28.1.14

Las Palmasin kiireet

Jonna
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Tuntuu, että juuri tänne saavuttiin, mutta onhan tässä taas päiviä ja viikkoja jo vierähtänyt.

Ensimmäinen viikko Las Palmasissa oltiin vähän flunssaisia, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Lueskeltiin kirjoja ja otettiin rauhallisesti.


Saapuessamme tänne saimme mielestämme tosi hyvän laituripaikan. Joku toinen voisi ajatella, että olemme kaukana kaikesta, mutta meitä se ei haittaa. Uskomme paikan satamakonttorin edessä olevan kaikin puolin turvallinen. Liikuntaa myös tarvitaan, joten kilometri suuntaansa lisämatkaa ei haittaa yhtään. Lisäksi meillä on suihkut/vessat tosi lähellä ja niillä on tosi vähän käyttäjiä (tarkoittaa sitä, että meillä on yleensä aina kuumaa vettä),

Käytännössä kaikki muut laiturit ovat vastarannalla. Olemme "respalaiturin" ja huoltoasemalaiturin välissä. Täällä kaikkien saapujien pitää ensin tulla respalaituriin. Siitä sitten ohjataan sopivalle paikalle. Me tässä siis hyvin nähdään kaikki tulijat.

Viereisessä huoltoasemalaiturissa on välillä mielenkiintoisia veneitä. Eräänä päivänä siinä oli 29 metrinen katamaraani. Se näytti melko suurelta, kunnes laiturin toiselle puolelle tuli n. 50 metrinen purjevene peittäen sen lähes kokonaan näkyvistä.

Täällä on vihdoin myös saatu ostettua uusi kamera Espanjassa hajonneen tilalle. Löysimme "turistikadulta" haluamamme kameran kohtuu hintaan. Paikallisessa tavaratalossa El Corte Inglesissä se olisi maksanut yli 200 euroa enemmän. Hintojen vertailu siis kannatti.

Tällä hetkellä meillä on vain kameran mukana tullut putki. Haluamamme pidempi putki on vielä niin uutuustuote, että sitä ei löytynyt. Onneksi kamerassa kuitenkin megapikseleitä riittää, joten vähän kauempaakin saa yksityiskohtia jälkikäteen zoomattua. Arvioimme tämän maston korkeudeksi n. 60-70 metriä.

Jos oli veneen masto suuri, niin ei fendarikaan ihan pieni ole. AISin mukaan tällä veneellä oli pituutta 46 metriä. Valitettavasti kaikilla rikkailla ei ole AIS-lähetintä, jolloin usein alusten koot jäävät arveluiden varaan.

Venetöitä on myös ruvettu ahkerasti tekemään. Suurimpana projektina kolmen kansiluukun vaihto.

Vieraitakin ollaan ehditty viihdyttää. Auli ja Hanski S/Y Mantalta kävivät moikkaamassa meitä. Melkein puoli vuotta seilattiin heidän perässä ja yritettiin saada kiinni. Teneriffalle saapuessa päästiin jo näköetäisyydelle, mutta täällä vihdoin tavattiin.

Me olemme päättäneet viettää tämän talven Kanarian saarilla. Monet jatkavat matkaa Atlantin toiselle puolelle. Tässä S/Y Rose lähtemässä ylitykselle.

Parin päivän sisään on odotettavissa lisää tarinaa luukuista, ankkuripelistä ja muista pikku puuhasteluista.

5.1.14

Teneriffa - Gran Canaria

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Lauantaiksi tuli vihdoin kohtuullinen sääikkuna purjehdukseen Las Palmasiin.

Kun saavuimme Teneriffalle tuli S/Y Manta vastaan juuri kun olimme tulossa perille. Lähtiessämme kävi vähän paremmin. Lähtöä edellisenä iltana S/Y Stormy tuli Teneriffalle suoraan Agadirista. Ehdimme viettää mukavan illan Marjukan ja Tommin kanssa kaupungilla.

Koska tuuliennuste oli melko vastaista, oli hyvä tilaisuus testata Hydrovanen tuuliperäsintä. Kyllähän me tiedettiin, että se toimii, mutta me emme olleet vielä käyttäneet sitä.


Tuuli oli varsin shiftailevaa. Hydrovane, lempinimeltään Väinö, osaa ajaa shiftit hyvin. Purjeiden on silti oltava hyvässä trimmissä ja varsinaisen peräsimen sopivassa asennossa. Trimmaamisessa on oma hommansa, mutta on se paljon mielenkiintoisampaa kuin itse ajaminen. Ainakin meidän mielestä.

