4.3.15

Vihdoin merelle

Jonna 4.3.2015 0:42:15 EET
N 28° 0.437', W 16° 39.626'

Kun viime vuoden tammikuussa saavuimme Las Palmasiin, arvelimme olevamme siellä vähän yli kuukauden. Hieman meni arvio pieleen. Oltiin siellä reilusti yli vuosi. Aika erikoista, että vaikka koko tämä aika tuli asuttua (jossain) purjeveneessä, oli minulla nyt pisin tauko purjehduksesta koko elämässäni.

Jo köysien irroittaminen tuntui mahtavan hienolta. Purjeiden nosto oli jo sitten jotain aivan sanoinkuvailematonta. 

Lähes sanoinkuvailematonto oli myös meidän ensimmäiset purjehdustunnit. Meidän piti edetä n. 5 mailia pohjoiseen La Isleta nyppylän ympäri. Meillä oli vastatuuli ja vastavirta, lisäksi vielä Iiriksen pohja ei varmasti ole kovin puhdas. Yksi venda käytiin heittämässä aika kaukana merellä ja aikaa kului n. 4 tuntia. Gran Canarian pohjoisosan jälkeen tuuli voimistui hetkessä ja laskettelimme koko matkan Teneriffan eteläkärjessä sijaitsevan Las Galletatasin Marina del Suriin pelkällä pohjaan reivatulla isolla.

Vene toimi hyvin, toisaalta sen ei pitänyt olla mikään yllätys, koska kannen yläpuolella ei olla tehty mitään muutoksia. Korkeintaan aurinko olisi voinut syödäd jotain puhki. Kannen alla sen sijaan vähän jännitettiin, että onko kaikki uudet asennukset muistettu kiinnittää hyvin, miten toimii autopilotti uusilla letkuilla yms. Kaikki kuitenkin toimi hyvin ja mikään ei irronnut paikoiltaan. Keulan varastoa ei olla vielä rakennettu uusiksi, nyt kaikki tavarat oli ripustettu muutaman lenkin varaan seinille. Hyvin sielläkin kaikki pysyi paikoillaan. 

Loppumatkasta tuli oltua hetki ruorissa. Ihan mukavaa puuhaa, vähän viileä tuuli vain häiritsi.

Aamulla oli mukava herätä ja nähdä ikkunasta uudet maisemat. 

Vaikka me pyrimme purjehtimaan ilman pakollisia aikatauluja, oli meillä tänne saapumiseen selvä tavoite. Ystävämme Laura, Jani, Max ja Milo Kotkasta olivat täällä viettämässä talvilomaa. Emme olleet vielä edes kunnolla kiinnittyneet, kun perhe Weckman hyppäsi jo kannelle. Oli todella ihanaa, että ehdimme tänne eilen, koska he lensivät jo tänä aamuna kotiin. Yön purjehduksen jälkeen olimme aika väsyneitä, joten tänään vasta oikeasti nähtiin mihin oltiin saavuttu. Jaksettiin kuitenkin eilen viettää mukava iltapäivä ja ilta ystävien seurassa. Venepaikkaakin jouduttiin kertaalleen vaihtamaan ja nyt oli kannella mukavasti henkilökuntaa.

Vaikka veneessä onkin vielä monia pikkuasioita tekemättä, saavutettiin me nyt suurin ja tärkein tavoite. Iiris on taas purjevene, jolla voi purjehtia!

Marina del Sur on vanha kalasatama. Vaikka purjeveneitä on suurin osa, on täällä myös edelleen ihan oikeita kalaveneitäkin. Lisäksi sukellus ja vesiskootteriajelut ovat suosittuja.
Mukavan pieni ja idyllinen satama meille Las Palmasin vilskeen jälkeen.

Rantakadulla olimme turisteina turistien joukossa.

Rantakadusta seuraava katu oli hyvin hiljainen ja vihreä. Vihreä ei ole täällä kovin yleinen väri, koska koko seutu on todella kuivaa.

Nyt otetaan välillä vähän rauhallisemmin ja nautitaan taas elämästä. Tänään alkoi taas jo tuntua, että elämä alkaa olla sitä mihin on pyritty.

