Hurrikaaniharjoitus

timo 2.10.2016 0:16:54 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Tämänkaltainen ennuste alkaa kummasti hermostuttamaan, kun on juuri päättänyt jäädä Grenadalle hurrikaanikaudeksi. Trinidadissa hinnat ovat nousseet ja sinne purjehtivia ovat merirosvot häirinneet.

Meillä on monta asiaa kesken Grenadalla. Myrskyn lähestyessä pahin ongelma oli, ettei meillä ollut kuin starttiakku. Hupiakut olivat jo matkalla Grenadalle.

Kun tuleva hurrikaani Matthew alkoi lähestyä, suuri osa veneistä lähti Trinidadille. Tämä oli meidänkin varasuunnitelma.

Maanantaina veneitä lähti lähes jonona kohti etelää.

Mutta kun ne akut. 

Myrskyn lähestyessä alkoi olla merkkejä, ettei se kuitenkaan ehkä tulisi näin etelään. Mietimme jäämistä Grenadalle, varasuunnitelmana lähteä merelle, jos kelit menee tosi huonoksi. 

Facebook ja VHF keskusteluissa tämä meidän nykyinen Prickly Bay rankattin kaikista huonoimmaksi, onhan se täysin avoin etelätuulille ja mainingille. 

Lahti siis tyhjeni veneiden siirtyessä Trinille ja suojaisiin mangrovelahtiin. Tämä oli meille hyvä asia. 

Keskusteluissa paikallisten hurrikaanialueella asuvien kanssa on selvinnyt, että pahin ongelma ovat muut veneet, joiden ankkuri ei pidä ja jotka ajautuvat päälle. Toisissaan kiinni olevat veneet hakkaavat toisensa palasiksi ja uppoavat molemmat. Meillä teräsveneenä tämä vaara on pieni, mutta masto voi mennä.

Tyhjä lahti, jossa ankkurilla on hyvä pito, on hyvä vaikka tuulta ja aaltoa tuleekin. 

Otimme ison ja genoan pois sekä kaikki aurinkosuojat. Kovat tuulet eivät tee kankaille hyvää. Ankkurin pitoa parantaa myös, kun tuulipintaa saa vähemmäksi.

Meillä on ankkuri tosi hyvässä paikassa varsinkin etelätuulille. Ankkuri on 8 metrissä ja pohja nousee siitä pohjoiseen. Harkitsimme toista ankkuria, mutta koska varasuunnitelma oli lähteä merelle, olisi ankkurin nosto huonossa kelissä vaikeaa niin luotimme yhteen ankkuriin.

Kun myrsky lähestyi Windward-saaria alkoi VHF liikenteessä tuntumaan hermostuneisuutta. Täällä karibialla VHF on normaali kommunikointiväline. Kanava 66 on jopa linkitetty niin, että se kuuluu kaikkiin Grenadan ankkurointilahtiin. Säätiedoituksia alettiin kuuluttaa kaiken aikaa. Ongelmaksi tuli kun Accuweatherin ennuste lupasi aivan sikamaisia tuulia tänne. Kippareiden hermoilu kuului radioliikenteessä.

Suurin osa ennusteista lupasi siedettäviä tuulia. Ongelma on, että trooppisten myrskyjen tuulet ovat vaikeasti ennustettavia. Ukkosmyrkyissä tuulet voivat olla todella voimakkaita.

Laskimme kaiken ketjun ulos ja odotimme mitä tuleman pitää. Pahin kohtahan oli tietysti tulossa keskellä yötä. Etelätuulilla meidän perässämme oleva saksalainen Bavaria 34 osoitti hermojen hallintaa. Kun olimme laskeneet ketjua 20m lisää, olimme tosi lähellä. En nähnyt yhtään hermostunutta elettä. Ymmärsivät mitä olimme tekemässä.

Meidän lahdessa tuulet eivät lopulta ylittäneet 15 m/s ja kaikkien koukut pitivät. Mangrovelahdissa ainakin yksi katti rekasi. Mangrovelahdissa ei välttämättä ole hyvä pito. Pitää mennä mangroveen kiinni ja sitoa sinne.

Grenada oli myös varautunut myrskyyn. Koulut oli suljettu. Rannikkovartiosto laski kaikki ribinsä veteen. Ei tiedetä muita ongelmia kuin että ainakin yksi runkovesijohto oli katkennut sateiden takia. Mekin olimme hakeneet vettä varastoon, koska veden laatu usein huononee sateiden jälkeen.

Mitään vaurioita ei meillä myskystä tullut. Päin vastoin, jäimme voitolle. Tämä fendari ajelehti veneemme ohi myrskyn jälkeen.

Hei, me sukelletaan!

