Voisi kuvitella, että kolmessa viikossa tapahtuisi monenlaista, mutta elämä täällä merellä on oikeasti aika yksinkertaista.
Aamulla herään, kun aamu alkaa valjeta. Timo menee silloin pariksi-kolmeksi tunniksi aamu-unille. Sen jälkeen on taas minun vuoroni. Yleensä tämän minun aamulevon aikana otan pienet nokoset, tarve vähän riippuu edellisen univuoron rauhallisuudesta.
Päivän aikanakin yleensä jompi kumpi on köllimässä. Oli päivä tai yö, niin vahdissa olo tarkoittaa tähystämistä sekä tarpeen vaatiessa purjeiden säätöä. Läheskään joka vahtivuorossa ei tarvitse säätää mitään.
Kolmen aikaan on minun aika mennä pienille päiväunille. Viideltä iltapäivällä meillä on juttutuokio radiossa edellä purjehtivien ystävien kanssa. Tämän jälkeen on päivän lämpimän aterian vuoro. Koska kalaa ei ole viime aikoina tullut, olemme nauttineet säilykkeiden antimista. Yritämme syödä niitä pois sieltä vanhimmasta päästä, nyt on menossa Kanarialta ostettuja purkkeja.
Tänään ei kuitenkaan syödä purkkiruokaa. Kun sain edellisen kappaleen kirjoitettua alkoi kelan jarru huutamaan aivan vietävästi. Kala! Timolta kesti todella kauan kelata kala veneen kyljelle. Lopulta kala oli kalakoukun ulottuvilla. Rommihuikka kiduksiin ja vonkale peräpenkille. Varsinainen vonkale se olikin. Metrin mittainen 7,5 kiloa painava mahi mahi.
Timo veisteli kyljistä meille valtavat fileet. Ensimmäiset palat paistetaan tänään ja toiset huomenna. Loput laitettiin graavaukseen.
Ruuan jälkeen auringon laskiessa on Timon aika mennä nukkumaan. Ennen puoltayötä herätän hänet taas vahtiin ja menen itse nukkumaan. Siinä se päivä sitten menikin. Hereillä ollessamme luemme paljon ja Timo myös koodaa öisin. Päivällä tietokoneen käyttö on vähän vaikeaa, kun tietokonenurkkaus on kuuma ja ruutuun paistaa aurinko.
Matkaa Nuku Hivalle 1700 mailia.