Ihan perille ei päästy purjeilla. Vähän ennen perille pääsyä tuuli heikkeni ja kääntyi täysin vastaiseksi, ajettiin loput koneella. Teneriffalla oli asennettu uusi hydraulipumppu Simradin autopilottin. Loppumatkan koneajo oli "Simpan" koeajo, hyvin toimi.

Oli jo myöhä, joten ankuroitiin rannan edustalle. Moottoriajonopeus ei ollut ihan kohdallaan, joten ajateltiin, että ankkurissa voisi vähän kurkata onko pohjassa jotain ylimääräista.

Aamulla Jonna sitten lähti innokkaana uimaan likaiseen veteen. Potkurin ympärilla oli sykkyrä köyttä ja siimaa. Ilmankos ei kulje. Teimme puoshaasta ja leipäveitsestä aseen, jolla Jonna sai pahimman sotkun poistettua.


Rupesin sitten nostamaan ankkuria marinaan siirtymistä varten. Ei noussut. Se Lewmarin ruostuneempi kansikytkin ei siis enää toiminut alle puoli vuotta asennuksen jälkeen. Kytkin sähköt uudestaan niin, että kytkimet vaihtoivat paikkaa. On selvää ettemme voi jatkaa tämän Lewmarin ankkuripelin kanssa. Pitää alkaa selvittää mitä seuraavaksi.

2.1.14

Ankkuripelin vaihto

timo
N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Jo ennen kuin Iiris vaihtoi omistajaa, Pekka kertoi, että vanha Lofransin 15 vuotta toiminut ankkuripeli on rikki. Koska hän oli ollut tyytyväinen Lofransiin, yritin tilata vastaavan Suomen maahantuojalta Maritimilta.

Lupasivat selvittää asiaa. Viikkoja kului eikä mitään kuulunut. Menin taas käymään Maritimilla. Ilmeni, että Lofransilla on ongelmia, eikä tehtaalta tule mitään ulos.

Tämä alkoi olla paha ongelma. Luotettava ankkuripeli on matkaveneen tärkeimpiä varusteita.

Lofransissa, johon edellinen omistaja oli kahdella pallonkierrolla ollut erittäin tyytyväinen, oli tehoa 1000w ja 10mm ketju. Näillä reunaehdoilla Lewmarin V3 vaikutti hyvältä valinnalta.

Uudenlaisen ankkuripelin asennus tarkoitti vanhan asennusreiän kiinni hitsaamista. Operaatio maksoi monta sataa euroa enemmän kuin olin kuvitellut. Kallis hitsari ei saanut uutta palaa suoraksi. Asennukseen minun piti työstää tiikistä pala kannen ja ankkuripelin väliin, joka korjaa kulmikkaan hitsatun alumiinipalan suoraksi. Tähän meni pari päivää.

Seuraavaksi porasin asennusreikiä Lewmarin sapluunan mukaan. Oli ikävä yllätys kun reiät eivät olleetkaan kohdallaan. Lewmarin sapluuna ei ollut oikeassa mittakaavassa. Olisihan se pitänyt tarkistaa ennen porausta, mutta tässä vaiheessa pidin Lewmaria vielä laatumerkkinä.

Kun reiät oli hoonattu sopiviksi, saatiin peli paikalleen. Reikien suurennoksesta huolimatta asennuksesta tuli vielä, jos ei hyvä niin, kohtuullinen.

Koekäytössä ajettiin ketjua muutama metri ulos ankkuriboxista. Ketjussa oli kierre ja se takertui hetkeksi. Ihmetys oli todella suuri, koska pelin akseli vääntyi huomattavasti tästä naurettavan pienestä rasituksesta.


Reklamoimme asiasta ja saimme Maritimilta uuden laitteen. Tässä poraussapluuna oli mittakaavassa ja sarjanumero kaukana edellisestä. Toivoimme, että kyseessä oli vain huono erä.

Lähdettyämme matkaan ankkuroimme ensimmäisen kerran olympiaväylän sivuun. Sama juttu. Akseli vääntyi ketjua laskettaessa. 

Tästähän on tietysti taas reklamoitu, mutta mitään vastausta ei Maritimilta tai Lewmarilta ole saatu.

Vajaa puoli vuotta asennuksen jälkeen ankkuripelin moottori on jo melko ruosteessa. Tälle vehkeelle ei voi odottaa lähellekään Lofransin 15 vuoden elinikää. Hyvä jos toimii ensi vuonna.

Kansikytkimistä toinen taitaa olla vanhaa varastoa ja toinen uutta, johon on ostettu halvinta metallia mitä markkinoilta saa. Niinkuin on tietysti tehty myös akselin osalta.