3.3.15

Putki ja Letku

timo 3.3.2015 23:59:00 EET
N 28° 0.437', W 16° 39.626'

Olimme tehneet kovasti työtä, että pääsisimme Gran Canarian eteläosiin ennen kuin kovasti odotetut Jonnan veljen lapset Siiri ja Kasper tulevat. Ei päästy etelään.

Siiri ja Kasper ovat jo ilmassa ja Iiriksessä näyttää tältä.

Seuraava suunnitelma oli seilata nuorison kanssa etelään, johon he olivat tosi halukkaita. Aaltoennuste oli kuitenkin jopa 4 metriä ja kun emme halua kenellekään huonoja kokemuksia muutimme suunnitelmia ja vuokrasimme auton.

Meillä ei ollut paljon virikkeitä vieraille. Lähinnä remontista jääneitä letkuja ja putkia. Tästäkin putkesta tehtiin lopulta panhuilu, josta saatiin soitetuksi ABBAa niin, että "gimme gimme" jäi soimaan kaikkien korvaan.

Autolla päästiin sitten dyyneille ja saatiin vähän huvia ja kuvia.

Tuonne juoksivat action kameran kanssa. Osa näistä täällä kuvatuista videoista saattaa tulla yhtyeen "Siiri ja kolme pistettä" uusimalle videolle. Aiemmat ja pian julkaistava uutuus löytyvät osoitteesta https://www.youtube.com/channel/UCgtpDs_fEwf-mo9ndxHBqCw


17.2.15

Melkein purjehduskunnossa

Jonna 17.2.2015 23:05:17 EET
N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Taas on liian kauan kulunut edellisestä kirjoituksesta. Kun rupeaa hommiin, huomaa sen siitä, että kuvia on ihan liikaa tyrkyllä.

Viimeiset 4 viikkoa on taas ihan hulluina paiskittu töitä. Elättelimme jo toivoa, että oltaisiin tällä viikolla päästy merelle. Siiri ja Kasper (veljeni lapset) tulevat tänne perjantaina ja olisi ollut kiva päästä saaren aurinkoisiin eteläosiin ennen heidän saapumistaan. Ihan ei kuitenkaan aika riittänyt. 

Tässä vähän kuvasaldoa meidän välillä epätoivoisiltakin tuntuneista hommista.

Hiomiseen on aina mennyt n. 3 kertaa kauemmin kuin mitä olemme suunnitelleet. Näin kävi jo salongin kanssa lokakuussa, emme olleet vielä oppineet. Eikä varmasti muisteta ensi kerrallakaan, vaan ollaan taas optimistisella aikataululla liikkeellä.

Timo lakkasi turkkilevyt ja konekopan.

Ja minä kiinteät rakennelmat. Turkkilevyjen lakkauksen vaikein homma oli löytää niille tilaa, missä lakata. Jouduttiin tekemään kahdessa erässä eli aiemmin suunnitellun viikon sijaan, kului hiomisiin ja lakkauksiin kaksi viikkoa.

Vihdoin pääsimme vetämään letkuja, kirjaimellisesti. Veneessähän kaikki yleensä on melko hankalissa paikoissa, mutta vesitankkien täyttöletkut olivat ylitse muiden. Taljalla kun oikaisimme letkua, solahti se vihdoin paikoilleen.

Vuosi sitten, Siirin ja Kasperin hiihtoloman jälkeen, irroitimme vesitankit. Tässä solisee vettä ensimmäistä kertaa lähes vuoteen tankkiin. Huohotinletkut olivat tässä vaiheessa vielä kesken, joten täyteen emme niitä vielä voineet ottaa. Pettymys kuitenkin oli suuri, kun molemmat vesihanat vuotivat. Vesihanoja ei ole suunniteltu yhdistettäväksi muoviletkuihin klemmareilla. Seuraava viritys sai veden pysymään letkuissa ja muita vuotoja emme vielä ole havainneet. Vieläkään tankkeja ei ole otettu täyteen, joten huoltoluukkujen vedenpitävyys on vielä arvoitus. Ei ole kuitenkaan mitään syytä niitä epäillä. Useanpana päivänä ollaan päätetty päivän päätteeksi ottaa tankit täyteen, mutta tarkistusta varten pitää nostaa turkit ylös ja siihen ei enää ole ollut voimia. Lähinnä siksi, että turkilla on paljon tavaraa.