Jonna 7.9.2016 3:43:17 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Tätä olemme odottaneet pitkään, vihdoin pääsimme veneen alle. Vireille asia laitettiin jo pari kuukautta sitten, mutta noin kuukausi sitten vihdoin tilasimme australialaisen "Deck Snorkelin" Belgiasta. Kyseessä on "hookah dive system". En tiedä, kuinka sen suomeksi kääntäisin, mutta selittää voin. Paineilmakompressori saa akuista virtaa ja työntää hengitysilmaa letkuun. Välillä on myös säiliö, eli jos sähkö katkeaa, ei ilma lopu samalla hengenvedolla. Letkuilla on sen verran pituutta ja kompressorissa voimaa, että seitsemän metrin syvyydessä voisi vielä uiskennella. Meille toistaiseksi riittää meidän kölin syvyys.

Vesi täällä on sen verran sameaa, että parempia kuvia pitää valitettavasti odottaa.

Tässä olen lähdössä ensimmäiselle sukellukselle. Eilen illalla kyllä jo harjoittelimme hengittämistä regulaattorin läpi kuivalla maalla. Tämä oli tietenkin myös turvallisin tapa testata laitteen toimivuus. Kuvassa näkyy myös kelluva painesäiliö. Tuohon säiliöön menee letku kompressorilta. Tämä "koho" seuraa veneen kyljellä ja siitä tuleva letku tulee kiinni regulaattoriin. Yhteensä letkuilla on mittaa yli 14 metriä eli koko veneen pohja on helposti saavutettavissa.

Aamupäivän sukelluksilla emme vielä kovin paljon pohjaa puhdistaneet. Ensin piti saada sopivat painot vyölle. Sitten piti opetella hengittämään veden alla (tähän en vielä aivan täysin yhdessä päivässä tottunut). Ja tietenkin piti valokuvata kasvustot ennen kuin ne poistetaan.

Kalat viihtyvät veneen alla, se on havaittu jo snorkkeloidessa. Tämä kala oli siitä harvinainen, että se ei oikein edes säikkynyt minua. Ehkä rauhallisesti lähestyvä sukeltaja ei ollut yhtä pelottava kuin kamalasti räpiköivä snorkkeloija.

Tältä näytti kolin alareuna. Olemme putsailleet pohjaa silloin tällöin erilaisilla harjanvarsiviritelmillä. Kölin alapinnan kasvustot ovat kuitenkin saaneet kasvaa rauhassa Kanarialta asti.

Nämä kuplat ovat kerran käytettyä hengitysilmaa. Mitä puhtaammaksi pohjan saa, sitä suuremmiksi ilmakuplat muodostuvat. Iiris on hyvin tasapohjainen. Timo kertoi, että kun hän oli putsannut veneen keskiosaa, oli tilalle jäänyt laaja ilmapatja.

Näkyvyys täällä ei tosiaan ole kovin hyvä. Joinain päivinä on vähän kirkkaampaa, mutta tänään olosuhteet olivat melko tavalliset. En ihan tarkkaan tiedä, mistä sameus johtuu, mutta luulisin lahteen tulevan mainingin olevan ainakin osasyyllinen.

Vahtimatta ei sukelleta. Tässä rapu vahtii sukeltajaa. Ei kun, Timo vahtii minua ja kuvaa rapuja. Näitä rapuja on meidän kyljellä vesirajassa vaikka kuinka paljon. Erityisesti ne tykkäävät heti vesirajan yläpuolella olevista läpivienneistä, toisesta menee ulos harmaavesi ja toisesta se vielä tummempi. Välillä ne myös kiipeävät sitloodaan asti. Joku aika sitten minulla putosi pieni hyttysmyrkyn korkki  tyhjennysreikään. Seuraavana päivänä rapu oli työntänyt sen takaisin sitloodan puolelle. Vaikka melko kilttejä ja säikkyjä ovatkin, niin toivon silti etteivät kiipeä sisälle asti. En vieläkään ole varma kumpi meistä pelkää toista enemmän.

Tavaroiden tilaamisesta tänne Grenadalla kirjoitamme jossain vaiheessa ihan erillisen blogin. Tässä kuitenkin vähän esimakua tulevasta.

Kun Deck Snorkel meille vihdoin saapui oli siitä hajonnut liitin, jolla letku kiinnitetään kompressoriin. Sen verran olemme jo elämää nähneet, että valokuvasimme jokaisen vaiheen, kun pakettia avasimme. Varsinkin, kun paketti oli kursittu kasaan teipillä, jossa luki "Resealed by TNT". Kenties joku oli uudelleen pakatessa käyttänyt vähän liikaa voimaa. Belgialainen myyjä oli onneksi heti yhteistyöhaluinen, mutta matka on edelleenkin pitkä. Hän ei onneksi jäänyt odottamaan TNT:n korvausta vaan lähetti meillä pikaisesti korvaavan osan DHL:llä kuten toivoimme. 

