiinni viime lauantaina. Emme siis olisi ehtineet senkään osalta Puerto Ricoon ennen Kotkan vieraita. Ehdittiin saada paikat jotenkuten asuttaviksi.

Muiden projektien rinnalla aloimme tutkia matkalla taittunutta akseliniveltä. Paikallinen Volvo kauppias neuvoi purkamaan laitteen ja tarkistamaan pitääkö kaikki vaihtaa vai vain muutama osa. Päädyimme vaihtamaan koko systeemin. Uusi on tulossa Ruotsista. Päätimme myös ettemme käytä enää vanhaa. Niin ikävää ääntä se piti.

Kun ei päästy Puerto Ricon lämpöön niin yritämme keksiä lomalaisille muuta hauskuutusta.

Las Palmasin kiireet

Jonna

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Tuntuu, että juuri tänne saavuttiin, mutta onhan tässä taas päiviä ja viikkoja jo vierähtänyt.

Ensimmäinen viikko Las Palmasissa oltiin vähän flunssaisia, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Lueskeltiin kirjoja ja otettiin rauhallisesti.

Saapuessamme tänne saimme mielestämme tosi hyvän laituripaikan. Joku toinen voisi ajatella, että olemme kaukana kaikesta, mutta meitä se ei haittaa. Uskomme paikan satamakonttorin edessä olevan kaikin puolin turvallinen. Liikuntaa myös tarvitaan, joten kilometri suuntaansa lisämatkaa ei haittaa yhtään. Lisäksi meillä on suihkut/vessat tosi lähellä ja niillä on tosi vähän käyttäjiä (tarkoittaa sitä, että meillä on yleensä aina kuumaa vettä),

Käytännössä kaikki muut laiturit ovat vastarannalla. Olemme "respalaiturin" ja huoltoasemalaiturin välissä. Täällä kaikkien saapujien pitää ensin tulla respalaituriin. Siitä sitten ohjataan sopivalle paikalle. Me tässä siis hyvin nähdään kaikki tulijat.

Viereisessä huoltoasemalaiturissa on välillä mielenkiintoisia veneitä. Eräänä päivänä siinä oli 29 metrinen katamaraani. Se näytti melko suurelta, kunnes laiturin toiselle puolelle tuli n. 50 metrinen purjevene peittäen sen lähes kokonaan näkyvistä.

Täällä on vihdoin myös saatu ostettua uusi kamera Espanjassa hajonneen tilalle. Löysimme "turistikadulta" haluamamme kameran kohtuu hintaan. Paikallisessa tavaratalossa El Corte Inglesissä se olisi maksanut yli 200 euroa enemmän. Hintojen vertailu siis kannatti.

Tällä hetkellä meillä on vain kameran mukana tullut putki. Haluamamme pidempi putki on vielä niin uutuustuote, että sitä ei löytynyt. Onneksi kamerassa kuitenkin megapikseleitä riittää, joten vähän kauempaakin saa yksityiskohtia jälkikäteen zoomattua. Arvioimme tämän maston korkeudeksi n. 60-70 metriä.

Jos oli veneen masto suuri, niin ei fendarikaan ihan pieni ole. AISin mukaan tällä veneellä oli pituutta 46 metriä. Valitettavasti kaikilla rikkailla ei ole AIS-lähetintä, jolloin usein alusten koot jäävät arveluiden varaan.

Venetöitä on myös ruvettu ahkerasti tekemään. Suurimpana projektina kolmen kansiluukun vaihto.

Vieraitakin ollaan ehditty viihdyttää. Auli ja Hanski S/Y Mantalta kävivät moikkaamassa meitä. Melkein puoli vuotta seilattiin heidän perässä ja yritettiin saada kiinni. Teneriffalle saapuessa päästiin jo näköetäisyydelle, mutta täällä vihdoin tavattiin.

Me olemme päättäneet viettää tämän talven Kanarian saarilla. Monet jatkavat matkaa Atlantin toiselle puolelle. Tässä S/Y Rose lähtemässä ylitykselle.

Parin päivän sisään on odotettavissa lisää tarinaa luukuista, ankkuripelistä ja muista pikku puuhasteluista.

Teneriffa - Gran Canaria

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Lauantaiksi tuli vihdoin kohtuullinen sääikkuna purjehdukseen Las Palmasiin.

Kun saavuimme Teneriffalle tuli S/Y Manta vastaan juuri kun olimme tulossa perille. Lähtiessämme kävi vähän paremmin. Lähtöä edellisenä iltana S/Y Stormy tuli Teneriffalle suoraan Agadirista. Ehdimme viettää mukavan illan Marjukan ja Tommin kanssa kaupungilla.

Koska tuuliennuste oli melko vastaista, oli hyvä tilaisuus testata Hydrovanen tuuliperäsintä. Kyllähän me tiedettiin, että se toimii, mutta me emme olleet vielä käyttäneet sitä.

Tuuli oli varsin shiftailevaa. Hydrovane, lempinimeltään Väinö, osaa ajaa shiftit hyvin. Purjeiden on silti oltava hyvässä trimmissä ja varsinaisen peräsimen sopivassa asennossa. Trimmaamisessa on oma hommansa, mutta on se paljon mielenkiintoisampaa kuin itse ajaminen. Ainakin meidän mielestä.