Uusia sähköjä olemme myös paljon vetäneet. Minä olen meidän ahtaanpaikanasentaja, tässä kuvassa olen taas vaihteeksi kömpinyt sohvan alle.

Koska olimme päättäneet uusia kaikki vanhat letkut, emme voineet ottaa oikotietä onneen. Jäljellä oli enää vesi- ja löpötankkien huohotinletkut. Usein johonkin hommaan menee paljon kauemmin kuin mitä on suunniteltu. Tämänkin piti olla helppo homma, mutta kolme päivää siinä taisi vierähtää. Eikä ihan valmista tullut vieläkään, koska kaupasta ei sopivia huohottimia löytynyt. Mutta mitäs siitä, jos nyt jonkun tovin letkut vähän pullottaa seinästä ulos.

Huohottimet on asennettu ennen veneen sisustuksen rakentamista. Ei auttanut muu kuin ruveta tekemään reikää seinään. Tässä vaiheessa kuvittelimme tämän ja tulevan huoltoluukun "naamioinnin" vaikeimmiksi hommiksi.

Seinän takaa paljastui kuitenkin vain uretaania, jota vähän kaivamalla löytyi itse kohdekin. Ihan yksinkertaista ei ollut löytää uusille letkuille reittejä. Itse huohottimet ovat hyvin korkealla, melko keskellä venettä ja vielä lisäksi suojaisessa paikassa. Vanhat letkut lähtivät silti vielä ylöspäin kiertäen ison lenkin seinän sisällä. Nyt letkut menevät suorinta mahdollista tietä tankeille, koska emme halunneet rikkoa koko seinää.

Aika usein venehommissa luova hulluus on eduksi. Tässä Timon kehittämä uretaanipora, teroitettu sähköputken pätkä. Kovin kestävä se ei ollut, mutta kyllä sillä aina vähän eteenpäin pääsi.

Taas piti virittää talja, sen avulla saatiin yksi letku seinän sisältä pois.

Onnistumisen iloa! Oikea letku ei vielä ole paikoillaan, mutta ensimmäisen kerran uusi reitti on saatu auki.

Meidän tutkiessamme huohottimien reittejä, löysimme veneestämme myös aivan uuden onkalon. Ei tämä niin kovin suuri tila ole, mutta lähes veneen levyinen. Juuri sopiva johdoille. Olin edellisenä päivänä taas viettänyt aikaa sohvan alla, kun vedimme uusia johtoja. Tämän kolon löydettyämme vedimme edellisen päivän aikaansaannokset pois. Nyt meillä on huomattavasti suorempi reitti sähkökeskuksesta perähytissä sijaitseville laitteille. Pari metriä pois johdoista tarkoittaa vähän pienempää sähköhäviötä. Lisäksi tämä tila on juuri sen kokoinen, että uskoisin pystyväni tunkemaan sinne ylimääräiset johtokasat, esim. tutkan melko jäykkää piuhaa yli 10 metriä.


Jotain johtohommia tässäkin on meneillään ja taas on asentajan tila vähän vähissä.

Johtohommat jatkuu, tällä kertaa ulkopaksissa.

Minun mönkiessä johtojen kanssa, Timo taisteli uuden tutkan asennustelineen kanssa. Teline sinänsä on sama, mutta vanhan levyn päälle piti hommata uusi vähän isompi levy. Nyt pääsi meidän uusi porateline käyttöön. Rosteriin reikien poraaminen ei ole koskaan kovin helppoa, mutta käsivaralta lähes mahdotonta. Toista tuntia poraamiseen nytkin meni, mutta reiät kuitenkin syntyi. Ei pora ihan koko tuota aikaa töitä tehnyt, välillä sen piti antaa vähän jäähtyä.

Uusi tutka on saatu paikoilleen. Uskomme, että tulevaisuudessa tutkaa käytetään enemmän kuin ennen, koska se vie huomattavasti vähemmän sähköä.
Vielä ei ole päästy laitetta testaamaan, mutta ehkä jo huomenna.

Purjehtimaan lähteminen alkaa olla jo melko lähellä. Joitain sähköasennuksia pitää vielä tehdä sekä laittaa kaikki tavarat paikoilleen sekä sisällä että ulkona. Toiveissa on vielä tässä kuussa päästä merelle...

