Zeebruggesta lähdettiin myötävirtaan melkoisessa sumussa. Hyvä tilaisuus opiskella tutkan käyttöä, kun entisessä veneessä ei sellaista ollut. AIS:illa nähdään toki hyvin laivat, mutta ranta oli täynnä pieniä moottoriveneitä kalastamassa.
Näkyvyys parani, mutta tutka pidettiin päällä harjoituksen vuoksi.
Lähdön jälkeen oli pieniä tuulen merkkejä. Aamiainen sai odottaa, kun pitkään peiton alla ollut iso nostettiin ylös. Runsas maili seilattiin, kunnes etelästä noussut tuuli loppui kokonaan.
Maa vaihtui Ranskaksi ja vähän ennen Dunkerqueta virta kääntyi vastaiseksi. Ajettiin sisään Yacht Club de la Mer du Nord:iin.
Jonna kertasi matkalla työväenopiston ranskan kirjojaan. Hyvin lausuttu bonjour toi hymyn satamakapteenin kasvoille ja asiat sujuivat sen jälkeen sujuvasti englanniksi.
Meillä oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna myötävirrassa jatkamaan matkaa. Kaupungilta löytyi kuitenkin varsin hyvä supermarketti ja meillä oli tarve hankkia provianttia mahdollisesti suoraan Cherbourgiin asti.
Jätimme siis aamun myötävirran väliin, samaa matkaa tulleen norjalaisvene Karayaton jatkaessa matkaa.
Harkitsimme jäämmekö toiseksi yöksi. Asia ratkesi kun satamakapteenin sijainen ei osannut käyttää pc:tä, emmekä olisi saaneet suihkua (ladataan älykortille) emmekä varsinkaan wi-fiä (tunnukset toimi 24 tuntia satamamaksun suorittamisesta).
Tämä on syy, ettei tässä jutussa ole kuvia (lähetän tämän radion kautta). Lähdemme seuraavassa myötävirrassa. Määränpää on Cherbourg, mutta totuus voi lopulta olla jotakin muuta.
On kuitenkin epätodennäköistä, että lähtisimme etsimään yhden mielikirjailijani Marcel Proustin kuvitteellista Balbec nimistä lomanvietto kaupunkia, jonka esikuva sijoittunee Calaisin ja Cherbourgin väliseen lahteen.