Tässä on osa liittimen reitistä. Jotenkin tuntuu, että yksi Venezuelan käynti olisi ollut riittävä. Onneksi kaikki tämä matkustus tapahtui yöllä, joten tavaran perille saapumiseen sillä ei ollut vaikutusta. Ihan hauskan lenkin on osa nyt jo heittänyt.

Pysytään toistaiseksi Grenadalla

Jonna 24.8.2016 3:59:38 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Viime blogin jälkeen on satanut vähemmän. Vesitankit alkoivat olla tyhjät, joten meidän oli aika välillä nostaa ankkurimme ja käydä marinan polttoainelaiturissa vesitankkauksella.

Ei ankkuriboksia koskaan voi ihan puhtaana pitää, mutta nyt oli kipparin mielestä ketjussa sen verran kasvustoa, että sitä piti vähän lastalla tökkiä vähemmäksi. Kasvustoa ei kuitenkaan ollut koko matkalla, vaan vain muutaman metrin matkalla lähellä veden pintaa.

Olemme jo useamman viikon kärsineet sähköongelmista. Sitä ei ole riittävästi. Kulutusta emme ole lisänneet, mutta akut eivät jaksa pitää laitteita päällä. Hankimme akut puoli vuotta sitten Martiniquelta. Nyt selvitämme paikallisen Vetus-jälleenmyyjän kanssa, mitä Vetuksen kansainvälinen takuu tarkoittaa. Joka tapauksessa tällä hetkellä meillä on neljän akun sijaan yksi. Se ainoa on meidän starttiakku, jonka kanssa pitää olla varovainen, ettemme pura sitä liikaa. Kylmäboksi on meidän suurin sähkön kuluttaja, ainakin silloin, kun emme ole liikkeellä. Nyt olen hakenut jo kahtena päivänä säkillisen jäitä. Näin voimme kytkeä kylmäkoneiston pois päästä ja ruuat silti säilyy. Katsotaan kauanko selvitystyö kestää. Jos saadaan uudet akut tilalle, niin ei sekään hetkessä tapahdu. Paikallinen jälleenmyyjä ei myy Vetuksen AGM-akkuja, joten helppoa ja nopeaa ratkaisua ei ole odotettavissa. 

Perjantai-iltaisin sataman ravintolassa on musiikki-ilta. Siellä on aina ensin steelpan -bändi jota seuraa ns. tavallinen bändi. Tämän jälkeen iltaa jatkaa DJ, mutta niin myöhään emme ole koskaan olleet paikalla. Steelpan rummut on aikoinaan kehitetty Trinidadissa vanhoista öljytynnyreistä.

Steelpan on mielenkiintoinen soitin. Se on rumpu, mutta sillä voi soittaa melodiaa kuten vaikka pianolla.

Dominoa pelatessa olen tutustunut moniin ihmisiin. Jotkut meistä ovat täällä uusia, ja jotkut ovat olleet täällä vähän pidempään.

En tiedä kuinka kauan Mirelle on täällä viihtynyt, mutta luulisin, että vuosia on paljon takana. Tuskin ihan uusi tulokas pääsisi orkesterin vierailevaksi soittajaksi lähes joka perjantai.

Täällä suurin osa veneistä on ankkurissa. Ankkurin pitävyys on elinehto. Mekin vaihdoimme vanhan CQR-annkurimme keväällä modernimpaan Rocna Vulcan ankkuriin.

Crazy Horse oli suurempana veneenä uloinpana lähden suulla ankkurissa. Emme tarkkaan tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta eräänä iltapäivänä siellä oli koko joukko avuliaita veneilijöitä auttamassa ja paikallisen sukellusfirman nainen sukeltamassa. Jotenkin tämä kaikki liittyi ankkuriongelmiin. Vene on kyllä ollut samalla paikalla jo viikkoja ellei kuukausia. Aamulla jotain oli kuitenkin taas tapahtunut ja vene ajautui niemen kärjessä olevalle riutalle.

Siellä se pari päivää makasi ja olimme aivan varmoja, että ei mikään voima sitä saa sieltä ehjänä pois hinattua. Ensimmäisenä päivänä paikalla saapui pieni hinaaja. Se yritti vähän vetää, mutta ei siitä ollut mitään apua.

Keskiviikon dominopeleissä juttelimme myös kyseisestä aluksesta ja kaikki olivat varmoja ja surullisia siitä, että ei sitä sieltä ehjänä pois saa. Pelin jälkeen huomasimme yllättäen, kun hinaaja toi paatin marinan laituriin.

