Tänäänkin Iiris on liikkunut kohti etelää, mutta nyt meno on ollut vähän haastavampaa. Aallokko on tosi jyrkkää ja sekavaa. Purjeita meillä on suhteelisen vähän käytössä, koska kovemmassa vauhdissa ryskiminen on vielä pahempaa. Joten täällä me pikku hiljaa etenemme.
Kun tulemme kuitenkin viettämään merellä viikkokausia, ei etenemisvauhti ole tällä hetkellä tärkeintä. Toki haluamme, että myös etenemme, mutta yritämme samalla pitää elämän veneessä mahdollisimman miellyttävänä. Jos nyt yrittäisimme puskea täysillä tuohon aaltoon, en varmaan pystyisi tätäkään kirjoittamaan, kun ei takapuoli pysyisi penkissä.
Nyt meidän keula osoittaa vielä kohti Kolumbiaa, mutta huomenna viimeistään teemme vendan ja lähdemme kauemmaksi rannikosta. Nousukulma meillä on aivan onneton johtuen monesta syystä. Yksi suuri syy on, että vene on täytetty ruualla ja juomalla aivan liian raskaaksi. Olemme kuitenkin tältä osin varautuneet paitsi pitkään valtameren ylitykseen niin myös Ranskan Polynesian kalliisiin hintoihin.
Elämä merellä on kuitenkin aina hienoa ja kyllä tämä matkakin etenee, vaikkakin hitaasti.