24.1.15

Työvaihde päällä taas

Jonna 24.1.2015 0:44:19 EET
N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Uusien johdonsuojakatkaisijoiden ensimmäinen sovitus syöttösiltaan. Syöttösilta on metrin mittainen, joten tiedossa oli, että se ei kokonaisena meille mahdu. Ei kuitenkaan haluttu, että se Suomessa katkaistaan, koska vielä oli olemassa pieni mahdollisuus, että muutettaisiin suunnitelmia. 20 kappaletta kaksinapaista johdonsuojakatkaisijaa mahtui kuitenkin hyvin meidän uuteen sähkökeskukseen, joten silta uskallettiin vihdoin katkaista. 

Joskus aiemminkin olemme ehkä kirjoittaneet hankaluuksista tehdä hankintoja täällä. Toki täältä olisi löytynyt paljon sähköliikkeitä, mutta amatöörin on vähän vaikea mennä niihin asioimaan, varsinkin kun pieni kielimuurikin on aina olemassa. Puhun jonkin verran espanjaa, mutta en riittävästi, jotta voisin oikeasti kertoa mitä olen vaille. Vastapuoli puhuu yleensä vielä huomattavasti heikompaa englantia. Rannan venetarvikeliikkeet tekevät poikkeuksen, niissä voi lähes ongelmitta asioida englanniksi.

Tilaaminen tänne sitten vasta onkin vaikeaa tullien ja verojen vuoksi, siitä voisi kirjoittaa kokonaisen jutun. Jos on jotain, mitä ei löydy paikallisesta liikkeestä edes tilaamalla, on seuraavaksi helpoin tapa saada tavarat tänne tilaamalla ne Suomeen. Sieltä sitten toivottavati tulee pian joku ystävä tai sukulainen ne tänne tuomaan. Viivi ja Touko toivat vain yhden yli 20 kiloisen erotusmuutajan ja reilun metrin mittaisen sähkötarvikepaketin. Lisäksi heidän omissa laukuissaan oli vielä jotain vähän pienempiä asioita.

Olen toivottavasti aiemminkin kirjoittanut meidän elämäntavan positiivistakin puolista. Purjehduksen jälkeen yksi ylitse muiden, ainakin minulle, on uusien ystävyyssuhteiden luominen. Tapaamme välillä aivan fantastisen mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Pikkujouluissa olimme ensimmäistä kertaa yhdessä kuudestaan. Silloin Anne ja Jukka (s/y Leeway) vielä miettivät lähtevätkö tänä talvena vielä Karibialle vai eivät. Juulia ja Samuli (s/y C'est la Vie) sen sijaan olivat miettineet ylittämistä omalla veneellään, mutta olivat päätyneet siihen tulokseen, että vene ei ole ihan siihen varustettu, mutta voisivat kyllä lähteä jonkun gasteiksi. 

Rehellisesti voin myöntää, että aika kovin yllytin näitä pariskuntia yhteiselle purjehdukselle. Jotenkin tuntui, että molemmat pariskunnat olisivat Kanarialle jäädessään jääneet kuin kalat kuivalle maalle.

Kuvassa vasemmalta Jukka ja Anne Laiterä sekä Juulia ja Samuli Siivonen. Olimme polttoainelaiturissa toivottavassa heille hyvää purjehdusta.

Kateeksi meidän taas kävi purjehtimaan lähtijöitä. Haikeina katsottiin, kun Leeway nosti purjeet ja lähti kohti etelää.

Meillä sen sijaan meni taas täysi työvaihde päälle. Olemme tällä hetkellä Juulian ja Samulin veneen venevahteina tarkoittaen sitä, että nukumme yömme C'est La Viessä ja päivät paiskitaan töitä Iiriksellä.

Liima, mikä kammottava vastustaja. Turkkilevyjen pohjissa on ollut äänieristelevyt liimattuina. Aikojen saatossa ne ovat menneet huonoon kuntoon ja lähinnä vain olivat likaisia, pölyäviä ja tahmeita. Itse levyt olimme repineet irto jo aikaa sitten, nyt oli enää liima jäljellä.