TImo oli kotona kuvannut irroitusta. Hinaaja ei tasaisella vedolla edelleenkään saanut mitään aikaiseksi. Lopulta se oli ajanut kiskottavan lähelle ja kiihdyttänyt täysillä. Näillä hurjilla nykäyksillä se lopulta sai veneen pois kiviltä.

Varmasti alukseen tuli vaurioita ja hinaajan väki huutelikin marinasta pois lähtiesssään jotain vaurioituneesta peräsimestä. Siellä se kuitenkin edelleenkin laiturissa kelluu, joten mitään mahdottomia vaurioita ei tullut. Todennäköisesti tuollaisesta kuitenkin peräsin- ja potkurivaurioita tulee. Teräs on kuitenkin vahvaa. Niin kovin vene aallokon voimasta kivillä keikkui, että puu- tai lasikuituvene tuskin enää tuon jälkeen kelluisi.

Nyt alkaa kovasti näyttämään siltä, että meidän lähtö Trinidadiin siirtyy paljon tai peruuntuu jopa kokonaan. Emme usko, etta uusia akkuja saamme ihan hetkessä. Muitakin asioita on vähän kesken. Rupeamme selvittämään täällä mahdollisuuksia tehdä muutamia hankintoja ja töitä, joita olimme suunnitelleet Trinidadissa tehtäviksi.

Vastoinkäymiset toki joskus harmittaa, mutta Grenadalle "juuttuminen" ei niin kovasti. Täällä on erittäin hyvä ja mukava olla. Atlantin myrskyjen kehitystä kuitenkin seuraamme päivittäin. Vaikka on jo vähän päätetty jäädä tänne syksyyn asti, niin vene pidetään edelleenkin siinä kunnossa, että merelle voimme lähteä milloin vain. Hurrikaanin riski Grenadalla ei ole suuri, mutta siihen pitää kuitenkin varautua. Meillä on monta erilaista suunnitelmaa, riippuen tilanteesta. Otamme myrskyt ja turvallisuutemme vakavasti.

Jos jostain syystä joutuisimme lähtemään merelle, niin sähköjenkin kanssa pärjäämme. Meillä on dieseliä niin paljon, että voimme pitää moottoria tuottamassa sähköä usemman vuorokauden. Sähköntuotantomme ja turvallisuutemme myös näiltä osin on siis kunnossa.

Kaikkien meidän elämässä on välillä parempia ja huonompia päiviä. Eilinen ei ehkä ollut niitä parhaita. Akut olivat toimimattomat ja kauan odotetussa Euroopasta tilatussa paketissa oli risa osa. Tämän lisäksi vessan huuhteluletkuun oli vielä uinut joku möllikkä, joka tukki koko letkun. Jo eilen iltapäivällä saimme kuitenkin akut tutkittavaksi ja asiat eteenpäin. Se risa osakin tulee sieltä Euroopasta joskus ja vessakin toimii taas normaalisti.

Tänään oli taas jo lähes normaali päivä, paitsi että tuota akkukapasitettia on vähän niukasti. Huomenna on taas domino-päivä :) Elämä siis jatkaa raiteillaan täällä Prickly Bayssä.

Karnevaali

Jonna 11.8.2016 4:24:00 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Olemme tänä vuonna olleet jo monella saarella karnevaalin aikaan. Kaikilla Karibian saarilla sitä vietetään, mutta jokaisella se on eri aikaan. Ainakin Martiniquella ja Sint Maartenilla oli karnevaalit, silloin kuin niillä olimme. Emme silloin kuitenkaan osallistuneet mihinkään, emme oikein edes tienneet, minne olisimme menneet. 

Edellisessä blogissa kirjoitin jo VHF-netistä. Sieltä saa useinpiin asioihin riittävästi tietoa. Tällä viikolla maanantai ja tiistai olivat karnevaalin huipentuma, nämä päivät ovat myös yleisiä vapaapäiviä, jolloin kaupat yms. pysyvät kiinni. Maanantai-iltana oli suurin paraati. Tiistaina iltapäivällä oli kuitenkin vielä toinen. 

Olin jo pari päivää Timolle vähän vihjaillut, että minua kiinnostaisi mennä katsomaan jotain karnevaalijuttuja. Timo ei syöttiin tarttunut, joten minun piti keksiä itselleni turvallinen keino mennä yksin. Sunnuntaina vähän kyselin parhaiden domino-kavereideni suunnitelmia, mutta he olivat sitä mieltä, että karnevaalit on jo nähty riittävän monta kertaa.

Alunperinkin olin sitä mieltä, että haluan johonkin päivän valossa olevaan tapahtumaan, vaikka Timo olisikin lähtenyt mukaan. Yleensäkään emme halua liikkua pimeän aikaan ja lisäksi joka paikassa varoitetaan lisääntyvästä rikollisuudesta karnevaalin aikaan. Taskuvarkaita tulee kuulemma ulkomailta asti.