Ihan perille ei päästy purjeilla. Vähän ennen perille pääsyä tuuli heikkeni ja kääntyi täysin vastaiseksi, ajettiin loput koneella. Teneriffalla oli asennettu uusi hydraulipumppu Simradin autopilottin. Loppumatkan koneajo oli "Simpan" koeajo, hyvin toimi.

Oli jo myöhä, joten ankuroitiin rannan edustalle. Moottoriajonopeus ei ollut ihan kohdallaan, joten ajateltiin, että ankkurissa voisi vähän kurkata onko pohjassa jotain ylimääräista.

Aamulla Jonna sitten lähti innokkaana uimaan likaiseen veteen. Potkurin ympärilla oli sykkyrä köyttä ja siimaa. Ilmankos ei kulje. Teimme puoshaasta ja leipäveitsestä aseen, jolla Jonna sai pahimman sotkun poistettua.

Rupesin sitten nostamaan ankkuria marinaan siirtymistä varten. Ei noussut. Se Lewmarin ruostuneempi kansikytkin ei siis enää toiminut alle puoli vuotta asennuksen jälkeen. Kytkin sähköt uudestaan niin, että kytkimet vaihtoivat paikkaa. On selvää ettemme voi jatkaa tämän Lewmarin ankkuripelin kanssa. Pitää alkaa selvittää mitä seuraavaksi.

Ankkuripelin vaihto

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Jo ennen kuin Iiris vaihtoi omistajaa, Pekka kertoi, että vanha Lofransin 15 vuotta toiminut ankkuripeli on rikki. Koska hän oli ollut tyytyväinen Lofransiin, yritin tilata vastaavan Suomen maahantuojalta Maritimilta.

Lupasivat selvittää asiaa. Viikkoja kului eikä mitään kuulunut. Menin taas käymään Maritimilla. Ilmeni, että Lofransilla on ongelmia, eikä tehtaalta tule mitään ulos.

Tämä alkoi olla paha ongelma. Luotettava ankkuripeli on matkaveneen tärkeimpiä varusteita.

Lofransissa, johon edellinen omistaja oli kahdella pallonkierrolla ollut erittäin tyytyväinen, oli tehoa 1000w ja 10mm ketju. Näillä reunaehdoilla Lewmarin V3 vaikutti hyvältä valinnalta.

Uudenlaisen ankkuripelin asennus tarkoitti vanhan asennusreiän kiinni hitsaamista. Operaatio maksoi monta sataa euroa enemmän kuin olin kuvitellut. Kallis hitsari ei saanut uutta palaa suoraksi. Asennukseen minun piti työstää tiikistä pala kannen ja ankkuripelin väliin, joka korjaa kulmikkaan hitsatun alumiinipalan suoraksi. Tähän meni pari päivää.

Seuraavaksi porasin asennusreikiä Lewmarin sapluunan mukaan. Oli ikävä yllätys kun reiät eivät olleetkaan kohdallaan. Lewmarin sapluuna ei ollut oikeassa mittakaavassa. Olisihan se pitänyt tarkistaa ennen porausta, mutta tässä vaiheessa pidin Lewmaria vielä laatumerkkinä.

Kun reiät oli hoonattu sopiviksi, saatiin peli paikalleen. Reikien suurennoksesta huolimatta asennuksesta tuli vielä, jos ei hyvä niin, kohtuullinen.

Koekäytössä ajettiin ketjua muutama metri ulos ankkuriboxista. Ketjussa oli kierre ja se takertui hetkeksi. Ihmetys oli todella suuri, koska pelin akseli vääntyi huomattavasti tästä naurettavan pienestä rasituksesta.

Reklamoimme asiasta ja saimme Maritimilta uuden laitteen. Tässä poraussapluuna oli mittakaavassa ja sarjanumero kaukana edellisestä. Toivoimme, että kyseessä oli vain huono erä.

Lähdettyämme matkaan ankkuroimme ensimmäisen kerran olympiaväylän sivuun. Sama juttu. Akseli vääntyi ketjua laskettaessa. 

Tästähän on tietysti taas reklamoitu, mutta mitään vastausta ei Maritimilta tai Lewmarilta ole saatu.

Vajaa puoli vuotta asennuksen jälkeen ankkuripelin moottori on jo melko ruosteessa. Tälle vehkeelle ei voi odottaa lähellekään Lofransin 15 vuoden elinikää. Hyvä jos toimii ensi vuonna.

Kansikytkimistä toinen taitaa olla vanhaa varastoa ja toinen uutta, johon on ostettu halvinta metallia mitä markkinoilta saa. Niinkuin on tietysti tehty myös akselin osalta.

Maritim ei vastaa sähköposteihini. Voi olla, että Lewmar ei myöskään vastaa Maritimille. En tiedä, kun ei mistään kuulu mitään. Taitavat olettaa, etten Kanarialta käsin pysty tekemään mitään. Tätähän kutsutaan perävalo takuuksi.