Maritim ei vastaa sähköposteihini. Voi olla, että Lewmar ei myöskään vastaa Maritimille. En tiedä, kun ei mistään kuulu mitään. Taitavat olettaa, etten Kanarialta käsin pysty tekemään mitään. Tätähän kutsutaan perävalo takuuksi.

28.12.13

Korjauksia Teneriffalla

timo
N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Testattiin sitten jouluna kauan koipussissa ollutta jollaa ja ikivanhaa perämoottoria, joita ei ole käytetty viime vuosina. Jolla piti hyvin ilmaa ja perämoottorikin hörähti käyntiin parin nykäisyn jälkeen. Huhut kertoo, että bensa vanhenee. Hyvin kävi monta vuotta vanhoilla bensoilla. 


Epäonnistuneen hydraulipumpun korjausyrityksen jälkeen piti sitten yrittää tilata uusi pumppu.

Karttaan oli merkitty neljä venetarvikekauppaa, aloitimme lähimmästä. Nordest oli riggeri, mutta muutakin tavaraa oli hyllyissä. Kerroin mitä haluamme ja kaveri soitti heti muutaman puhelun. Pumppu löytyi ja saimme sen veneelle tuotuna muutaman tunnin jälkeen. Tämä on palvelua johon suomalainen ei ole tottunut.

Pumpun vaihto oli aika helppo. Vain sähköt piti vetää uudestaan.

23.12.13

Yksi automaattiohjaus korjattu

Jonna
N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Tänään käytiin tutkimaan tuuliperäsimen ongelmaa.


Tuuliperäsin on työskentelyn kannalta sen verran hankalassa paikassa, että irrotettiin koko laite ja nostettiin kannelle.

Vika oli hyvin pieni, alakerran holkki ja laakeri oli vähän pois paikoiltaan. Tältä ongelma vähän jo vesilläkin vaikutti, mutta ei tuota oikein kunnolla pääse näkemään, kun on sen verran lähellä vettä. Vasaroitiin paikoilleen ja nostetiin laite takaisin perään.

Nyt lapa ja sokkatappi sopivat hyvin paikoilleen.


22.12.13

Autopilotin korjausyritys

timo
N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Kun univelat oli nukuttu pois, aloin tutkia autopilottia. 

Aloitin lukemalla ohjekirjoja, koska laite on minulle aivan outo ennestään. Yksinkertainen systeemihän tämä on. Muutama hana on käännetty "väärään asentoon" tilan puutteen vuoksi, mutta Pekan piirtämät kuvat olivat selkeät.

Testasin sisäruorin ja kun se ei toiminut lisäsin nestettä ja ilmasin sylinterin. Sisäruori lähti toimimaan, mutta pumpun paukahtelu ei hävinnyt.

Irroitin pumpun putkista ja pumppu- ja venttiiliosan moottorista. Kun käytin moottoria, tuli pamahtelu yllättäen moottorista eikä venttiiliosastosta. Tämä oli huono uutinen, koska sähkömoottori on vain yksittäinen varaosa ja todennäköisesti kallein.

Mielenkiinnosta purin moottorinkin vielä palasiksi. Ääni oli niin voimakas, että kiinnosti tietää mitä se on.

Laakereissa tai hiilissä ei ollut mitään vikaa ja käämi vaikutti ehjältä. Kun kokosin moottorin takaisin huomasin, että yksi neljästä magneetista oli irronnut. Se oli magneettina kiinni moottorin ulkokuoressa ja moottorin muuttaessa suuntaa liukui kuoren pinnalla.

Tässähän oli jotain toivoa. Liimaan magneetin takaisin ja moottori ehkä toimii.

Irronnut magneetti oli tietenkin se sisimmäinen ja vaikeassa paikassa. Pinnat pitää saada täysin puhtaiksi ja karhennettua ennen liimausta.

Liiman kuivettua uskoin, että moottori lähtee hyrräämään ja tonni on säästetty.

Onneksi en ehtinyt tuhlaamaan säästettyä rahaa. Moottori lähti kyllä pyörimään, mutta vaisusti. Lisäksi se alkoi savuamaan ja kuumenemaan. Smoke test failed!

Moottorin ääni muuttui ennenkuin magneetti alkoi luistella ja pamahdella. Voi olla, että moottori tuli tiensä päähän ja alkoi kuumentua ja pehmensi magneettien liiman...

Moottori oli myös kärsinyt kosteudesta. Pinnalla oli paksu ruostekerros.