Olin nähnyt jo aiemmin paikallisen sukellusfirman mainoksen Facebookiissa ja kuullut vielä mainoksen VHF-netissä. Kun samainen firma vielä tiistaiaamuna mainosti retkeään olin valmis lähtemään katsomaan karnevaalia. Sukellusfirman tukikohta on tässä meidän kanssa samassa lahdessa. Timo vei minut iltapäivällä heidän laituriin. Sieltä lähdimme "sukellusveneellä" kohti kaupunkia. Vähän oli erilaista meno, kuin mihin olin tottunut, kun kaksi 200 hevosvoimaista moottoria jylisi perässä. Vene on kuitenkin näihin oloihin suunniteltu, joten yllättävän pehmeästi se kulki suuressa aallokossa.

Kolme tuntia vietimme kaupungissa. Jo muilta saarilta tiesimme sen, että tärkeintä on musiikin voimakkuus. Kun kaiutinauto ajaa ohi, ei musiikkia tarvitsisi kuulla, sen tuntee.

Kaikille kulkueessa tanssiville oli yhteistä se, että höyhenet sojottavat joka suuntaan, mutta muuten vaatetusta on niukasti. Täällä ei eri ruumiinrakenteilla varustetutkaan ujostele. Pienemmät ja suuremmat takapuolet heiluvat yhtä kovin ja ovat yhtä pienissä hepeneissä.

Miehiäkin kulkueessa riitti. Joillain heistä oli vähän raskaammat puvut päällä. Suurimmalla osalla oli kuitenkin kangasta minimaalisesti päällä.

Tällä kaverilla on varustusta vähän enmmän. Mahtoi olla kuuma. Lämpötila oli kuitenkin 30 astetta ja aurinko porotti taivaan täydeltä. Paitsi yhden sadekuuron ajan, se ei kuitenkaan varsinaisesti viilentänyt, teki ilmasta vain kosteamman.

Iltapäivän paraatissa oli myös lapsia mukana. Täytyyhän tämäkin harrastus ajoissa aloittaa.

Mukavaa oli karnevaalia vähän nähdä, mutta mukava oli myös kuumasta ja meluisasta kaupungista palata kotiin. Joitain ennestään tuttuja purjehtijoita tapasin paraatia katsomassa ja jonkun kommentti oli, että olisipa ennemmin uimassa Prickly Bayssä. No, minun karnevaalikyyti toi minut omalle partaalle asti noin puoli tuntia ennen auringon laskua. Ehdin siis hyvin vielä tavaksi tulleelle iltauinnille.

Neljäs vuosi matkalla alkoi tänään

Jonna 5.8.2016 4:07:29 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Tasan kolme vuotta sitten irroitimme köydet Hoskin laiturista Lauttasaaresta. Välillä tuntuu, että siitä olisi vain hetki, mutta toisaalta elämä Suomessa tuntuu jo tosi kaukaiselta ajatukselta. Vuosi sitten kävimme Suomessa, mutta vähän tuntui vieraalta olo siellä. Meillä ei siis ole edelleenkään minkään näköistä halua tai suunnitelmaa purjehtia takaisin Suomeen.

On toki asioita ja ihmisiä, mitä Suomesta kaipaamme. Tai no, ehkei asioita, mutta ihmisiä. Onneksi nykypäivänä on helppo pitää läheisiin yhteyttä internetin välityksellä. 

Sosiaalinen elämä meillä on ollut hyvin vähissä  Sint Maartenin jälkeen, jossa vilkutimme takaisin Eurooppaan lähteville suomalaisille. 

Viihdymme toki hyvin keskenämme, mutta onhan se mukavaa vaihtelua, jos on välillä muutakin seuraa. Olemme ennenkin viettäneet pitkiä aikoja samassa paikassa, mutta nyt täällä Grenadalla on löytynyt mukavasti uusia ystäviä. On ihan kivaa vaihtelua, kun aamulla ostosbussiin astuessa joku sanoo "Good morning, Johanna". Siis se, että joku jopa tietää nimen. Toki täällä nimet opitaan vähän nopeammin kuin Suomessa. Suomessa kun niin usein on vain tapana moikata käyttämättä nimeä. Ei täälläkään kukaan kaikkia nimiä kerralla opi, niitä vain kehdataan kysyä taas seuraavan kerran kohdatessa. Lopulta, kun niitä nimiä kuulee käytettävän riittävän usein, jäävät ne mieleen.

Täällä aamuisin on VHF-radiossa kanavalla 66 "Cruisers Net". Aamuista pulinaboksia kontrolloi aina puheenjohtaja. Täällä puheenjohtajaringissä on paljon väkeä, joka viikonpäivälle riittää eri puheenjohtaja. Joissain paikoissa, kuten esim. St. Martenilla sama kaveeri oli äänessä joka aamu.