Herkkulounas työn lomassa. Suomalaiset, täällä lomailevat, purjehtijat Pentti ja Liisa toivat meille yllättäen Oululaisen jälkiuunileivän. Kyllä oli herkullista!

Yleensä olemme tehneet kaikki työt itse. Nyt turvauduttiin välillä paikalliseen apuun. Olimme päättäneet vaihtaa vanhat hydrauliikkaputket letkuihin. Putkissa oli monta liitosta, joista monet vuotivat. Joskus syksyllä jo varmistin ystävältäni Janilta, ettei putkien vaihtamisessa letkuihin ole mitään ongelmaa, kunhan suojaa ne kulumiselta. Suurin syy vaihtoon oli vuotojen lisäksi se, että putket olivat meidän mielestä monessa paikassa tiellä. Varsinkin koko pohjaremontti oltiin taisteltu niiden kanssa, kun tuntui, että ne olivat aina tiellä. Vasta maalaamisen jälkeen tuli ajatus letkuista... 

Uudet letkut paikoillaan. Ei ole vaikea nähdä, mikä on uutta ja mikä vanhaa. Olemme myös melko varmoja, että järjestelmämme vuotaa vieläkin kuvassa olevista osista, mutta palataan niihin myöhemmin. Pitkät vedot on nyt kuitenkin uusittu.

Niin ja se, miksi  päädyttiin ulkopuoliseen apuun. Vieraassa maassa, vieraalla kielellä, voi asioiden löytämiseen joskus mennä aivan mahdottomasti aikaa. Nyt paikallinen venekorjaaja purki vanhat letkut pois ja hankki uudet letkut tilalle. Itselläni olisi voinut mennä viikko aikaa, että olisin edes löytänyt firman joka nuo letkut tekivät.

Sähköt, hydrauliikka, vesi ja viemäröinti ovat meillä kaikki samaan aikaan työn alla. Ne eivät kuitenkaan ole tärkein työsuunta. Ykkössijan vie loppujen sisätilojen hionti ja lakkaus. Se on suurin syy, miksi taas nukumme evakossa. Salongin turkkilevyt ovat jo saaneet 4 kerrosta lakkaa, 2 tulee vielä lisää. Kerralla emme voi kaikkea tehdä, koska tällä kertaa emme ole muuttaneet mukanamme kuin vain ne tavarat mitkä tarvitaan. Ensi viikolla siirrytään sitten seuraavan tilan lakkaukseen. Lakkaus on helppoa hommaa ja lisäksi se tuntuu hyvältä, kun näkee lopputuloksen. Hiominen sen sijaan, no, ei ole ihan niin mukavaa.

Lakkaa saadaan levitettyä vain kerran päivässä. Ensin päivä tehdään muita hommia ja sitten päivän päätteeksi lakataan. Kyllä nämä kaikki meidän asiat tästä pikku hiljaa valmistuvat.

Kaakkois-Suomen hiihtoloma on seuraava loma meille. Toivottavati siihen mennessä saadan niin paljon tehtyä, ettei ihan täyttä työvaihdetta tarvitsisi enää sen jälkeen laittaa päälle.Toki kaikkea pientä aina riittää.

10.1.15

Loppiainen

Jonna 10.1.2015 1:57:42 EET
N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Uuden vuoden aattona Timon veli Touko saapui tyttärensä Viivin kanssa meille viikon vierailulle.

Viikon säät olivat hyvin erikoiset. Itätuuli oli niin kova, että säätiedoituskin antoi pölyvaroituksia heikentyneen näkyvyyden vuoksi. Pöly on siis Saharasta lentävää punaruskeaa hiekkaa, joka kuorrutti veneen kaikki köydet ja peitot hyvin tehokkaasti. Polkupyörät olivat lähempänä aallonmurtajan reunaa, joten hiekan lisäksi ne saivat myös suolakuorrutuksen.

Onneksi väliin mahtui yksi vähän tyynempi ja aurinkoisempi päivä. Kävimme Maspalomasin dyyneillä. Ilmeisesti kaikki tämäkin hiekka on aikojen saatossa lentänyt Saharasta.