Joka tapauksessa nyt edessä on uuden pumpun tilaaminen. Nykyinen on Robertsonin RPU150, jolle vastaava on Simradin RPU160. (RPU = Robertson Pump Unit) 

Toivotaan, että Simrad on pitänyt kiinni laadusta. Onhan nyt hajonnut pumppu jo 20 vuotta vanha.

Nykyään niin moni merkki on luopunut laadusta kokonaan ja valmistaa ennen laadukkaita tuotteita ala-arvoisilla materiaaleilla, ratsastaen tunnetulla merkillä. 

No, kirjoitan Lewmarin uudesta ankkuripelistä oman tarinan, kunhan olen joskus riittävän huonolla tuulella.

Ja uutta pumppua ei tilata Maritimista!

17.12.13

Quinta do Lorde - Tenerife

timo
N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Perjantaina lähti kolme ranskalaisvenettä kohti Kanariaa. Luvassa oli vain 5 m/s tuulta ja vielä maininkia. Päätimme odottaa lauantaita. Illalla kävimme maksamassa ja kiittämässä Madeiran turvallisimmasta satamasta. Johtaja lupasi suositella meitä seuraaviin satamiin.

Aamulla pääsimme liikkeelle. Meitä ennen lähti englantilaisvene, jota aloimme saavuttaa. Se ajoi myötäisessä kohti La Palmaa. Me sen sijaan otimme kurssin kohti Las Palmasia parempaan sivumyötäiseen.

Ensimmäiset tunnit saimme hyvän matkavauhdin. Aloin sitten kuunnella autopilottiamme. Hydraulipumpussa oli hieman erilainen hyrinä kuin aiemmin. Otin sitten isoon reivin ja sen jälkeen alkoi kuulua voimakasta pauketta. Ääni paikallistui hydraulipumppuun. Aina kun se vaihtoi suuntaa, kuului voimakas metallipamahdus. Otin pilotin pois päältä ennen kuin se hajoaa kokonaan.

Meidän piti alunperin ottaa tälle legille käyttöön Hydrovanen tuuliperäsin. Koska myrskyn jälkeen vedessä oli paljon romua, luovuimme ajatuksesta ottaa ehkä haavoittuvainen tuuliperäsin käyttöön. Emme ole aiemmin laittaneet lapaa veteen. Jonna kokeili ensin merellä, mutta ei saanut lapaa lukittua. 

Annoin Jonnalle pienemmän vasaran kun homma alkoi mennä epätoivoiseksi.

Ajoimme sen jälkeen toista tuntia Deserta Grande saaren suojaan kokeilemaan paremmissa olosuhteissa. Matkalla ehti myös lukea laitteen käyttöohjetta. Lavan kiinnitys ei onnistunut vieläkään, sokkatappi ei mennyt paikalleen.

Meillä oli kaksi huonoa vaihtoehtoa. Ajaa takaisin Quinta do Lordeen tai jatkaa käsiohjauksella. Lorde ei kiinnostanut ja vakuutimme itsellemme, että olemme ajaneet monta Gotland Runtia lähes kaksistaan. Runtti on n. 300 - 360 mailia kun taas Las Palmasiin n. 280 mailia. Lähdimme siis eteenpäin.

No Runtissa on ollut kannella hyvää juttuseuraa, eikä ole isoja aaltoja. Nyt kun vesi alkoi roiskimaan sisään, piti laittaa luukut kiinni. Yksin pimeässä ei ollut kivaa. 

Aamuyön tunteina kompassi näytti kuun valon, nälän ja kompassivalon yhdistelmänä lautaselliselta lihakeittoa, jossa luu näytti suunnan. Pitänee ostaa uusi kompassi. Tästä ei oikein näe mitään.

Huomaa metwurstin siivut!

42 mailia ennen Las Palmasia tuuli kääntyi vastaiseksi ja lähdimme laskettelemaan kohti Teneriffaa.

Ennen Teneriffaa S/Y Manta kutsui meitä VHF:llä. Olivat juuri lähteneet, eikä siis tavattu vieläkään. Olin liian väsynyt onnitellakseni Aulia nimipäivästä. Myöhäiset onnittelut tässä! Myös S/Y Panthera oli lähtenyt juuri ennen meitä.

Oltiin perillä aika väsyneitä. Meillä on naapurina mukava Belgialaisvene ja paikka vaikuttaa muutenkin viihtyisältä.

Soitimme appiukolle, entiselle omistajalle. Hän oli sitä mieltä, että tuuliperäsin on voinut saada iskuja myrskyssä, jossa keulaankin tuli vaurioita. Autopilotissakin voi olla joku venttiili muuttanut asentoa. Tutkitaan kun vähän levätään lisää.