Kaava on joka aamu sama. Ensin tulee mahdolliset kiireellisest asiat sekä turvallisuuteen liittyvät tiedotukset. Seuraavaksi tulee säätiedot. Säiden jälkeen mahdolliset uudet saapujat ja pois lähtijät voivat ilmoittautua. Aika harvat ilmoittautuvat, emme mekään ainakaan saapuessamme ilmoittautuneet. Ja sitten, sosiaaliset tapahtumat! Täällä on paljon kaikenlaisia tapahtumia. Joogasta maastojuoksuun ja musiikkijammailusta dominon peluuseen. Eli jos haluaa tietää, mitä täällä tapahtuu, täytyy ehdottomasti aamuisin klo 0730 laittaa VHF päälle. Jo viime blogissa mainittu ostosbussi löytyi myös tätä kautta. Lisäksi tietenkin haetaan palveluja ja tietoja erilaisista erikoisliikkeistä. Aina ei etsittävät palvelut varsinaisesti liity veneilyyn. Usein haetaan esim. hammaslääkäriä tms. Osto- ja myyntiosuuskin on. Paikalliset yrittäjät saavat myös lopuksi sanoa sanansa. Yleensä "netti" kestää puolisen tuntia. 

Dominokin löytyi VHF-netistä. Kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, käyn pelaamassa lähiravintolassa dominoa. Jostain lapsuudesta oli jäänyt dominosta mieleen vähän yksinkertainen palikoiden peräkkäin asettelu. Nyt, kun olen oppinut pelaamaan "Mexican Train"-dominoa, ei se enää niin yksinkertaista olekaan. Tai on säännöt melko yksinkertaiset, mutta se ei aina ole, mitä kannattaa tehdä...

Lähiravintolassa tapahtuu myös paljon muitakin asioita. Elokuva- ja musiikki-iltojen lisäksi on myös bingo-ilta. Meillä Timon kanssa tulee bingosta mieleen vanhat mummot pelaamasa kahvipaketista. Täällä on toisin. Ihan kaikkia palkintoja ei tiedetä, mutta pääpalkintona yleensä on elävä eläin. Ainakin joskus se on vuohi, en tiedä onko joinain viikkoina pienempia eläimiä tarjolla.

Tässä vasta odotellaan bingon alkua. Me emme tällä kertaa pelanneet, mutta olimme syömässä rannassa ennen pelin alkua. Sen verran mielenkiintoiselta alkoi kuitenkin näyttämään, että jäimme ruuan jälkeen vielä nauttimaan yhdet oluet.

Väkeä oli melko paljon paikalla ja vaikutti siltä, että enemmistö oli paikallisia. Perheet saapuivat lapsineen paikalla. Ennen pelin alkua musiikki soi melko kovalla, mutta mukavasti naapuripöydän vauvakin vaunuissaan nukkui.

Kun peli vihdoin alkoi, jäimme sitä vielä vähäksi aikaa seuraamaan. Olin kuullut huhuja tanssivista voittajista ja nyt selvisi, mistä oli kysymys. Jos pelaaja voitti palkinnon, piti hänen palkinnon noudon yhteydessä myös esittää pieni tanssiesitys lavalla. Joillekin tämä kävi aika luontevasti, mutta toiset olivat aika vastentahtoisia. Naapuripöydän kaveri kysyi minulta kerran viimeistä numeroa. En muistanut, kun en edes pelannut. Hän tokaisi siihen, että ei se nyt oikeasti kovasti haittaa, koska ei hän kyllä tuonne tanssimaankaan halua.

Elämä täällä on löytänyt mukavat uomansa. Nyt minulla on poikkeusellisesti niin paljon menoja viikossa, että hyvä kun ehtin kotityöt tehdä. Tänään aamulla näytti sopivalta pyykkipäivältä. Kaikki vaatteet eivät kestä kuivausrumpua, joten käytin osan vaatteista pesulassa "vain pesussa". Aurinko ja tuuli kuivattaa keinokuituiset alushousut alka aikayksikön. Tai niin yleensä käy. Tällä kertaa heti ripustamisen jälkeen sää muuttui rajusti. 

Nämä pyykit ovat nyt illalla vieläkin narulla. Toivottavasti huomenna olisi pari tuntia poutaa, enempää ne eivät tarvitse. Aamupäivällä pesukoneen lingosta tulleina ne olivat paljon kuivempia, kuin mitä nyt tuolla narulla. Pyykkinaru on pujotettu pyykkien läpi, joten ei ole huolta vaikka tulisi vähän kovempikin puuskia yöllä. Pyykkipojat ovat vain avustamasssa, jotta pyykit eivät mene narun päähän yhteen kasaan. Suosittelen tätä kuivausmenetelmää kaikille, ketkä kuivattavat pyykkiä veneellä.