Mielenkiintoinen paikka. Viimeksi käytiin täällä pääsiäisenä. Samaan paikkaan parkkeerattiin auto ja käveltiin dyynien reunalle. Mielenkiintoista oli se, että maisema oli aivan erilainen kuin viimeksi. Dyynit todellakin vaihtavat paikkaa ja muotoa koko ajan, Nyt kovien tuulien jälkeen muodostelmat olivat hyvin jyrkkiä.

Kävelimme dyynien halki rannalle. Lomalaiset uskaltuituivat uimaan hyiseen mereen, me keskityimme valokuvaukseen ja tavaroiden vahtimiseen. 

Kävelymatka ei ollut kovin pitkä, mutta kyllä pehmeässä hiekassa tarpominen on rankkaa touhua. Olemme taas viikon olleet "saunaklubin" jäseninä, mutta tuona päivänä piti hetki hengähtää, joten sauna jäi väliin ja kävin vain lähisuihkussa. Illaksi oli vielä paljon ohjelmaa.

Espanjassa ei joulupukki yleensä tuo lapsille lahjoja vaan itämään viisaat tietäjät tuovat ne loppiaisena. Joulusesongin näyttävin tapahtuva on loppiaisaaton kulkue. Kulkue matelee 5 kilometrin matkan satamasta vanhaan kaupunkiin. Karkkeja heitellään lavoilta kuin Suomessa penkkareissa. Paitsi... nyt ei nähty paljon karkkia ilmassa. Ilmeisesti yleinen huono talouden tila vaikuttaa tähänkin. Tai sitten vain se, että olimme katsomassa kulkuetta sen jälkimmäisellä puolikkaalla.

Kulkue oli kuitenkin näyttävä ja meluisa, jokaisessa rekassa musa raikui täysillä. Kulkueen lopussa kuninkaat (itämaan viisaat tietäjät) ratsastivat oikeilla kameleilla. Tämä on viimeinen hetki lapsilla toimittaa lahjatoivekirjeet.

Veneelle palattuamme olivat meillekin ilmestyneet paketit pöydälle. Kirjeitä emme olleet lähettäneet, mutta jotain osasivat silti tuoda.

Minulle ja Timolle sen sijaan joulupaketti tuli pyhien puolessa välissä. Vieraat toivat meille Suomesta ison kasan sähkötarvikkeita. Tätä kirjoittaessa suurin osa noista palikoista on jo löytänyt paikkansa.


25.12.14

Joulun viettoa

Jonna 25.12.2014 23:20:43 EET
N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Reilu viikko sitten oli sovittu Annen ja Jukan (s/y Leeway) kanssa, että tulevat illalla käymään. Sillä aikaa kun odotimme sovittuja vieraita, tulivat Juulia ja Samuli (s/y C'est la Vie) koputtelemaan. Niinhän siinä sitten kävi, että meillä oli pikkujoulut pystyssä. Onneksi meillä on yleensä aina vähän kuohuvaa kylmässä ja vähän muutakin tarjottavaa varastossa.

Anne ja Jukka olivat lähdössä seuraavana aamuna Suomeen, joten he lähtivät ajoissa pakkaamaan laukkujaan. Juulian ja Samulin kanssa juhlat jatkuivat puoleen yöhön saakka. Nuoremmat olisivat ehkä vielä jaksaneet lähteä baanalle, mutta meillä alkoi jo punkka kutsumaan. 

Kuvassa pikkujoulutontut vasemmalta Jukka, Juulia, Samuli ja Jonna. Anne ja Timo häärivät kameroiden takana.

Lokakuun alussa kirjoitin blogissa ranskalaiselta veneeltä saaduista ruuista. Meillä oli edelleenkin kaksi isoa lihapakettia Jussin (Mona F) pakastimessa. Jussi oli lähdössä joulun viettoon Suomeen, joten lihat piti ottaa käyttöön. Oltiin pikkujouluja edeltäneenä iltana tehty taas iso kattilallinen lihapataa. Sitä riitti nyt tarjottavaksi myös pidempään juhliville vieraille.

Viimeinen lihapaketti oli possua. Siinä oli läskisiivu päällä ja paketti oli vedetty narulla nippuun. Jussin ajatuksesta se lähti, siinähän oli meille oiva joulukinkku.