Sateesta ei ole pelkästään haittaa. Vasta täällä olemme aloittaneet sadeveden keräämisen. Euroopassa sille ei ollut tarvetta, koska olimme aina laiturissa vesiletkun ulottuvilla. Talvella täälläkään ei suuria määriä olisi kerätty, nyt sataa enemmän. Meillä on vasta ensimmäinen esiversio vedenkeräimestä käytössä ja sadekuuron sattuessa ampärillinen tulee helposti vartissa. Kangasta ei ole esillä kuin alle neliömetri. Suunnitelmissa siintää jo vedenkeräin 2.0. Ämpärillinen vettä on meille kuitenkin paljon. Pesemme itsemme yleensä illansuussa ja suuri osa pesusta tapahtuu uiden. Lopuksi pitää kuitenkin saada suola huuhdottua iholta, siihen ämpärillinen vettä riittää hyvin yhteensä meille kahdelle.

Myrskyjä seurataan edelleenkin vähintään kerran päivässä. Tällä viikolla oli kaksi myrskyn alkua Atlantilla. Toinen kuoli ennenkuin syntyikään. Toinen meni tuosta parin sadan mailin päästä ohi ja kehittyi hurrikaaniksi vasta läntisellä Karibian merellä. 

Olemme tilanneen yhden härvelin Euroopasta, jonka pitäisi lähteä Belgiasta huomenna. Todennäköisesti olemme seuraavan kerran valmiita lähtemään Trinidadille parin viikon päästä. Jos myrskyjä alkaa kehittymään, lähdemme kuitenkin ilman muuta turvaan. Jos paketti on vielä saamatta, niin purjehdimme sitten takaisin sitä noutamaan.

Elämää Prickly Bayssä

Jonna 24.7.2016 4:14:21 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Moni lukija on varmasti ihmetellyt sitä, miten meillä aina tehdään venetöitä. No, ei ne työt veneessä ikinä lopu, mutta jossain vaiheessa voi päästä sopivaan tasapainoon.

Nyt olemme ottaneet rennosti. Timo tietysti koodaa päivät pitkät, mutta se ei ole työtä, se on harrastus. Jonain päivinä minulla on ollut ompelukone esillä ja olen jotain säilytyspussukoita ommellut. Ihan niin sujuvaa tuo ompelu ei vielä ole, että voisin puhua harrastuksesta, josta nauttisin. Ei se kuitenkaan kovin epämiellyttävää työtäkään ole.

Joka päivä käymme uimassa. Osittain sen vuoksi, että makeaa pesuvettä säästyy, kun huuhtelemme sillä vain suolan iholta. Suurin syy kuitenkin on se, että se nyt vain on niin mukavaa lillua 30 asteisessa vedessä.

Timo iltapesulla.

Oltuamme muutaman viikon samassa ankkuripaikassa, alkoi tehdä mieli nähdä jotain muutakin. Tällä kertaa uteliaisuus tuli kuitenkin tyydytettyä kävelemällä. Viereisen lahden marinaan pääsee vartissa vaeltamalla läheisen kukkulan yli. 

Kasvillisuutta on paljon, mutta jostain kohtaa sain kuitenkin Mt. Hartman Bayn näkyviin.

Mt. Hartman Bay näyttää kartassa hieman suojaisemmalta kuin "meidän" Prickly Bay. Lahden suulla on riuttoja, jotka murtavat lahteen sisään kääntyvät aallot. Lahti oli hieman suojaisempi, mutta kyllä veneet täälläkin keikkuivat. Lisäksi vaikutti siltä, että palvelut ovat Prickly Bayssä kuitenkin paremmat. Emme toistaiseksi vaihda ankkuripaikkaa.

Kukkulalla oli paljon hienoja ja valtavan kokoisia taloja. Taloja suojasivatt kuitenkin niin korkeat aidat ja muurit, että ei niistä oikein valokuvia saanut. Tyhjällä tontilla kukki iloisen näköinen puu.

Viime blogin lopussa kirjoitin, että vietämme vielä muutaman viikon täällä Grenadalla. No, muutama viikko on jo kulunut, mutta ehkä seuraavaksi muutaman viikon päästä lähdemme Trinidadille. Sitä ennen käymme vielä ehkä jonkun muunkin lahden veneellä katsomassa. Täällä Grenadan eteläosissa on paljon lahtia. Osassa lahdista on paljon veneitä, joissain voi päästä olemaan jopa yksin.

Ei tässä kyllä mitään kiirettä ole paikkaa vaihtaa. Olemme kotiutuneet tänne jo melko hyvin. Timon koodausharrastusta ajatellen tämä on hyvä paikka, Wi-Fi ei ole kovin kallis ja on kohtuullisen toimiva ja nopea. Toimivuus tarkoittaa sitä, että se ei usein pätki. Nopeus on sellainen, että moni varmaan kauhistuu. Me olemme hyvin tyytyväisiä, joskus tulee jopa 200 KB/s. Tällä nopeudella voi kuitenkin käyttää nettiä oikein hyvin ja YouTuben videotkin tulevat usein pätkimättä.

Minä kävin eilen jo kolmatta kertaa kaupassa veneilijöiden ostosbussilla. 5 euron hintaan minibussi kuljettaa meitä muutamaan eri kauppaan. Näin saan tehtyä helposti kerralla viikon ostokset. Jonain muunakin päivänä perjantain lisäksi kauppaan pääsisi, mutta olen jo tavannut niin mukavia ihmisia bussissa, että en millään halua olla hyppäämättä perjantain ostosbussiin. Kaksi ostosreissua viikossa olisi jo ehkä vähän liikaa. Rannassa on lisäksi vielä pieni minimarket, mistä voi viikon aikana joitain peruselintarvikkeita täydentää.

Usein puhutaan, että Karibialla on kallista. Se on vähän suhteellista. Jotkut tuontielintarvikkeet ovat hyvinkin kalliita, mutta monet paikalliset tuotteet ovat hyvinkin edullisia. Hedelmiä ja vihanneksia saa painavan kassin todella edullisesti. Tuoretuotteiden laatu on myös erinomainen.

Huomenna on rannassa taas pelipäivä. Siitä ehkä lisää seuraavassa blogissa.

Kryssiä ja kalajuttuja

Jonna 4.7.2016 3:13:09 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Kanarialta hankittiin uusi rullattava kutterifokka. Atlantilla käytettiin sitä puomitettuna myötätuulessa. Sen jälkeen se oli pitkään käyttämättä. Jos jolla on kannella, sitä ei voi käyttää. Edellisellä purjehduksella pakkasimme jollan sisälle, mutta silloin oli muita mutkia matkassa.

Tänään meillä oli huima 7 mailin purjehdus ja uskalsimme  hinata jollaa perässä. Nyt oli kansi vapaana. Ensimmäiset viitisen mailia lasketeltiin myötäiseen pelkällä isolla. Saaren kulmalla käänsimme keulan kohti itää ja tuuli puhalsi suoraan nenästä. Nyt oli aika avata fokka.

Itseskuuttaava kutterifokka toimi hyvin. Neliöitä siinä on vähän, joten tuulta saa mielellään olla lähelle 10 m/s. Silloin poweria on tarpeeksi ja vene alkaa toimimaan niinkuin sen kryssillä pitääkin.

Aivan täysin itseskuuttaava se ei ole, vaan vähän meidän piti vendoissa löysätä skuuttia, saadaksemme sen vaihtamaan puolta. Vinssattavaa oli kuitenkin vain n. puoli metriä / venda, Aika helppoa. Eteneminen ei kuitenkaan tälläkään kertaa ihan vauhdikkainta ollut, taisi kahden mailin matka tuplaantua ja aikaakin taisi kulua toista tuntia. Pohja ei edelleenkään ole aivan puhdas, ja leväkasvuston vaikutus korostuu kryssillä. Lisäksi Atlantilta puskeva aalto ei myöskään nousukulmaa paranna.

Kiva kuitenkin tietää, että meillä on nyt erilaisia toimivia purjeyhdistelmiä, mitä käyttää. Jos matka olisi ollut vähän pidempi, olisimme kokeilleen fokan ja genoan yhdistelmää. VIelä me joskus sitäkin ehdimme kokeilla. Meillä meni fokan kryssiominaisuuksien testaamiseenkin vain vajaa vuosi. 

Yleensä meillä ohjaamisesta huolehtii Väiski (tuuliperäsin) tai Simppa (hydraulinen automaattiohjaus). Tänään oli hyvin erikoinen päivä. Koko pitkän matkan ohjasimme vuorotellen käsin. Sää oli hieno ja purjehdus hienoa! Pidempiä pätkiä emme rupea silti ajamaan, jo ihan sen takia, että aurinkoa saa helposti epäterveellisen paljon

Paljon yleistämättä, kaikki purjehtijat aina kirjoittavat kalastuksesta. Meillä kalaonni on ollut vielä vähän kehnoa. Atlantin ylityksella oli liikaa levää ja muulloin on laiskuus ollut esteenä. Reilu viikko sitten yritin kalastaa koko matkan Carriacoulta St. Georgesiin. pari levänokaretta tuli, mutta ei kalaa.

St. Georgesin kalatorillla sen sijaan oli hyvä kalaonni. Tämä miekkakalan siivu juuri ja juuri mahtui meidän paistinpannulle. Hyvää oli!