Meidän uunista on joskus aikojen saatossa luukun kulmasta irronnut ja hävinnyt lämpömittari. Jussilta saatiin lainaksi "irtomittari". Löysin kuitenkin myöhemmin Carrefourista meille ihan oman mittarin. Lihalämpömittari olikin sitten vaikeampi asia. Parina päivänä käytin yhteensä useamman tunnin kiertämällä kaupungilla keittiötarvikkeita myyviä liikkeitä. Ei, täältä ei tosiaan löydy mistään lihalämpömittaria. Ehkä Ikeasta olisi löytynyt, mutta sinne ei enää polkupyörällä polje.

Aika arviolta siis paistetiin meidän kinkkua. Uunin säätäminen tiettyyn lämpötilaan ei myöskään ole kovin helppoa, uunissa ei ole termostaattia vaan liekkiä voi vain säätää pienemmäksi tai suuremmaksi.

Ei oikein tiedetty tuleeko meidän kinkusta mitään tai että mitä siitä tulee, niin ei osattu varata mitään lisukkeita sitä varten. Kinkku kypsyi aikanaan ja uunin jälkilämmöllä lämmitettiin aattoillan ruuaksi joulutortillat.

Tänään Timo sitten aamulenkillä keksi, että perunalaatikonhan minä voisin pyöräyttää. Siis minä! Timo on meidän pääkokki. En ole koskaan moista kotonakaan tehnyt. Eihän siinä kuitenkin muu auttanut, kun ostaa minimarketista säkillinen perunoita ja ryhtyä hommiin. Imellettyä siitä ei tullut. En tiedä olisiko ajan kanssa tullut, mutta nyt sose ehti seistä vain pari tuntia.

Kinkusta tuli oikein hyvä. Suomalaiselta joulukinkulta se ei kuitenkaan suolaamattomana maistunut.

Perunalaatikostakin tuli ihan perunalaatikon näköistä.

Jälkiruuaksi olin löytänyt El Corte Inglesistä meidän perinteisiä jälkiruokajoulusuklaita, After Eightejä.

Maailmalla joulu on aina vähän erilainen kuin kotona. Oltiin missä tahansa, jokainen meistä tekee omannäköisensä joulun. Me ei koskaan Suomessakaan joulusta liikaa stressattu vaan keskityttiin vain hyvää ruokaan. 

Joulupukki meillä ei vielä ole käynyt. Saa nähdä, josko Itämaan viisaat tietäjät toisivat meille Espanjalaisen perinteen mukaisesti jotain pientä.

14.12.14

Majoitustilat kuntoon

Jonna 14.12.2014 23:35:59 EET
N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Kuukauden loma ankkurissa teki hyvää. Ainut ongelma on, että siellä vähän laiskistui. Kolme viikkoa ollaan oltu taas laiturissa ja jotenkin ollaan nyt vasta tällä viikolla päästy takaisin vauhtiin. Pikku hiljaa irtonainen tavara on alkanut löytää paikkojaan, esim. kattopaneelit ja niiden rimat ovat taas katossa.

Toissa päivänä taas siirrettiin tavaraa veneen päästä toiseen. Tällä kertaa perästä keulaan, ja keulasta perään. Perähytin osat keulasta pois ja perähytissä säilytyksessä olevat tavarat keulaan. Hullun hommalta välillä vaikuttaa... Tietenkin tässä lisäksi joka päivä pitää sitä sun tätä pienempää siirrellä tieltä pois.

Eilen ruvettiin kokoamaan palapeliä nimeltä perähytti.

Suurin pala on parasta saada ensin oikein päin. Loppujen lopuksi palapeli oli aika helppo koota. Jos ruuvit osuvat vanhoihin reikiin, ei mitoitus voi mennä pieleen. Lisäksi liima- ja lakkajäljistä voi päätellä paljon.

Timo kokosi kehikon eilen ja minä jatkoin seinä- ja pohjavanereiden kanssa tänään. Päivän päätteeksi pääsin testiköllille.

Nyt on perähytti valmis vastaanottamaan lomavieraita. Tästä rakennusprojektista on myös suuri hyöty meidän "ajelehtiville" tavaroille. Meillä on taas kaksi punkanalustaa käytettävissä tavaroiden säilytykseen.

Joulu on kaupoissa näkynyt jo melko pitkään. Rannallakin hiekkaveistosten aihe on ajankohtainen.